Tekstin laativat EduDigi003 Yhteistyöverkostot -opintojakson (23–24) opiskelijat Nina Honka, Eeva Huumonen ja Lilia Heiskanen
Järjestöjen verkostoituminen sosiaalisena välineenä uuden tiedon ja innovaatioiden siirtämiseen koulutuksen alalla
Globalisaation myötä verkostomaisen organisoitumisen muodot yleistyvät yhä enemmän eri aloilla, myös koulutuksessa.
Koulutusalan ulkopuolella verkostomuodoista on olemassa melko vankka teoreettinen perusta, joka voi laajentaa ymmärrystä koulutusverkostoista ja niiden sisäisistä vuorovaikutusprosesseista. Joitakin näistä teoreettisista näkökulmista (konstruktivismi, sosiaalisen pääoman teoria, Durkheimin verkostoteoria) sekä verkostojen luokittelua eri näkökulmista käsitellään teoksessa Why network? Teoreettisia näkökulmia verkostoitumiseen (Muijs, West & Ainscow, 2010), ja niitä voidaan jossain määrin soveltaa nykyiseen todellisuuteen.
Nykyisten koulutusjärjestelmien ja -organisaatioiden monopolistinen luonne ja vaikeudet sopeutua uusiin olosuhteisiin tai uudistua johtavat siihen, että tarvitaan uusia sosiaalisia välineitä, joiden avulla voidaan luoda jotain uutta (uusia menettelyjä, lakeja, mekanismeja jne.).
Verkko-organisaatiomuoto, jota käytetään uuden tiedon ja innovaatioiden siirtämiseen koulutuksessa, on yksi tällaisista sosiaalisista välineistä, joka on ollut erityisen suosittu viime aikoina.
Millä tahansa organisaatiolla voi olla puutteita – esimerkiksi resurssien, henkilöstön ja tekniikan suhteen. Myöskään koulutusorganisaatiot eivät ole poikkeus, joten erilaisten verkostomaisten vuorovaikutusmuotojen kehittäminen auttaa tehostamaan minkä tahansa verkostoon kuuluvan organisaation toimintaa. Esimerkiksi artikkelissa Koulu, päiväkoti, kirjasto ja hoivakoti oman kylän verkostossa (Kukkonen & Lavonen, 2014) kuvaillaan hyvin tärkeää verkostoprojektia valittujen organisaatioiden välillä, ja tähän projektiin voisi kuulua vielä enemmänkin organisaatioita. Tämänkaltainen kokemusten jakaminen laajentaa aina maailmankuvaa, auttaa tarkastelemaan ongelmia eri näkökulmasta ja löytämään uusia kiinnostavia ja hyödyllisiä seikkoja työstä. Vielä yhtä kiinnostavaa muutaman koulun välistä informaatioverkostokokeilua kuvaillaan artikkelissa Share and succeed: the development of knowledge sharing and brokerage in data teams’ network structures (Hubers, Moolenaar, Schildkamp, Daly, Handelzalts & Pieters, 2018). Vaikka opetuksessa voidaan käyttää omaan kokemukseen perustuvia opetusstrategioita, uuden tiedon perusteella tehdyt päätökset saattavat olla hyödyllisempiä ja tehokkaampia.
Tällä tavoin verkostomainen yhteistyö kehittyy koulutusjärjestelmässä, ja nykyään siihen suhtaudutaan innovaationa, jossa on monia mahdollisuuksia ja hyviä puolia. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa, missä informaatio siirtyy suurella nopeudella, on vaikeaa kuvitella innovaatioprosesseja ilman verkostoyhteistyötä.
Yhteistyö osana elinikäistä oppimista
Digitalisaation kehittäminen kestävästi on Opetus- ja kulttuuriministeriön ja sen alaisen Opetushallituksen tavoitteena ja tahtotilana (ks. OPH: Digitaalinen osaaminen). Varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen sekä vapaan sivistystyön toimialalla tähdätään digitalisaation selkeyttämiseen ja kokonaisvaltaisuuteen, jossa keskeistä on jatkumo lapsuudesta aikuisuuteen asti. Opiskeluun tuo mielekkyyttä se, että uusia taitoja rakennetaan aiemmin opittuun pohjautuen, eikä oppimisen ketjua katkaista. Salon, Kankaanrannan, Vähähyypän ja Viik-Kajanderin (2011:26) tutkimuksen mukaan eri alojen asiantuntijat näkevät tulevaisuuden taidoissa keskeisenä elinikäisen oppimisen, jolla viitataan uusien asioiden omaksumiseen muuttuvassa maailmassa. Looginen jatkumo varhaiskasvatuksesta lähtien edesauttaa positiivista ja ennakkoluulotonta suhtautumista digitalisaatioon ja muutoksiin.
Jotta digitalisaation jatkumo onnistuisi, tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Muijs, West ja Ainscow (2010:9) viittaavat vygotskilaiseen näkemykseen, jossa vuorovaikutus ja yhteistyö nähdään oppimisen perustana ja oppimista tukevina seikkoina. Yhteistyön avulla yksilöt voivat saavuttaa enemmän kuin yksinään. Toisaalta digitalisaatio itsessään avaa uusia kanavia yhteistyön tekemiseen. Opetushallituksella on myös halu edistää digitaalisten palveluiden ja järjestelmien yhteensopivuutta, jotta ne olisivat käyttäjäystävällisiä ja ottaisivat huomioon niin opettajat ja oppilaat kuin huoltajatkin. Yhteiset digitalisaation periaatteet turvaavat myös kaikkien oppilaiden yhdenvertaisia oppimismahdollisuuksia ja lisäävät saavutettavuutta.
Digitaalisten valmiuksien ohella Opetushallitus näkee tärkeänä medialukutaidon ja ymmärryksen eettisistä kysymyksistä. Kriittinen monilukutaito nousee yhä tärkeämpään rooliin digitalisaation lisääntyessä. Esimerkiksi tekoälyä olisi hyvä käsitellä osana opetusta, sillä tekoälyn lukutaito on osa monilukutaitoa. Tällä hetkellä kunnat ja koulut tekevät omia ratkaisujaan tekoälyn käyttöön liittyen. Myös opettajan oma innostus ja osaaminen vaikuttavat ylipäätään paljon siihen, millaista digiopetusta oppilaat saavat. Opettajien olisikin tärkeää saada monipuolista koulutusta digiasioiden opettamiseen, ja toisaalta on olennaista samalla muistaa, että digitalisaation tulisi olla luonteva osa kaikkea opetusta, ei oma erillinen aihealueensa.
Verkostojen moninaisuus
Yhteistyöverkostoja on erilaisia, koulut tekevät yhteistyötä muiden koulujen ja kouluasteiden kanssa. Melkein jokaisessa koulussa tehdään myös kansainvälistä yhteistyötä mm. ystävyyskoulujen kassa sekä ylemmillä kouluasteilla merkittävän roolin yhteistyölle tuo mahdollinen vaihto-opiskelu. Useissa kouluissa on yksi tai useampi kansainvälisyysvastaava joiden tehtävänä on huolehtia kansainvälisistä suhteista. Kukkosen ja Lavosen (2014) mukaan jokaisen koulun tulee rakentaa verkosto sekä luoda yhteistyötä koulua ympäröivien tahojen kassa. Tämän tarkoituksena on auttaa lapsia ja nuoria kehittymään sekä valmistella heitä myöhempää elämää varten. Yhteistyö eri tahojen kanssa auttaa oppilasta olemaan aktiivinen osa yhteisöä.
Hyvä esimerkki firmojen ja koulujen yhteistyöstä ovat ainakin yläasteelta tunnettu TET-jakso. TET-jaksolla meidän ryhmästämme ollaan oltu Prismassa, vanhainkodissa sekä eläintarvikekaupassa ja puutarhassa. Minustako opettaja -kurssilla pääsimme tutustumaan yrityskylä toimintaa, jota järjestetään kuudesluokkalaisille. Olimme yrityskylässä ohjaajina 1–2 päivää. Se oli erityinen kokemus, sillä siinä pääsi konkreettisesti näkemään mitä tämän kaltainen yhteistyö voikaan parhaimmillaan olla ja antaa opiskelijoille.
Kurssin alussa vierailimme myös Educa-messuilla, jotka järjestettiin messukeskuksessa. Me kaikki osallistuimme ensimmäistä kertaa opettamiseen liittyville messuille ja oli mielenkiintoista kiertää eri messukojuja sekä osallistua esityksiin, joissa esiteltiin digitalisaation tuomia muutoksia opetukseen ja oppimiseen.
On tutkittu, että koulujen ja virastojen yhteistyö on lisännyt koulujen yhteistyöverkostoja. Esimerkkinä oppilaiden sosiaalisten, terveydellisten palvelujen parantuminen. Useamman koulun verkostolla on laajemmat resurssit palvelun tarjonnassa. (Muijs, West & Ainscow, 2010).
Koulujen verkostoituminen voidaan nähdä samanlaisena toimintana kuin yritysten verkostoituminen. Sillä voidaan säästää henkilöstö- sekä materiaalikuluissa. Yhteistyön tavoitteita ovat Galaskiewiczin mukaan resurssien hankkiminen, epävarmuuden vähentäminen, oikeuden parantaminen ja yhteisten tavoitteiden saavuttaminen. Why Network -artikkelissa puhuttiin myös koulutuksen verkostotavoitteista ja niitä oli mm. koulun tarjonnan parantaminen, mahdollisuuksien laajentaminen ja resurssien jakaminen. (Muijs, West & Ainscow, 2010).
2000-luvun oppimisessa painottuvat argumentoinnin tärkeys sekä luovuus ja innovatiivisuus. Vuorovaikutuksen lisäksi yhteistyön tärkeys korostuu sekä asioita pyritään kehittämään yhdessä. Digitaaliset oppimismenetelmät, monilukutaito sekä laaja-alainen osaaminen ja tiedonhankinnan taidot näkyvät vahvasti tämän päivän opetuksessa. Mielestämme näitä piirteitä on havaittavissa kaikilla koulutusasteilla opiskelijan ikätasoon sopivalla tavalla ja laajuudella. Tämän päivän työelämässä tärkeässä roolissa on verkostoituminen. Tämän vuoksi tämä kurssi antoi siihen mielenkiintoista näkökulmaa kertomalla myös verkostoitumisen haittapuolista, mikäli verkostot kasvavat liian suuriksi.
Innovatiiviset teknologiat ja verkostokoulutustoiminta
Innokas-verkosto on yksi kirkkaimmista ja innostavimmista esimerkeistä innovatiivisten teknologioiden levittämisestä verkostokoulutustoiminnan avulla. Tässä verkosto-organisaatiossa yhdistyy erilaisia toimintoja:
– tiedotustoiminta, joka on koulutusorganisaatioiden päätehtävä, – informaation, menetelmien, ohjelmien ja kirjallisuuden vaihto. Verkostoon kuuluu suuri määrä eri puolilla Suomea sijaitsevia koulutusalan organisaatioita sekä kansainvälistä yhteistyötä;
– sosiaalis-toiminnallinen toiminta, jossa osallistujien väliset suorat kontaktit ovat tärkeitä;
– innovatiivinen toiminta, jonka tavoitteena on tuottaa uusia ideoita, muotoja ja toimintatapoja sekä testata uutta teknologiaa.
Järjestötoiminta on erityisen tärkeää myös siksi, että monien opettajien osaaminen ei nykyään vastaa sellaisia ohjelmissa määriteltyjä koulutustavoitteita kuin esimerkiksi kyky luovaan ja kriittiseen ajatteluun, kyky ratkaista ongelmia, kyky tutkia ja löytää uusia lähestymistapoja (Korhonen ja muut, 2016).
Verkostovuorovaikutuksen organisointi pelimuodossa
Nykyaikaiset teknologiat siirtyvät aktiivisesti oppimisprosessiin. Monet aiemmin tunnetut pedagogiset teknologiat vaativat nykyään uudelleensuunnittelua, ja niiden toteutus on mahdollista uudessa digitaalisessa muodossa.
Viime aikoina kiinnostus pelillistämistä kohtaan on kasvanut kaikkialla maailmassa. Pelillistäminen koulutuksessa on prosessi, jossa pelielementtejä sisällytetään opetukseen. Tämä käytäntö lisää opiskelijoiden osallistumista ja motivaatiota ja antaa heille mahdollisuuden omaksua materiaalia tehokkaammin. Aiemmin tätä teknologiaa käytettiin lähinnä esi- ja alakoululaisten opetuksessa. Nykyään pelillistämistä käytetään menestyksekkäästi kaikkien ikäryhmien, myös aikuisten, koulutuksessa. Pelielementeillä on useita hyötyjä sähköisessä opetuksessa: ne stimuloivat luovuutta, lisäävät tiedon tasoa ja laatua, mahdollistavat myönteisten kokemusten saamisen ryhmätyöstä, auttavat sietämään epäonnistumisia vähemmän tuskallisesti kuin klassisessa oppimismallissa, luovat korkean motivaatiotason tulokseen, tekevät oppimisesta psykologisesti mukavaa. Kaikki ovat avoimia pelille, siihen ei sisälly mentorointihenkeä, ei ole korostunutta oppilas ja opettaja -vastakkainasettelua. Osallistujat jakavat roolit, suorittavat pelisääntöjen määräämiä toimia ja jopa oppivat toisiltaan.
Haittapuolina ovat korkeat kustannukset verrattuna koulutukseen, jossa ei käytetä pelillisiä elementtejä, ja todennäköisyys, että opetuksen suunnittelussa tapahtuvien virheiden vuoksi tehokkuus on heikko. Tämäntyyppistä koulutusta suunniteltaessa on otettava huomioon ikäryhmien erityispiirteet sekä pelityypit.
Koulutuksen pelillistäminen on teknologiaa, joka edistää kiinnostusta oppimiseen sekä tietojen ja taitojen nopeaa ja tehokasta hankkimista. Peli ei ole tässä prosessissa itsetarkoitus, vaan hyödyllinen väline.
Lähteet
EduDigi003 Yhteistyöverkostot 2024: Luentodiat ja -muistiinpanot. Helsingin yliopisto.
Hubers, M. D., Moolenaar, N. M., Schildkamp, K., Daly, A. J., Handelzalts, A. & Pieters, J. M. 2018: Share and succeed: the development of knowledge sharing and brokerage in data teams’ network structures. – Research Papers in Education 33(2), 216–238.
Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. 2016: Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa H. Cantell, & A. Kallioniemi (toim.): Kansankynttilä keinulaudalla, 215–239. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kukkonen, M. & Lavonen, J. 2014: Koulu, päiväkoti, kirjasto ja hoivakoti oman kylän verkostossa. Teoksessa H. Niemi & J. Multisilta (toim.): Rajaton luokkahuone, 152–174. Jyväskylä: PS-kustannus.
Muijs, D., West, M. & Ainscow, M. 2010: Why network? Theoretical perspectives on networking. – School Effectiveness and School Improvement 21(1), 5–26.
Opetushallitus (OPH): Digitaalinen osaaminen. https://www.oph.fi/fi/digiosaaminen. 3.3.2024.
Salo, M., Kankaanranta, M., Vähähyyppä, K. & Viik-Kajander, M. 2011: Tulevaisuuden taidot ja osaaminen: Asiantuntijoiden näkemyksiä vuonna 2020 tarvittavasta osaamisesta. Teoksessa M. Kankaanranta & S. Vahtivuori-Hänninen (toim.): Opetusteknologia koulun arjessa II, 19–40. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.