Perpanssihavaintoja

Kuva: Leonard Leslie Brooke (1862-1940), Johnny Crow’s Garden (PD)

Kuva: Leonard Leslie Brooke (1862-1940), Johnny Crow’s Garden (PD)

Suomi24-verkkokeskusteluun ilmestyi 29. huhtikuuta 2015 kuin tyhjästä perpanssi, persun ja simpanssin yhdistelmä siis. Sen jälkeen se on (bongareiden iloksi) näyttäytynyt siellä tasaisen säännöllisesti ja haalinut seurakseen koko joukon muita uudissanoja: persu, persuli, persussu esimerkiksi. Osa niistä on vakiintunut suomen kieleen, osa kertakäyttöisiä. Syyskuuhun 2015 mennessä Google-haku tuotti jo tulokseksi 707 osumaa, joista 9 kappaletta suomi24-keskustelun ulkopuolella. Tänään tekemäni haku antaa tulokseksi 1020 osumaa, joista suuri osa on edelleen suomi24-kontekstissa. Urbaaniin sanakirjaan se kirjattiin 13.8.2015.

Verkkokeskusteluille ominainen piirre on keksiä uusia sanoja. Hyvä keskustelija on kielellisesti kekseliäs. Tarkastelin perpanssin esiintymistä ja yritin käyttökontekstin avulla päätellä muun muassa, oliko perpanssi väriltään kielteinen. Perpanssi ei ainakaan tässä elinkaarensa alkuvaiheessa ollut yksiselitteisen kielteinen, vaikka se ulkoisesti vaikuttikin haukkumasanalta, jolla voi leimata toista keskustelun osallistujaa tai sen ulkopuolista henkilöä perussuomalaisittain ajattelevaksi apinaksi. Apina ei tunnetusti ole suomalaisessa kulttuurissa sellainen eläin, johon ihminen mielellään samastuu, vaikka sukua ollaankin.

Haukkumasanojen voimaannuttava vaikutus

Haukkumasanojakin voidaan kielessä käyttää luovasti ja jopa aivan päinvastaisiin tarkoituksiin kuin mihin ne on alunperin ajateltu. Kielentutkija William Labov kirjoitti 1972 rituaalisista herjoista, joiden funktio ei ollutkaan loukata, vaan vahvistaa ryhmän jäsenten yhteenkuuluvuutta, ryhmäidentiteettiä. Sekä mustien että homoseksuaalien on todettu käyttävän toisistaan näitä valkoisten tai heteroiden haukkumasanoja tässä tarkoituksessa. Sama ilmiö on vastikään havaittu ranskalaisten nuorten keskinäisessä tekstiviestittelyssä. Viesti tyttökaverille voi alkaa vaikkapa näin: Salut sale pute ! [Terve likainen huora!] Ikävät sanat otetaan ryhmän sisäiseen käyttöön ja näin vähemmistöön kuuluvat voivat kokea niiden avulla jopa voimaantumista. Sanat eivät loukkaa, kunhan niiden käyttö pysyy ryhmän sisällä.

Kun tarkastelin perpanssiesiintymiä omassa käyttökontekstissaan, minun ei ollut aina helppo päätellä oliko kirjoittaja käyttänyt sanaa ‘perpanssi’ haukkumasanana, vai jotenkin muuten. En ollut koskaan aikaisemmin seurannut perussuomalaista puoluetta aiheenaan käsittelevää keskusteluryhmää. Olin siis aika pihalla.

Ensimmäisen kerran sana perpanssi tulee esiin aika kielteisessä valossa, kuten tästä esimerkistä voimme lukea:

EsimerkkitekstiinYllä olevassa esimerkissä on muutama huomionarvoinen piirre. Yksi niistä on nimimerkit. Päinvastoin kuin joissakin toisissa tekstilajeissa, nimimerkeillä vaikuttaisi olevan tämänkaltaisessa verkkokeskusteluissa mielipidetehtävä; ne ilmaisevat usein kirjoittajan asennetta (’Kyllästynyt’) ja positioivat osallistujan suhteessa puheenaiheeseen. Perussuomalaisia käsittelevässä keskusteluryhmässä ne luonnollisestikin myös ilmentävät puoluekantaa. Löytyy myös esimerkki, jossa ’perpanssi’ on nimimerkki, mikä siis viittaisi pikemminkin siihen, että tällä kertaa sana ei olisi kielteisessä käytössä. Nimimerkit vaikuttaisivat myös usein olevan tässä käyttökontekstissa käsillä olevaan tilanteeseen keksittyjä, mikä siis mahdollistaa sen, että ne muodostavat esimerkissä käytettyyn tapaan pareja: kyllästynyt – AntipersuunKyllästynyt. Kaikki nimimerkit eivät kuitenkaan ole tällaisia, vaan mukana on selvästi vakiojäseniä, jotka pitävät nimimerkkinsä aiheen vaihtuessa.

Metakieltä ja kekseliäisyyttä

Keskustelijat ottavat kantaa uudissanoihin. Syntyy metakieltä eli siis kieltä, jonka aiheena on kieli itse. Olen oppinut tutkimustyössäni, että verbaalinen väkivalta ja epäkohteliaisuus herättävät tällaista yhteisön keskustelua kielestä; kuka saa käyttää mitäkin termiä kenestä ja milloin? Tällaiset vuorot liittyvät kieliyhteisön kielellisiin asenteisiin.

Tietokonevälitteinen kommunikaatio on saanut ihmiset keksimään tapoja, joilla korvata sitä valtavaa puutetta, mikä syntyy siitä, ettei olla kasvokkain. On hymiöitä ja puhekielenomaista kirjoitusta. Verkkokeskustelussa luovuus palvelee ainakin kahta eri tehtävää: säpäkkä kirjoittaja jää mieleen ja tekee muihin vaikutuksen eli hän erottautuu joukosta ja saa huomiota. Toinen tehtävä liittyy keskustelujen moderointiin ja sen välttämiseen: erikoiset, luovat kirjoitusasut ja uudissanat voivat olla keino, jolla osallistuja hämää moderaattoria.

Teksti: Ulla Tuomarla, nykykielten laitos

3 vastausta artikkeliin ”Perpanssihavaintoja

  1. Ihana saada kielentutkijan vinkeli tähän rikkauteen!

    Internetkielen luovan kehityksen havaintoja maailmalta, ja miten nämä muutokset ovat vähittäisiä ja kasautuvia, sekä pohjautuvat edeltäviin tapahtumiin ja edeltäviin ilmausten muotoiluihin yhteisön keskustelussa :

    ”My immersion learning of Tumblr-Internet-speak was so gradual that I hadn’t even noticed it was happening. One day, scrolling through Facebook I happened to notice that this phrase, a fairly non-standard sentence, was itself a variation of another Internet expression. I was only able to understand it because of a wealth of reference points from other places on the Internet. The friend who posted the comment was tapping into a shared cultural knowledge that I understood. I was fairly certain that someone lacking this shared reference point would not only find the sentence jarring but also mildly confusing.”

    http://the-toast.net/2013/11/20/yes-you-can-even/

  2. perpanssi sanan käyttö nimimerkkinä on saada kyseinen sana esille tekstistä piittaamatta. moderaattori ei poista näitä vaan kon tekstissä olevat loukkaukset. sana perpanssi on vastine jo kuolleeseen persujen käyttämään sanaan sompanssi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *