Kategoria: Toiminta 2019

Muistio

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 10.12.2019

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Borsdorff, Tapani Innanen, Kaisa Hahl, Christa Koski, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström, Maikki Naarala (siht.) ja Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht).

Tapaamiseen kutsutut vieraat: yliopistonlehtori Jaanika Blomster, yliopistonlehtori Riitta Jyrhämä, varadekaani Anu Laine ja yliopistonlehtori Riikka Länsisalmi (Opettajankoulutusfoorumin jäseniä ja varajäseniä).

Tapaamiseen kutsuttu asiantuntijavieras: dosentti Ulla Vanhatalo.

Tapaamisen aluksi keskusteltiin marraskuun lopulla pidetyn Opettajankoulutusfoorumin seminaarin annista. Kehittämisryhmän jäsenistä seminaariin osallistuivat Ulla, Peter, Tapani, Maija, Kaisa ja Maikki. Todettiin, että opettajan työnkuva on muuttunut haasteellisemmaksi ja ammatissa toimivilta vaaditaan yhä enemmän muitakin kuin aineenhallintaan ja pedagogiikkaan liittyviä taitoja. Opettajankoulutuksen on pystyttävä vastaamaan uudistuviin koulutustarpeisiin sekä tutkintokoulutuksen että koulutuksen päivittämisen ja täydentämisen osalta. Aineenopettajankoulutusta olisi tarkasteltava jatkumona ja otettava huomioon jatkuvan oppimisen tarjoamat mahdollisuudet jo kandi- ja maisteritutkintojen opetussuunnitelmien laatimisessa. Painetta tutkintojen sisältöjen paisuttamiseen voidaan tasata jatkuvan oppimisen mallilla, jossa ammatissa toimiville aineenopettajille luodaan täydentävän koulutuksen polku. Koulutustarjonnan tulee koostua sekä pedagogisista että aineenhallintaan liittyvistä opinnoista. Jatkuva oppiminen tulee toteuttaa yhteistyössä työnantajan kanssa, sillä opettajille on mahdollistettava aidosti ja yhdenvertaisesti osallistuminen täydentävään koulutukseen.

HeadAI:n puheenjohtaja, FT Harri Ketamo puhui seminaarissa aiheesta ”Mitä hyötyä on koneoppimisesta ja tekoälystä oppimisessa ja tutkimuksessa?”. Hän avasi kiinnostavasti tekoälyn luonteen: tekoäly on illuusio älystä, jossa ”äly” perustuu laskennallisiin operaatioihin. Tekoälyn avulla voidaan tehdä näkyväksi jokin ilmiö, joka haetaan yleensä valtavasta määrästä dataa, esim. käsitekartta tekstistä tms., ja ihmisen tehtävä on analysoida ilmiö ja esimerkiksi tehdä tarvittavat johtopäätökset. Tekoälyn avulla voidaan toisin sanoen vapauttaa resursseja ”ihmisälyä” vaativiin tehtäviin.

Videotallenteet Opettajankoulutusfoorumin seminaarista löytyvät OKM:n verkkosivulta (http://videonet.fi/minedu/20191127/ ja http://videonet.fi/minedu/20191128/).

Kehittämisryhmän asiantuntijavieras tutkimuskoordinaattori, dosentti Ulla Vanhatalo alusti aiheesta ”Mitä annettavaa selkokielistämisellä on koulumaailmaan ja miten se tulisi ottaa huomioon aineenopettajankoulutuksessa?”. Vanhatalo kertoi selkokielistämisessä olevan kyse kielen muodosta, ei siis kielestä kuten suomi tai ruotsi. Käytännössä selkokielistäminen voi tarkoittaa esimerkiksi mukautettua sisältöä kehitysvammaisille tai maahanmuuttajille. Yksi selkokieli ei kuitenkaan riitä, vaan selkokielen tiimoilta tarvitaan jatkuvaa tutkimusta koska tarpeita on monenlaisia; esimerkiksi yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa jatkuvasti (muistisairaudet ym.), ja toisaalta myös nuorten lukutaito heikkenee koko ajan.

Vanhatalon mukaan selkokielen tulee olla osa kielitietoisuuden koulutusta. Selkokieltä on tuotava yleiskielen rinnalle (ei korvaamaan sitä) – sitä on käytettävä erityisesti opiskelumenetelmien ja ohjeiden selittämisessä ja ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Luontevia paikkoja selkokieltä käsitteleville luennoille tai integroidulle koulutukselle/oppimiselle voisivat olla esimerkiksi oppimisen psykologiaan, kasvatuksen yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja filosofisiin perusteisiin ja oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen liittyvät kurssit sekä opetusharjoittelu. Kielitietoisuus on meidän kaikkien vastuulla ja siihen voimme myös kukin tahoillamme vaikuttaa; laajana tavoitteena on yhteiskunta, jossa kukaan ei syrjäydy vaikean kielen takia.

Vanhatalon esityksen jälkeen ryhmä pohti, millä tavoin selkokielisyys/selkokielistäminen voitaisiin integroida aineenopettajankoulutukseen, sillä opettajan pedagogisten opintojen kokonaisuuteen olisi hyvin haasteellista lisätä sille omaa kurssia. Todettiin, että opetusharjoittelu voisi olla luonteva paikka selkokielisyyden esille ottamiseen. Kasvatustieteellisen tiedekunnan valinnaisten kasvatustieteellisten opintojaksojen joukossa on myös kielitietoisuuteen liittyvä kurssi, ja kurssin opettajalle voisikin viedä selkokielisyysterveiset (selkokielisyys voi toki olla jo nyt mukana sisällössä, vaikka ei suoraan kurssikuvauksessa näykään).

Vanhatalon diaesitys löytyy täältä.

Pikaopas selkokieliseen kommunikointiin löytyy osoitteesta https://selkokeskus.fi/?s=pikaopas

Maikki oli tiedustellut edellisen kokouksen jälkeen hakijapalveluilta ja viestinnältä, millä tavoin seuraavaa hakua opettajan pedagogisiin opintoihin (helmikuu–maaliskuun alku) voitaisiin markkinoida mahdollisimman tehokkaasti niissä someväylissä, joita kandiopiskelijat eniten seuraavat. Kyselyn perusteella vaihtoehtoja voisivat olla aineenopettajaksi opiskelevien tekemät somevideot ja blogit, joita ladattaisiin esimerkiksi Instagramiin ja Flammaan Opiskelijan ohjeisiin. Sovittiin, että Maikki kutsuu vuodenvaihteen jälkeen koolle ryhmän, joka suunnittelee, millä tavoin pienimuotoinen markkinointikampanja toteutetaan.

Muistio

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 7.11.2019

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Kaisa Hahl, Tapani Innanen, Christa Koski, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Tapaamisen aluksi käytiin lyhyt esittäytymiskierros, sillä ryhmässä aloitti uutena jäsenenä kielididaktiikan yliopistonlehtori Kaisa Hahl kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

Kehittämisryhmän jäsenet ovat osallistuneet seuraaviin seminaareihin: Opettajankoulutus yhteiskunnallisena vaikuttajana 25.9.2019 (Opettajankoulutusfoorumin järjestämä, osallistujat Peter, Maikki, Tapani) sekä Opet yhteistyössä! Tulevaisuutta luova opettajuus 28.-30-10.2019 (Ope osaa – ja KAARO-kehittämishankkeen järjestämä, osallistujat Kaisa ja Maikki).

Kehittämisryhmän jäseniä kehoitettiin osallistumaan mahdollisuuksien mukaan Opettajankoulutusfoorumin seminaariin, joka pidetään Helsingissä 27.-28.11. Ensimmäisen seminaaripäivän teemana on opettajakelpoisuus ja opettajan pedagogisten opintojen kehittäminen ja toisena päivänä esitellään opettajankoulutuksen kehittämishankkeiden tuloksia.

Jatkona edellisessä tapaamisessa aloitetulle keskustelulle kehittämisryhmän ehdotuksiksi opintoasiainneuvostolle kokouksessa keskusteltiin erityisesti pienryhmien 1 ja 2 teemoista (ilmiöpohjainen oppiminen, tiedekasvatuksen yhteys aineenopettajankoulutukseen, miten aineenopettajankoulutus valmistaa oppilasmateriaalin kasvavaan kansainvälistymiseen ja monikulttuurisuuteen).

Keskustelussa nostettiin esille mm. seuraavat asiat:

*Avoimen yliopiston, Kielikeskuksen ja täydennyskoulutuksen (HY+) organisaatioita ja asemaa osana Helsingin yliopiston toimintaa uudelleenarvioidaan parhaillaan. Aineenopettajankoulutuksen kannalta tärkeä tiedekasvatustoiminta tullaan organisoimaan uudelleen ja yksi vaihtoehto on, että se sijoitetaan hallinnollisesti Avoimen yliopiston alaisuuteen. Kehittämisryhmässä painotettiin kuitenkin sitä, että Avoimen yliopiston roolin mahdollinen korostuminen tiedekasvatuksessa tai jatkuvassa oppimisessa ylipäätään ei saa johtaa siihen, että kaikki resurssit allokoidaan sinne. Myös tiedekunnalla voi olla valmiudet toteuttaa joustavasti erilaisia kevyesti hallinnoitavia koulutuksia, joten tämä vaihtoehto on hyvä säilyttää.

*Miten kotikansainvälistämistä voitaisiin edistää tehokkaammin? Kaikki opiskelijat eivät syystä tai toisesta opiskele ulkomailla osana tutkinto-opiskeluaan > millä tavalla yliopisto voisi tarjota heille niitä kompetensseja, joita esimerkiksi vaihto-opiskelu antaa? Kehittämisryhmän mielestä ulkomaiset opettajat ja opiskelijat voitaisiin osallistaa entistä tiiviimmin kotikansainvälistämistoimintaan. Opiskelijoita, jotka eivät voi opiskella suomen tai ruotsin kielellä, ei pidä automaattisesti eristää omaksi englanninkieliseksi ryhmäkseen vaan heitä on pyrittävä integroimaan suomalaisten opiskelijoiden yhteyteen. Yhteiset ryhmät eivät sovellu kaikkiin oppimis- ja opiskelutilanteisiin mutta niitä tulisi ainakin kokeilla entistä useammin.

*Koulutuksen saavutettavuutta voidaan lisätä korostamalla selkokielen merkitystä opetustilanteissa. Selkokielisyys liittyy kielitietoisuuteen: opettajan on kyettävä tunnistamaan koululaisten/opiskelijoiden kielen taso ja sopeuttamaan opetuksensa siihen. Esimerkiksi opettajien selkokielitäydennyskoulutus voitaisiin usein toteuttaa digipedagogiikan keinoin!

Tapaamisessa todettiin, että kandivaiheen opiskelijoille on tarjottava sekä enemmän tietoa aineenopettajan ammattiin johtavasta koulutuksesta että monipuolisia mahdollisuuksia opettajuuteen kasvamiseen. Sovittiin, että Maikki ottaa selvää, millä tavoin aineenopettajavaihtoehtoa voitaisiin markkinoida esimerkiksi sosiaalisessa mediassa Helsingin yliopiston ainetiedekunnissa kandidaatin tutkintoa suorittaville opiskelijoille. Seuraava haku maisterin tutkintoon sisällytettäviin opettajan pedagogisiin opintoihin on helmi-maaliskuussa 2020.

Kehittämisryhmän seuraavaan tapaamiseen kutsutaan Helsingin yliopistoa Opettajankoulutusfoorumissa edustavat dekaani Anu Laine, yliopistonlehtori Riitta Jyrhämä, yliopistonlehtori Jaanika Blomster ja yliopistonlehtori Riikka Länsisalmi. Tapaamiseen pyydetään myös tutkimuskoordinaattori Ulla Vanhatalo kertomaan, mitä annettavaa selkokielistämisellä on koulumaailmalle ylipäätään ja opettajankoulutukselle erityisesti.

Kevätkaudella kehittämisryhmä kutsuu kokoukseensa HY:n jatkuvan oppimisen projektipäälliköt Pauliina Kupilan ja Tanja Paanasen sekä yhteiskuntasuhteiden päällikön Pia Dolivon.

Muistio

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 3.6.2019

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Tapani Innanen, Christa Koski, Jan Löfström, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Tapaamisen aluksi oli katsaus ajankohtaisiin asioihin:

• Petri: Psykologian oppiaine ja Avoin yliopisto suunnittelevat lukiolaisille tarkoitettua psykologian opintoihin johdattelevaa verkkokurssia; loppusyksystä lukiolaisille tarjolla psykologian opiskelun esittelyilta
• Markku: Neljään valtiotieteellisen tiedekunnan maisteriohjelmaan on mahdollisesti tulossa yhteiskuntaopin aineenopettajan opintosuunta (tiedekunta päättää tästä 10.12.2019)
• Peter: HY:lla ja Helsingin kaupungilla ollut alustavia pohdintoja englanninkielisestä opetusharjoittelusta.

Kehittämisryhmän tapaamisessa 31.1. sovittiin, että kevään aikana ryhmän jäsenet työskentelevät omatoimisesti teemaryhmissä, joiden tehtävä on esittää mahdollisimman konkreettisia ehdotuksia aineenopettajankoulutuksen kehittämiseksi Helsingin yliopistossa. Pienryhmien esille nostamia ehdotuksia sovittiin esiteltäväksi ryhmän kesäkuun tapaamisessa.

Ryhmän 1 teemoja olivat ilmiöpohjainen oppiminen ja tiedekasvatuksen yhteys aineenopettajankoulutukseen (Jan, Maija, Petri ja Sannu). Työryhmän muistiinpanot löytyvät täältä.

• Tiedekasvatustoiminta on tärkeä opettajan ammatti-identiteetin pohjustaja kandivaiheessa, koska opettajan pedagogiset opinnot sisällytetään maisterin tutkintoon.
• Kehitettävä pedagogisia malleja, joissa eri alat ovat ilmiöiden äärellä tasavertaisessa vuoropuhelussa keskenään

Ryhmän 2 teemoja olivat oppilasmateriaalin kasvava kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus: Miten aineenopettajankoulutus voi huomioida olosuhteen muutoksen ja valmistaa tähän? Monikielisyys ja uudet opetettavat kielet? (Auli, Markku, Tapani ja Ulla)

Ks. Marjo Räsäsen artikkeli Monilukutaidot, taiteidenvälisyys ja narratiivisuus verkkojulkaisussa Digitarina laaja-alaisen osaamisen ja monilukutaidon välineenä (2018) – kulttuurikukka löytyy sivulta 11!

• RESPECT-asenteella monikulttuurisuus läpileikkaavasti kouluihin, oppiaineisiin, opetukseen, oppimiseen, oppilashuoltoon (HY:n strategian sustainability?)
• Inkluusion (ei erityisluokkia tai -kouluja) tuomat haasteet tunnustettava ja tunnistettava; koulujen ongelma ei ole monikulttuurisuus vaan epäonnistunut tai vaillinainen tuki inkluusion toteuttamiselle!

Ryhmän 3 teemana oli elinikäinen/jatkuva oppiminen ja aineenopettajankoulutus (Christa, Helena, Maikki ja Peter). Työryhmän diaesitys löytyy täältä.

• Yliopiston tuki kohderyhmien priorisoinnille (HY:sta valmistuneet aineenopettajat, pk-seudulla työskentelevät aineen- ja luokanopettajat, ulkomailla valmistuneet jotka tarvitsevat kelpoisuuden suomalaisiin kouluihin). Haasteena saada koulutukseen ne, jotka sitä eniten tarvitsevat!
• Digitalisaation mahdollisuudet otettava käyttöön sekä opetusmateriaalin että opetus- ja opiskelumenetelmien kehittämisessä ja tarjonnassa: avoimet verkkokurssit, webinaarit, etäopiskelu ohjatusti tai omatoimisesti jne.

Sovittiin, että syksyn ensimmäisessä tapaamisessa jatketaan pienryhmien esittämien kehittämistoimenpiteiden työstämistä mm. miettimällä niiden keskinäisiä yhteyksiä.

Jan Löfström siirtyy apulaisprofessoriksi Turun yliopistoon ja jättää paikkansa kehittämisryhmässä.

Muistio

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 27.3.2019

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Tapani Innanen, Christa Koski, Jan Löfström, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.) sekä kutsuttuina asiantuntijoina prof. Kurt Fagerstedt ja projektisuunnittelija Eemeli Hakoköngäs

Professori Kurt Fagerstedt esitteli johtamaansa OKM:n kärkirahoitushankkeisiin kuuluvaa AAKE-hanketta, jossa uudistetaan biologian ja maantieteen aineenopettajankoulutusta. Keskeisimpiä hankkeen tavoitteita on herättää opiskelijan mielenkiinto aineenopettajan ammattiin mahdollisimman varhain tehostamalla biologian didaktiikan opetusta jo kandivaiheessa. Tätä varten tiedekunta on kehittänyt yhteistyössä koulujen kanssa 5 opintopisteen laajuisen opettajuuteen valmistavan kurssin. Työn alla on myös aineenopettajaopiskelijoille tarkoitettu mentorointiohjelma. Mentoroinnin tavoitteena on hyödyntää sekä mentoria että mentoroitavaa – opettaja tuo suhteeseen ammatti- ja työelämänäkökulmaa, opiskelija taas tieteenalan viimeisimmän tiedon ja uusimmat haasteet.

Hankkeessa rakennetaan myös MOOC-pohjainen aineenopettajien jatkuvaa oppimista tehostava tietopankki. Ideana on, että jo ammatissa toimivat biologian (ja maantieteen) opettajat ja tiedekunnan aineenopettajankoulutuksen toimijat tuottavat ja koostavat interaktiivisesti aineistoja, joiden tuella opettajilla on mahdollisuus kehittää ja päivittää osaamistaan. Tietopankkiin on tarkoitus koota muun muassa jo olemassa olevia oppimateriaaleja ja oppitunteja.

Esitystä seuranneessa keskustelussa korostettiin monipuolisen yhteistyön tärkeyttä: yhteisiin hankkeisiin ja esimerkiksi työpajoihin tulisi ehdottomasti saada aineenopettajien kouluttajien ja opettajaksi opiskelevien lisäksi jo ammatissa toimivia opettajia. Kontakteja tulisi lisätä myös eri yliopistojen opettajankouluttajien kesken. Hyviä käytänteitä tulisi jakaa aktiivisesti ja esimerkiksi koulutus- ja oppimateriaaleja tulisi julkaista mahdollisimman laajalle joukolle vapaasti hyödynnettäväksi.

Hanketta esittelevä diasarja: AAKE_project

Valtiotieteellisen tiedekunnan projektisuunnittelija Eemeli Hakoköngäs kertoi sosiaalitieteiden näkökulmasta niin ikään OKM:n kärkirahoitushankkeisiin kuuluvasta Toinen reitti yliopistoon eli TRY-hankkeesta, jonka tavoitteena on ”kehittää, pilotoida ja vakiinnuttaa käyttöön erilaisia reittejä korkeakouluopintoihin ylioppilastutkinnon lisäksi”. Valintakokeiden roolia pyritään pienentämään, ja uusilla yhteistyökäytänteillä on tarkoitus laajentaa mahdollisuuksia tutkinnonsuoritusoikeuden saamiseen. Tarkoitus on myös muun muassa kehittää tutustumismahdollisuuksia, joissa esimerkiksi ammattikoululaiset voisivat tutustua uusiin aloihin. Hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto ja mukana on sosiaalitieteiden lisäksi paljon muitakin oppiaineita yhteensä 11 yliopistosta.

TRY-hankkeen puitteissa kehitellään parhaillaan avoimen yliopiston verkkokurssia, jota voisi käyttää opiskelijavalinnassa. Kurssin suorittanut voisi saada esimerkiksi näyttökokeen läpäisemällä tutkinnonsuoritusoikeuden valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Verkkokurssia pilotoidaan tänä keväänä Tampereella. Hakoköngäs näkee positiivisena mahdollisuuden testata jatkossa laajemmin hakijoiden osaamista ja taitoja, mutta toisaalta oman haasteensa saattaa tuoda mahdollisesti hyvin suuri hakijajoukko. Asiaan liittyy myös juridisia rajoituksia ja muun muassa erilaisten oikaisupyyntö- ja oikeusturva-asioiden ratkaiseminen.

Maikki Naarala valmistelee Opetushallitukselle Helsingin yliopiston lausuntoa luonnoksesta lukion opetussuunnitelman perusteiksi. Lausunnon pohjana ovat kasvatustieteellisen tiedekunnan huomiot luonnoksen sisällöstä. Sovittiin, että kehittämisryhmän jäsenet toimittavat mahdolliset oman tiedekuntansa kommentit valmistelijalle 5.4.2019 mennessä.

Muistio

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 31.1.2019

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Tapani Innanen, Christa Koski, Jan Löfström, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Vuoden ensimmäinen tapaaminen aloitettiin uuden jäsenen esittelyllä; olemme saaneet Mikko Vanhasen tilalle kehittämisryhmän jäseneksi Markku Sippolan, joka toimii työelämälehtorina valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Taustaltaan Markku on luokanopettaja, ja hänellä on myös historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajan kelpoisuus. Christa Koskea sijaistanut Marjo Savijärvi on jäänyt pois kehittämisryhmästä Christan palattua opintovapaalta (Christa ei valitettavasti päässyt vielä tähän tapaamiseen).

Tapaaminen jatkui vaihtamalla ainetiedekuntien ajankohtaisia kuulumisia. Tapani kertoi muun muassa, että Helsingin yliopistossa on alkamassa islamilaisen tutkimuksen ja koulutuksen ohjelma. Maija puolestaan kertoi, että Global Teachers Climate Change Forum -MOOCin avulla on tarkoitus jakaa hyviä malleja eri oppiaineisiin ympäri maailmaa. Maija on myös mukana ministeriön Uusi lukio -työryhmässä, joka julkistaa 13.2. kello 9.30 Helsingin luonnontiedelukiossa raportin lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyöstä (ko. yhteistyö tulee lukiolakiin 2021). Päärakennuksessa järjestetään 31.1. tiedekasvatuksen uudelleenorganisointisuunnitelman kuulemistilaisuus. Helmikuun 7.2. järjestetään HY:n opettajankoulutushankkeita esittelevä kansainvälinen konferenssi Siltavuorenpenkereellä; sen materiaalit on tallennettu konferenssin verkkosivuille. Auli kertoi Kumpulaan olevan tulossa Jaksaa vai jaksaako -tapahtuma. Puhuimme yleisesti niin opetushenkilöstön kuin opiskelijoiden jaksamisesta, huolestuttavia uutisia tuntuu kuuluvan eri tahoilta.

Keskustelimme myös Tallinnan-kollegoiden vastavierailun ohjelmasta. Minerva-torin hanketorilla on esillä OKM:n kärkihankkeet, joita HY:ssa on yhteensä 18. Hankkeissa on tapahtunut paljon hienoja asioita, mutta Maija toi esille kuinka täytyisi pohtia miten niitä saataisiin vakiinnutettua. Keskustelimme myös siitä, kuinka hankkeissa on usein se ongelma, että oman yliopiston sisällä kilpaillaan toisia yksiköitä vastaan. Järkevintä olisi tehdä yhteistyötä siten, ettei se olisi keneltäkään pois.

Alun perin tapaamisen varsinaisella agendalla oli keskustella vararehtorin linjauksesta, joka koskee vuoden 2020 hakua ja valintaa opettajan pedagogisiin opintoihin. Opintoasiainneuvoston sihteeri Päivi Pakkanen oli pyytänyt kehittämisryhmämme kommentteja ehdotukseen aineenopettajankoulutusmahdollisuuden tarjoamisesta muille kuin Helsingin yliopistossa kandidaatin tutkintoa suorittaville, mutta ilmoitti sittemmin Ullalle että aiheesta keskustellaan toisessa kokoonpanossa. Päätimme kuitenkin keskustella lyhyesti tälläkin porukalla, koska olimme siihen varautuneet.

Maikki alusti tilannetta kertomalla aluksi kuinka 2020 kaikki opiskelijat siirretään uusiin koulutusohjelmiin, ja kuinka on käyty paljon keskustelua aineenopettajankoulutuksesta uudessa systeemissä. Vararehtorin päätöksen mukaan opettajan pedagogisiin opintoihin voi hakea kandin tutkinnon suoritusaikana kolme kertaa. English Studies -maisteriohjelmassa on ollut hakijoita jotka haluavat suorittaa maisterin tutkinnon, johon sisältyy opettajan pedagogiset opinnot eli he saavat suomalaisen opettajan kelpoisuuden. Kyseisen maisteriohjelman esitys siitä, että opiskelijat voisivat jatkossakin hakea maisterivaiheessa opettajan pedagogisiin opintoihin ei kuitenkaan mennyt läpi kasvatustieteellisessä tiedekunnassa (kasvatustieteellinen tiedekunta katsoi, että tällöin mahdollisuus täytyisi avata muillekin maisteriohjelmille). Keskustelimmekin muun muassa siitä, että jos kv-ohjelman opiskelijoille annettaisiin oikeus hakea pedagogisiin, minkälaiseen asemaan se asettaisi esim. muista kotimaisista yliopistoista maisterivaiheeseen tulevat opiskelijat (puhumattakaan HY:n omista opiskelijoista). Kasvatustieteellisen tiedekunnan kannalta ollaan oltu tyytyväisiä siihen selkeään ratkaisuun, että opintoihin haetaan vain kandivaiheessa (tai erillisiin opintoihin maisteriksi valmistumisen jälkeen). Kasvatustieteellisellä tiedekunnalla ei myöskään ole resursseja lisätä uusien opiskelijoiden enimmäismääriä. Tutustuimme myös englanninkielisen aineenopettajakoulutuksen (Subject Teacher Education Programme, STEP) suoravalintakuviohahmotelmaan, jossa English Studies ja Mathematics & Statistics -maisteriohjelmille tarjottaisiin maltilliset kiintiöt ilman että STEPin kokonaiskiintiötä kasvatettaisiin. Suoravalintakuvion rahoituksessa ja sen jakautumisessa olisi vielä selvitettävää sen suhteen, miten järjestävän tiedekunnan tutkinnoista ja lukuvuosimaksuista saamat tuotot jaettaisiin reilulla tavalla tilanteessa, jossa kasvatustieteellinen tiedekunta tuottaa puolet ohjelmasta.

Keskustelimme myös keväälle suunnitellusta pienryhmätyöskentelystä ja sen tavoitteista. Pienryhmiltä odotetaan konkreettisia ehdotuksia, joita kehittämisryhmä käsittelee yhdessä ja jotka välitetään mahdollisesti eteenpäin yliopiston opintoasiainneuvoston pöydälle. Yhdistelimme osittain aiemmin ehdotettuja aiheita, jakaannuimme pienryhmiin ja sovimme, että ryhmät tapaavat omatoimisesti kevään kuluessa ja miettivät itselleen parhaan toimintatavan. Pienryhmän toivotaan mahdollisuuksien mukaan kuulevan valmistelussaan asiantuntijoita tai sidosryhmiä (HY:n, muiden yliopistojen, kollegojen, koulujen, kaupunkien, opiskelijoiden jne).

Ryhmien aiheet ovat seuraavat:

1. a) Ilmiöpohjainen oppiminen ja aineenopettajankoulutus. Miten nämä kohtaavat? b) Tiedekasvatus ja aineenopettajankoulutus. Mitkä ovat seuraavat askeleet nyt, kun tiedekasvatus laajenee kaikkiin tiedekuntiin?
2. Oppilasmateriaalin kasvava kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus. Miten aineenopettajankoulutus voi huomioida olosuhteen muutoksen ja valmistaa tähän? (Tähän liittyen kenties myös monikielisyys ja uudet opetettavat kielet?)
3. Jatkuva/elinikäinen oppiminen. Mitä se tarkoittaa aineenopettajankoulutuksessa?