Kokous 31.1.2019

Julkaistu kirjoittanut A

Muistio

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 31.1.2019

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Bonsdorff, Tapani Innanen, Christa Koski, Jan Löfström, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström; Maikki Naarala (siht.), Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht.)

Vuoden ensimmäinen tapaaminen aloitettiin uuden jäsenen esittelyllä; olemme saaneet Mikko Vanhasen tilalle kehittämisryhmän jäseneksi Markku Sippolan, joka toimii työelämälehtorina valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Taustaltaan Markku on luokanopettaja, ja hänellä on myös historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajan kelpoisuus. Christa Koskea sijaistanut Marjo Savijärvi on jäänyt pois kehittämisryhmästä Christan palattua opintovapaalta (Christa ei valitettavasti päässyt vielä tähän tapaamiseen).

Tapaaminen jatkui vaihtamalla ainetiedekuntien ajankohtaisia kuulumisia. Tapani kertoi muun muassa, että Helsingin yliopistossa on alkamassa islamilaisen tutkimuksen ja koulutuksen ohjelma. Maija puolestaan kertoi, että Global Teachers Climate Change Forum -MOOCin avulla on tarkoitus jakaa hyviä malleja eri oppiaineisiin ympäri maailmaa. Maija on myös mukana ministeriön Uusi lukio -työryhmässä, joka julkistaa 13.2. kello 9.30 Helsingin luonnontiedelukiossa raportin lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyöstä (ko. yhteistyö tulee lukiolakiin 2021). Päärakennuksessa järjestetään 31.1. tiedekasvatuksen uudelleenorganisointisuunnitelman kuulemistilaisuus. Helmikuun 7.2. järjestetään HY:n opettajankoulutushankkeita esittelevä kansainvälinen konferenssi Siltavuorenpenkereellä; sen materiaalit on tallennettu konferenssin verkkosivuille. Auli kertoi Kumpulaan olevan tulossa Jaksaa vai jaksaako -tapahtuma. Puhuimme yleisesti niin opetushenkilöstön kuin opiskelijoiden jaksamisesta, huolestuttavia uutisia tuntuu kuuluvan eri tahoilta.

Keskustelimme myös Tallinnan-kollegoiden vastavierailun ohjelmasta. Minerva-torin hanketorilla on esillä OKM:n kärkihankkeet, joita HY:ssa on yhteensä 18. Hankkeissa on tapahtunut paljon hienoja asioita, mutta Maija toi esille kuinka täytyisi pohtia miten niitä saataisiin vakiinnutettua. Keskustelimme myös siitä, kuinka hankkeissa on usein se ongelma, että oman yliopiston sisällä kilpaillaan toisia yksiköitä vastaan. Järkevintä olisi tehdä yhteistyötä siten, ettei se olisi keneltäkään pois.

Alun perin tapaamisen varsinaisella agendalla oli keskustella vararehtorin linjauksesta, joka koskee vuoden 2020 hakua ja valintaa opettajan pedagogisiin opintoihin. Opintoasiainneuvoston sihteeri Päivi Pakkanen oli pyytänyt kehittämisryhmämme kommentteja ehdotukseen aineenopettajankoulutusmahdollisuuden tarjoamisesta muille kuin Helsingin yliopistossa kandidaatin tutkintoa suorittaville, mutta ilmoitti sittemmin Ullalle että aiheesta keskustellaan toisessa kokoonpanossa. Päätimme kuitenkin keskustella lyhyesti tälläkin porukalla, koska olimme siihen varautuneet.

Maikki alusti tilannetta kertomalla aluksi kuinka 2020 kaikki opiskelijat siirretään uusiin koulutusohjelmiin, ja kuinka on käyty paljon keskustelua aineenopettajankoulutuksesta uudessa systeemissä. Vararehtorin päätöksen mukaan opettajan pedagogisiin opintoihin voi hakea kandin tutkinnon suoritusaikana kolme kertaa. English Studies -maisteriohjelmassa on ollut hakijoita jotka haluavat suorittaa maisterin tutkinnon, johon sisältyy opettajan pedagogiset opinnot eli he saavat suomalaisen opettajan kelpoisuuden. Kyseisen maisteriohjelman esitys siitä, että opiskelijat voisivat jatkossakin hakea maisterivaiheessa opettajan pedagogisiin opintoihin ei kuitenkaan mennyt läpi kasvatustieteellisessä tiedekunnassa (kasvatustieteellinen tiedekunta katsoi, että tällöin mahdollisuus täytyisi avata muillekin maisteriohjelmille). Keskustelimmekin muun muassa siitä, että jos kv-ohjelman opiskelijoille annettaisiin oikeus hakea pedagogisiin, minkälaiseen asemaan se asettaisi esim. muista kotimaisista yliopistoista maisterivaiheeseen tulevat opiskelijat (puhumattakaan HY:n omista opiskelijoista). Kasvatustieteellisen tiedekunnan kannalta ollaan oltu tyytyväisiä siihen selkeään ratkaisuun, että opintoihin haetaan vain kandivaiheessa (tai erillisiin opintoihin maisteriksi valmistumisen jälkeen). Kasvatustieteellisellä tiedekunnalla ei myöskään ole resursseja lisätä uusien opiskelijoiden enimmäismääriä. Tutustuimme myös englanninkielisen aineenopettajakoulutuksen (Subject Teacher Education Programme, STEP) suoravalintakuviohahmotelmaan, jossa English Studies ja Mathematics & Statistics -maisteriohjelmille tarjottaisiin maltilliset kiintiöt ilman että STEPin kokonaiskiintiötä kasvatettaisiin. Suoravalintakuvion rahoituksessa ja sen jakautumisessa olisi vielä selvitettävää sen suhteen, miten järjestävän tiedekunnan tutkinnoista ja lukuvuosimaksuista saamat tuotot jaettaisiin reilulla tavalla tilanteessa, jossa kasvatustieteellinen tiedekunta tuottaa puolet ohjelmasta.

Keskustelimme myös keväälle suunnitellusta pienryhmätyöskentelystä ja sen tavoitteista. Pienryhmiltä odotetaan konkreettisia ehdotuksia, joita kehittämisryhmä käsittelee yhdessä ja jotka välitetään mahdollisesti eteenpäin yliopiston opintoasiainneuvoston pöydälle. Yhdistelimme osittain aiemmin ehdotettuja aiheita, jakaannuimme pienryhmiin ja sovimme, että ryhmät tapaavat omatoimisesti kevään kuluessa ja miettivät itselleen parhaan toimintatavan. Pienryhmän toivotaan mahdollisuuksien mukaan kuulevan valmistelussaan asiantuntijoita tai sidosryhmiä (HY:n, muiden yliopistojen, kollegojen, koulujen, kaupunkien, opiskelijoiden jne).

Ryhmien aiheet ovat seuraavat:

  1. a) Ilmiöpohjainen oppiminen ja aineenopettajankoulutus. Miten nämä kohtaavat? b) Tiedekasvatus ja aineenopettajankoulutus. Mitkä ovat seuraavat askeleet nyt, kun tiedekasvatus laajenee kaikkiin tiedekuntiin?
  2. Oppilasmateriaalin kasvava kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus. Miten aineenopettajankoulutus voi huomioida olosuhteen muutoksen ja valmistaa tähän? (Tähän liittyen kenties myös monikielisyys ja uudet opetettavat kielet?)
  3. Jatkuva/elinikäinen oppiminen. Mitä se tarkoittaa aineenopettajankoulutuksessa?