Internet, nationalismin kohtalo ja kansalliset stereotypiat

Jussi Pakkasvirta

Internet-aineistoihin ja sosiaaliseen mediaan liittyy laaja yhteiskuntateoreettinen kysymys: elämmekö parhaillaan aikakautta, joka muistetaan myöhemmin uuden ajan alkuna?

Historioitsija Reinhart Koselleck on luonut käsitteen nimeltä ”Sattelzeit”, eli satula-aika. Sen mukaan on olemassa historiallisia kausia, jolloin käsitteet muuttuvat toisenlaisiksi. Yksi tyypillinen tällainen kausi on 1700-luvun loppu ja siitä syntynyt uusi modernin aikakausi, jolloin muodostui kansakunnan tapaisia uusia käsitteitä.

Nationalismin teoriaan Benedict Andersonin tuoma termi anonyymi yhteisöllisyys kuvastaa sitä, miten tiedotusvälineiden ja koulutusjärjestelmien kautta maailman ja ajan ymmärrys 1800-luvulta alkaen muuttui kansakunnissa ja kansallisvaltioissa. Niistä tuli uudenlaisia poliittisia yhteisöjä. Muutos tuotti samanaikaisuuden ja ajan uuden nopeuden – eräänlaisen monikkojen maailman.

Internetin aikana, viimeiset 20 vuotta, on tapahtunut tai tapahtumassa jotain vastaavaa – ja monikkojen maailma on tuhat-kertaistunut äärimmäisen nopeasti. Perinteisestä kollektiivisesta ja kommunikatiivisesta toiminnasta on tullut nyt myös uudenlaista konnektiivista toimintaa, joka mahdollistaa identiteettien nopeita muutoksia ja useita samanaikaisia identiteettejä. Vaihtoehtona nationalismille on lisäksi nähty paikallisuuden ja etenkin urbaanien verkostojen nousu.

Historiankirjoittajat kertovat ehkä myöhemmin, että 2000-luvun alku oli satula-aika, jolloin käsitteet muuttuivat: nationalismin 200-vuotisesta aikakaudesta tuli jotain muuta, ja ihmiskunta siirtyi huomaamattamme verkon ja uuden kommunikaation luomaan aikakauteen.

***

Toisaalta nationalismi tuntuu elävä ja kukoistavan hyvin myös internet-ajassa. Edellä esitetyn vasta-argumenttina voikin esittää, että esimerkiksi verkkokeskustelut ylläpitävät ja vahvistavat nationalismia uudella intensiteetillä.  Ylikansallinen virtuaalinen verkko on mahdollistanut aiemmin erillään olleiden ryhmien välisen uudenlaisen viestinnän. Esimerkiksi muukalaisvihamielinen uusnationalismi voidaan ymmärtää ahtaasti dialogina, jossa luodaan stereotyyppisiä vihollis- ja omakuvia. Samalla perinteinen nationalismi on yhä vahvin poliittisen yhteisön resepti, joka on kameleonttimaisesti pystynyt sopeutumaan myös globalisaation vauhtiin.

Nationalismiin liittyy usein stereotypian käsite. Inhimillisessä vuorovaikutuksessa syntyvä poliittinen yhteisö sisältää aina jonkinlaisia ennakkokäsityksiä toisista. Stereotypiat ovat ennakkokäsityksiä, jotka rakentuvat erilaisista havainnoista tai ominaisuuksista. Niiden avulla tuotetaan yksinkertaistettu mielikuva esimerkiksi ihmistyypistä, yleisesti tunnetusta käyttäytymismallista tai luonnetyypistä. Tosimaailman ihmisiä samastetaan johonkin heitä (arvioijan mielestä) erityisen lähellä olevaan stereotypiaan, tai heidän ajatuksiaan tulkitaan stereotypian kautta. Stereotypiat kertovat kohteensa lisäksi myös meistä itsestämme. Niitä viljellään jatkuvasti esimerkiksi naapurikansoja koskevissa vitseissä ja mediassa.

Sosiaalisen median pitkän aikavälin kattavien, laajojen tekstiaineistojen automaattisella analyysilla voi lähestyä uudella tavalla kansallisten stereotypioiden käyttöä ja muutosta. Verkkokeskusteluiden kautta on mahdollista päästään kiinni niihin syvärakenteisiin ja pinttyneisiin käsityksiin, jotka vaikuttavat kansalaisten mielikuviin muista. Laajat kieliaineistot myös täydentävät perinteisten tutkimuskyselyjen ja haastatteluiden tuottamia tietoja, sillä ne sisältävät suuren otannan vapaata keskustelua, jota ei ole rajattu esimerkiksi tutkijan kysymyksillä, ja jossa voi nimimerkin taakse piiloutuen ilmaista voimakkaitakin mielipiteitä. Tällainen aineistolähtöinen lähestymistapa vaatii nykyaikaisia ja helposti suuriin aineistoihin soveltuvia tutkimusmenetelmiä: esimerkiksi Venäjä ja venäläiset mainitaan pelkästään Suomi24-keskustelupalstalla yli 600 000 kertaa.

Työstämmekin nyt Filip Ginterin (Turun yliopisto) ryhmän kanssa Citizen Mindscapes alahanketta, jossa käytämme Suomi24 sosiaalista ”big dataa” kartoittamaan suomalaisten käsityksiä muista maista. Suuren mittakaavan tietokoneanalyysilla voimme ymmärtää ja kuvailla uudella tavalla niitä stereotypioita ja mielipiteitä, joita suomalaisilla on ”maista ja kansoista”. Voimme myös luonnehtia, millä tavoilla näkemykset eri naapurimaista eroavat, tai toisaalta miten ne ovat samanlaisia.

Tai voimme tutkia, miten suomalaisten käsitykset oliivien, fetan ja turistisaarten Kreikasta muuttuvat talouskriisin (2008) ja pakolaiskriisin (2015) hetkillä – tai sitä, miksi suomaiset edelleen ajattelevat stereotyyppisesti, että latinalaisamerikkalaiset ovat laiskoja, iloisia ja aina myöhässä…

Lisälukemista:

J.Pakkasvirta (2016) ”Mitä kulttuurilla voi selittää”, Tieteessä tapahtuu 5/2016 http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/59305

Verkkoon laitettu vapaasti luettavaksi myös J.Pakkasvirta & P.Saukkonen, toim. (2005), Nationalismit, WSOY: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/166631

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *