Kokous 10.12.2019

Muistio

Aineenopettajankoulutuksen kehittämisryhmän tapaamisesta 10.12.2019

Paikalla: Ulla Tuomarla (pj), Maija Aksela, Peter von Borsdorff, Tapani Innanen, Kaisa Hahl, Christa Koski, Petri Paavilainen, Auli Salmi, Markku Sippola, Helena Åström, Maikki Naarala (siht.) ja Sanna-Maria Suviniemi-Harju (siht).

Tapaamiseen kutsutut vieraat: yliopistonlehtori Jaanika Blomster, yliopistonlehtori Riitta Jyrhämä, varadekaani Anu Laine ja yliopistonlehtori Riikka Länsisalmi (Opettajankoulutusfoorumin jäseniä ja varajäseniä).

Tapaamiseen kutsuttu asiantuntijavieras: dosentti Ulla Vanhatalo.

Tapaamisen aluksi keskusteltiin marraskuun lopulla pidetyn Opettajankoulutusfoorumin seminaarin annista. Kehittämisryhmän jäsenistä seminaariin osallistuivat Ulla, Peter, Tapani, Maija, Kaisa ja Maikki. Todettiin, että opettajan työnkuva on muuttunut haasteellisemmaksi ja ammatissa toimivilta vaaditaan yhä enemmän muitakin kuin aineenhallintaan ja pedagogiikkaan liittyviä taitoja. Opettajankoulutuksen on pystyttävä vastaamaan uudistuviin koulutustarpeisiin sekä tutkintokoulutuksen että koulutuksen päivittämisen ja täydentämisen osalta. Aineenopettajankoulutusta olisi tarkasteltava jatkumona ja otettava huomioon jatkuvan oppimisen tarjoamat mahdollisuudet jo kandi- ja maisteritutkintojen opetussuunnitelmien laatimisessa. Painetta tutkintojen sisältöjen paisuttamiseen voidaan tasata jatkuvan oppimisen mallilla, jossa ammatissa toimiville aineenopettajille luodaan täydentävän koulutuksen polku. Koulutustarjonnan tulee koostua sekä pedagogisista että aineenhallintaan liittyvistä opinnoista. Jatkuva oppiminen tulee toteuttaa yhteistyössä työnantajan kanssa, sillä opettajille on mahdollistettava aidosti ja yhdenvertaisesti osallistuminen täydentävään koulutukseen.

HeadAI:n puheenjohtaja, FT Harri Ketamo puhui seminaarissa aiheesta ”Mitä hyötyä on koneoppimisesta ja tekoälystä oppimisessa ja tutkimuksessa?”. Hän avasi kiinnostavasti tekoälyn luonteen: tekoäly on illuusio älystä, jossa ”äly” perustuu laskennallisiin operaatioihin. Tekoälyn avulla voidaan tehdä näkyväksi jokin ilmiö, joka haetaan yleensä valtavasta määrästä dataa, esim. käsitekartta tekstistä tms., ja ihmisen tehtävä on analysoida ilmiö ja esimerkiksi tehdä tarvittavat johtopäätökset. Tekoälyn avulla voidaan toisin sanoen vapauttaa resursseja ”ihmisälyä” vaativiin tehtäviin.

Videotallenteet Opettajankoulutusfoorumin seminaarista löytyvät OKM:n verkkosivulta (http://videonet.fi/minedu/20191127/ ja http://videonet.fi/minedu/20191128/).

Kehittämisryhmän asiantuntijavieras tutkimuskoordinaattori, dosentti Ulla Vanhatalo alusti aiheesta ”Mitä annettavaa selkokielistämisellä on koulumaailmaan ja miten se tulisi ottaa huomioon aineenopettajankoulutuksessa?”. Vanhatalo kertoi selkokielistämisessä olevan kyse kielen muodosta, ei siis kielestä kuten suomi tai ruotsi. Käytännössä selkokielistäminen voi tarkoittaa esimerkiksi mukautettua sisältöä kehitysvammaisille tai maahanmuuttajille. Yksi selkokieli ei kuitenkaan riitä, vaan selkokielen tiimoilta tarvitaan jatkuvaa tutkimusta koska tarpeita on monenlaisia; esimerkiksi yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa jatkuvasti (muistisairaudet ym.), ja toisaalta myös nuorten lukutaito heikkenee koko ajan.

Vanhatalon mukaan selkokielen tulee olla osa kielitietoisuuden koulutusta. Selkokieltä on tuotava yleiskielen rinnalle (ei korvaamaan sitä) – sitä on käytettävä erityisesti opiskelumenetelmien ja ohjeiden selittämisessä ja ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Luontevia paikkoja selkokieltä käsitteleville luennoille tai integroidulle koulutukselle/oppimiselle voisivat olla esimerkiksi oppimisen psykologiaan, kasvatuksen yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja filosofisiin perusteisiin ja oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen liittyvät kurssit sekä opetusharjoittelu. Kielitietoisuus on meidän kaikkien vastuulla ja siihen voimme myös kukin tahoillamme vaikuttaa; laajana tavoitteena on yhteiskunta, jossa kukaan ei syrjäydy vaikean kielen takia.

Vanhatalon esityksen jälkeen ryhmä pohti, millä tavoin selkokielisyys/selkokielistäminen voitaisiin integroida aineenopettajankoulutukseen, sillä opettajan pedagogisten opintojen kokonaisuuteen olisi hyvin haasteellista lisätä sille omaa kurssia. Todettiin, että opetusharjoittelu voisi olla luonteva paikka selkokielisyyden esille ottamiseen. Kasvatustieteellisen tiedekunnan valinnaisten kasvatustieteellisten opintojaksojen joukossa on myös kielitietoisuuteen liittyvä kurssi, ja kurssin opettajalle voisikin viedä selkokielisyysterveiset (selkokielisyys voi toki olla jo nyt mukana sisällössä, vaikka ei suoraan kurssikuvauksessa näykään).

Vanhatalon diaesitys löytyy täältä.

Pikaopas selkokieliseen kommunikointiin löytyy osoitteesta https://selkokeskus.fi/?s=pikaopas

Maikki oli tiedustellut edellisen kokouksen jälkeen hakijapalveluilta ja viestinnältä, millä tavoin seuraavaa hakua opettajan pedagogisiin opintoihin (helmikuu–maaliskuun alku) voitaisiin markkinoida mahdollisimman tehokkaasti niissä someväylissä, joita kandiopiskelijat eniten seuraavat. Kyselyn perusteella vaihtoehtoja voisivat olla aineenopettajaksi opiskelevien tekemät somevideot ja blogit, joita ladattaisiin esimerkiksi Instagramiin ja Flammaan Opiskelijan ohjeisiin. Sovittiin, että Maikki kutsuu vuodenvaihteen jälkeen koolle ryhmän, joka suunnittelee, millä tavoin pienimuotoinen markkinointikampanja toteutetaan.