Tekstin laativat DigiErko-koulutuksen 7. vuosikurssin opiskelijat Alli Laitinen, Timo Pietiläinen ja Hamid Guedra
Johdanto
Verkostoitumisella ja verkostoihin kuulumisella on suuri merkitys yksittäisen opettajan digipedagogisen osaamisen kehittymiselle eri koulutusasteilla. Innokkaimmat kehittävät osaamistaan itsekseen, mutta samanmielisten opettajien kanssa verkostoituminen tuottaa varmemmin uutta osaamista ja kiihdyttää digipedagogisen osaamisen karttumista.
Innovatiivisen koulun mallin mukaisesti erilaiset yhteistyöverkostot ja kumppanuudet niin oman oppilaitoksen sisällä kuin sen ulkopuolellakin parantavat opettajan ja koko yhteisön digipedagogiikan tasoa. Teknologian hyödyntäminen monipuolisesti verkostoitumisen tukena on myös innovatiivista koulua ja edesauttaa uusien digitaalisten näkökulmien omaksumista. (Korhonen, Lavonen, Kukkonen, Sormunen & Juuti, 2016)
Verkostojen ja verkostoitumisen merkitys yksittäisen opettajan digipedagogisen osaamisen kehittymisessä
Oman työyhteisön eli oppilaitoksen sisäiset verkostot tukevat opettajan digipedagogisen osaamisen kehittymistä. Työyhteisössä voidaan muodostaa pienempiä tiimejä tai työryhmiä, joiden tarkoitus on välittää henkilöstön jäsenillä olevaa osaamista. Kuitenkaan pelkkä työryhmien tai tiimien muodostaminen ei riitä: tieto ei virtaa itsekseen ihmisten välillä, vaan tiedon ja osaamisen siirtämiselle on luotava toimintatavat ja tavoitteet. On tärkeää huomata, ketkä tiimeissä edistävät tiedon välittämistä, ja kannustaa heitä siihen. Osaamisen jakamisessa tulee tunnistaa tiimin jäsenten erilaiset roolit tiedon välittäjinä: joku jakaa osaamistaan, toinen ottaa tietoa vastaan ja kolmas voi olla vahvempi pitämään yllä yhteyksiä toisiin tiimeihin ja toimijoihin. On selvää, että mitä tiheämpää verkostoituminen on, eli mitä enemmän verkoston jäsenet ovat kontaktissa, sitä paremmin verkosto toimii. (Hubers, Moolenaar, Schildkamp, Daly, Handelzalts, & Pieters, 2017)
Edellä esitelty voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppilaitokseen perustetaan digipedagogiikasta innostuneiden opettajien tiimi, joka saa koulutusta ulkopuolelta ja osallistuu kunnan tai muun organisaation yhteisiin digitutor-tapaamisiin ja innovoi ensin omassa tiimissä toimintatapoja, joita sitten levittää niille, jotka tarvitsevat tukea kehittyäkseen digipedagogeina. Samalla idealla toimii monissa suomalaisissa kouluissa käytössä oleva oppilasagenttitoiminta, jossa digitaalisesti taitavat ja innostuneet oppilaat jakavat osaamistaan.
Yksittäisen opettajan digipedagogisen osaamisen kehittymisessä tärkeää on hyvin rakennettu verkosto omalla työpaikalla: lähikollegalta on helppo pyytää ja ottaa vastaan apua. Lisäksi erilaiset yhteistyön muodot kuten yhteisopettajuus edistävät digipedagogisen osaamisen kehittymistä. Kun tehdään töitä yhdessä, on helppo keksiä ja kokeilla uusia tapoja tehdä asioita ja hankkia näin osaamista, uusia kokemuksia ja varmuutta digipedagogisissa taidoissa. Myös yhteisopettajuudessa korostuvat opettajien erilaiset roolit digipedagogisen tiedon siirtämisessä: kukin jakaa sitä, minkä osaa ja toisaalta vastaanottaa tietoa työpariltaan tai etsii sitä muualta yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. On hyvä huomata, että yhteisopettajuutta voi olla eritasoista (Kuva 2).
Yksittäisen oppilaitoksen tai kunnan kuuluminen yhteistyöverkostoon hyödyttää yksittäistä opettajaa. Jos opettaja ei ole aktiivinen verkostoituja, voi hän silti päätyä mukaan yhteiseen innovointiin ja osaamisen kehittämiseen, mikäli oppilaitos tai kunta kuuluu verkostoon ja osallistuu kehittämishankkeisiin. Oppilaitoksessa on mahdollisesti yksi innokas kehittäjäopettaja, jonka vanavedessä vähemmän innokkaat tai verkostoitumisessa aremmat opettajat pääsevät mukaan kehittämään oppilaitoksen digipedagogista osaamista – ja samalla vahvistamaan myös omaa digikyvykkyyttään.
Oppilaitoksen osallistuessa verkostotoimintaan ja hankkeisiin yksittäiset opettajat voivat päästä mukaan kehittämään osaamistaan ilman, että ovat edes kokeneet tarvetta digipedagogiikkansa kehittämiselle tai olleet siitä kiinnostuneita. Kun verkostoyhteistyön kautta oppilaitokseen saadaan uusia digipedagogisia ideoita, innostus oman digipedagogiikan kehittämiseen voi syttyä, vaikkei asiaa olisi aiemmin ajatellut. Jo se, että digipedagogiset ratkaisut ovat puheissa ja opettaja näkee muiden pohtivan niitä, voi herättää innostuksen. Verkostoitumista käsittelevistä teorioista tässä nähdään sosiaalisen pääoman teorian mukaisesti paras mahdollinen vaikutus: yhteisöjen välisen verkostoitumisen edut ulottuvat yhteisön tasolta yksittäiseen opettajaan ja aina luokkahuoneessa tapahtuvaan opetustoimintaan saakka. (Muijis, West, & Ainscow, 2010)
Toisaalta opettajat, jotka innostuvat verkostoitumisesta ja digipedagogiikan kehittämisestä oman työyhteisön sisällä sekä toisten oppilaitosten tai muiden toimijoiden kanssa, saavat verkostoitumisesta tukea toimintaansa omalla työpaikalla ja mahdollisesti lisäresursseja yhä laadukkaamman digipedagogiikan toteuttamiseen. Jos oppilaitoksessa on vähän innostusta digipedagogiseen kehittymiseen eikä oppilaitoksen sisäinen kehittäjätiimi muodostu helposti, voi yhteisöjen välinen verkostoituminen luoda positiivista painetta kehittämiseen ja innostaa muita työyhteisön jäseniä mukaan kehittämään digipedagogiikkaa sekä koko yhteisön että henkilökohtaisella tasolla.
Yksittäisen opettajan digipedagoginen kehitys voi saada vauhtia myös digitaalisista verkostoista. Erityisesti jos työyhteisössä ei ole henkilöä, jonka kanssa ideoida tai oppilaitoksen ei jostain syystä ole mahdollista verkostoitua, digitaaliset verkostot voivat toimia reflektoinnin tukena ja ideoiden lähteenä.
Digitaalisia digipedagogiikkaan keskittyneitä verkostoja on tarjolla monella eri alustalla ja erilaisin painotuksin. Digitaaliseen verkostoon osallistuminen on kannattavaa, sillä sieltä voi vaivatta poimia ideoita ja materiaaleja antamatta itse suurta panosta sisältöön. Toisaalta ne opettajajäsenet, jotka jakavat omia materiaalejaan tai osaamistaan, ovat verkostolle hyödyllisimpiä (vrt. aiemmin tiimin jäsenten erilaiset roolit tiedon jakajina ja vastaanottajina). Digitaaliset verkostot ovat usein suuria, joten opettaja voi kuulua niihin vain tiedonhankintatarkoituksessa, mikäli ryhmään kuuluu jo riittävästä tietoa ja osaamistaan jakavia. Tämä koskee erityisesti sosiaalisen median alustoille (esim. Facebook) muodostuneita digipedagogisia ryhmiä.
Digitaalinen maailma kehittyy vauhdilla, joten uusien työkalujen käyttöönotossa ja opiskelussa digitaaliset verkostot ovat yksittäisen opettajan näkökulmasta erinomaisia. Esimerkkinä tietyn aiheen ympärille nopeasti kehittyneestä digitaalisesta verkostosta on TOT Tekoäly oppimisen tukena -Facebook-ryhmä, joka perustettiin helmikuussa 2023 generatiivisen tekoälyn tultua yksityiskäyttäjien ulottuville ja edelleen oppilaiden ja opettajien käyttöön. Ryhmässä on lähes 18 000 käyttäjää ja keskustelu on aktiivista. Ryhmässä alettiin pian sen perustamisen jälkeen organisoida sekä opetusmateriaalin tuottamista että erilaisten koulutusten järjestämistä ja saatiin mukaan niin yksittäisiä opettajia ja asiantuntijoita kuin yhteisöjäkin. Yksittäisen opettajan näkökulmasta ryhmä mahdollisti tekoälyhypen alkuvaiheessa generatiivisten tekoälypalveluiden kehityksen seuraamisen sekä uuden tiedon kartuttamisen.
Sosiaalisen median alustoilla toimivat verkostot mahdollistavat myös avun ongelmatilanteissa ja auttavat yksittäistä opettajaa kehittämään digipedagogista osaamistaan tehokkaasti. Digitaalisten verkostojen ja opettajan digipedagogisten taitojen suhde on samankaltainen kuin digitaalisten taitojen ja digitaalisilla välineillä opiskelun: digitaalinen ympäristö on sekä oppimisen kohde että väline, jolloin ne tukevat toisiaan ja mahdollistavat oppimisen ja kehittymisen monella tasolla. Verkostoituminen digipedagogisten kysymysten ympärille digitaalisessa verkostossa vaatii opettajalta digitaalisia taitoja ja toisaalta vahvistaa niitä entisestään. Parhaassa tapauksessa opettajan käsitys digikyvykkyydestään kohenee ja edistää hänen digipedagogisia kokeilujaan opetustyössä.
Seuraavassa kaksi käytännön esimerkkiä verkostomaisesta digipedagogiikan kehittämisestä: 1) Innokas-verkosto ja 2) korkeakoulun kielikeskuksen verkostot digipedagogisen kehittämisen tukena.
Innokas-verkosto esimerkkinä organisaatioiden välisestä verkostoitumisesta
Tarvitaan muutama innokas, ripaus sattumaa ja sopivasti bensaa liekkeihin synnyttämään kunnon roihu. Kun vielä palavaa ainetta lisätään sopivasti ja säännöllisesti, roihu lämmittää ja valaisee ympäristöä ja tietoisuus siitä lisääntyy. Tämä epäakateeminen vertaus kuvaa Innokas-verkoston muotoutumista 2000-luvun alkuvaiheesta alkaen. Ensimmäisten sytykkeiden joukosta löytyy muun muassa espoolaisten koulujen innovatiivisia opettajia ja rehtoreita, kehittymisen tukena Ylivieskassa toiminut Teknokas-keskus ja Joensuun Tiedekeskus ja Lego-robotiikkasarjat, joissa teknologinen ympäristö, robotiikka ja innovatiivinen kehittely pyritään popularisoimaan kouluikäisten käsiin sopivaksi. Jo alkuvaiheessa tuloksekas yhteistoiminta ulottui myös teknologia-askartelun monimuotoiseen maailmaan, josta käytettiin usein nimitystä arjen teknologia.
Vuosien kuluessa verkoston ytimessä oleva robotiikkaturnaus sai uusia kouluja ja opettajia mukaan. Samalla eri puolilla erillisinä toimineet yksittäiset opettajat alkoivat löytää toisiaan muodostaen verkostomaista toimintaa. Turnauksen ympärillä toiminut verkosto keksi nimekseen “Innokas”. Samalla toiminta alkoi monipuolistua. Kehittyi toiminta, jossa keskiössä on ollut innovatiivisuus, toiminnallisuus ja teknologinen ympäristö, erityisesti sen digitaalinen ulottuvuus. Kun viimeiset opetussuunnitelmat aina vuodesta 2004 ovat nostaneet erilaiset arjen taidot ja teknologisen ympäristön ymmärtämisen esiin, on tarve aiheen edistämiseen kouluyhteisössä todella ollut olemassa. Samalla on ollut ilmeistä, että opettajilla ei ole ollut valmiuksia ottaa askelia aiheen tuomiseen opetukseen ilman apua. 2010-luvun alussa järjestetty “Kiinnostaako koodaus ja robotiikka?” -koulutuskiertue keräsi tuhansia opettajia ohjelmoinnin ja robotiikan sekä teknologia-askartelun äärelle.
Nyt Innokas-verkosto avaa toimintatapaansa verkoston nettisivuilla seuraavasti: ““Innokas-verkosto aktivoi kouluja järjestämään itse 2000-luvun taitojen oppimista tukevaa toimintaa ja osallistumaan opetuksen kehittämiseen. Tuemme koulujen toimintaa järjestämällä koulutuksia, konsultaatioita ja tapahtumia eri puolilla Suomea.” (Innokas, 2024a). Toiminnan keskiöön on noussut innovatiivisuus ja digitaalinen osaaminen, ja toiminta ammentaa polttoainetta verkostomaisesta yhteisöstä, jatkuvasta kiinnostuksesta tutkimukseen sekä vankasta yliopistoyhteistyöstä.
Haastatellessa verkoston toimijoita ilmeni, että Innokas-verkostosta koetaan monenlaista hyötyä opettajan työhön. Etenkin alkuvaiheessa, internetin tarjonnan ollessa vaatimatonta, viestittiin verkostossa onnistumisista ja ideoista sekä haasteista tuolloin käytettävissä olevin digitaalisin kanavin, ja apu tuli usein verrattain nopeasti. Luovuus ja innovatiivisuus -blogi keräsi jo 2010-uvun alussa uskollisen lukijakunnan ja oivallukset levisivät. Nykyisin Innokas-verkoston kouluttajien Whatsapp-ryhmissä viestejä on esimerkiksi viimeisen kuukauden kuluessa kertynyt 32 (16.2.2024-15.3.2024) ja lisäksi erilaisia reagointeja 43.
Tätä blogia varten haastateltavat opettajat pitävät tärkeänä, että ryhmän viestintä on lähes pelkästään asiapainotteista: Esimerkiksi kuvauksia tehdyistä projekteista, kysymyksiä teknisistä haasteista tai koulutusterveisiä. Vaikka verkosto on hajallaan eri puolilla Suomea, tarjoavat digitaaliset alustat mahdollisuuden kokea yhteisöllisyyttä, jossa osallistuja kokee olevan erityinen yhteen hiileen puhaltamisen henki. Lisäksi Innokas-verkoston sivusto Innokas.fi -kokoaa laajasti vuosien saatossa syntynyttä materiaalia yhteen sekä verkoston jäsenten omaan käyttöön että laajemmin molemmilla kotimaisilla kielillä.
Innokas-verkoston monipuolinen osaaminen digitaalisen pedagogiikan edistämisessä näkyy verkoston nettisivujen materiaaleissa (Kuva 3), joista sivuilla vierailevat voivat valita lähes 100 erilaista opetuksen digitaalisuuteen liittyvää opetuskokonaisuutta (Innokas, 2024b). Sisältöalueita tarjotaan tekoälystä, ohjelmoinnista ja robotiikasta, ohjelmoinnillisesta ajattelusta, pelinkehityksestä, digitaalisesta mallinnuksesta ja tulostuksesta sekä VR&AR-aiheista. Joukossa on laajoja video-ohjeita spesifeistä digipedagogiikan aihepiireistä ja yleisluontoisia vaiheittain eteneviä matalan kynnyksen tuntisuunnitelmia helposti käyttöön otettavista digipedagogiikkaa syventävistä sisällöistä.
Kattavan materiaalipankin lisäksi Innokas-verkosto tarjoaa säännöllisesti digipedagogista täydennyskoulutusta sekä tilauskoulutuksia digipedagogiikan eri aihealueista.
Muutaman opettajan aloitteesta käynnistynyt verkosto liittää tällä hetkellä yhteen yli 600 oppilaitosta, ja Innokas on myös verkostoitunut maan rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi Iso-Britanniaan (Innokas, 2024c). Innokas-verkoston toimintaa koordinoi Helsingin yliopiston Kasvatustieteellinen tiedekunta yhteistyössä 10 aluekoordinaattorikunnan ja yliopistojen harjoittelukoulujen eNorssi-verkoston kanssa (Innokas, 2024d). Verkostosta on kasvanut voima, joka liittää laajasti digitaalisin välinein yhteen kehitysmyönteisiä tutkijoita ja opettajia. Kansallisella tasolla Innokas-verkosto on läsnä käytännössä kaikissa digipedagogiikan kehittämiseen liittyvissä foorumeissa ja tapahtumissa, kuten ITK-päivillä ja Educassa. Toiminta on avointa ja ovet ovat auki uusille jäsenille, kuten verkosto sivuillaan ilmaisee.
Kielikeskuksen verkostot digipedagogisen kehittymisen tukena
Korkea-asteen koulutuksen tasolla digipedagogisen osaamisen jakaminen tapahtuu pitkälti yhteistyönä ja erilaisissa korkeakoulujen sisäisissä tai välisissä verkostoissa. Korkea-asteen tasolla opiskelijat saattavat ottaa uusia teknologioita toisinaan nopeastikin käyttöön (ks. Kichizo, 2023), joten verkostoituminen auttaa, sillä yksittäisen opettajan voi olla vaikea, jopa mahdoton, pysyä teknologisen muutoksen vauhdissa. Opettajilla on pedagogista osaamista, opettamansa oppiaineen sisältöosaamista ja usein myös teknologista osaamista. Jotta nämä yhdistyisivät opettajan työn arjessa mahdollisimman hyvin TPACK-mallin mukaisesti (Kuva 4), tarvitsee yksittäinen opettaja usein tukea eritoten teknologisen muutoksen pyörteissä.
Yksinään teknologisen muutoksen kanssa kamppaileva opettaja voi solahtaa teknologisen determinismin ansaan ja kokea ajelehtivansa voimattomana teknologisen muutoksen tyrskyissä. Näin voi tapahtua, kun media täyttyy jotain uutta ja mahdollisesti pedagogiikkaa muuttavaa teknologiaa käsittelevistä uutisotsikoista. Näissä saatetaan todeta hyvinkin suoraviivaisesti ja popularisoivasti (ks. esim. Karvonen, 1999) kyseisen teknologian aiheuttaman muutoksen ja jonkin yhteiskunnan osa-alueen, vaikkapa koulutuksen, välinen ja usein kyseenalaistamaton korrelaatio: “Tekoäly muuttaa sen, kuinka ihminen oppii uusia asioita tulevaisuudessa. Oppimisanalytiikka muovaa opetusta eri ihmisille sopivaksi.” (Turtola, 2019).
Onneksi kuitenkaan harvan, jos kenenkään, korkea-asteella opettavan tarvitsee kohdata teknologista muutosta yksin tai yrittää ottaa yksin haltuun erilaisia digipedagogisia menetelmiä ja välineitä.
Seuraavassa annetaan muutamia esimerkkejä verkostomaisesta toiminnasta digipedagogisen osaamisen jakamisen ja kehittämisen taustalla. Vaikka esimerkit ovat rajatusti LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston Kielikeskuksen näkökulmasta, ovat ne yleistettävissä myös muunlaisiin organisaatioihin. Kaikki esimerkit ovat pääosin niin sanottujen formaalien verkostojen tyyppisiä verkostoja, jotka on muodostettu ja toimivat tiettyjen yhteisesti jaettujen ohjeiden ja sääntöjen mukaan (Korhonen, 2024).
Korkea-asteella opettavan henkilöstön digipedagogista osaamista ja sen kehittämistä tukevat suomalaisissa korkeakouluissa digipedagogiikkaan erikoistuneet tiimit tai vastaavat organisaation sisäiset yksiköt, joten opettajan ei tarvitse kohdata teknologista muutosta yksin.
LAB-ammattikorkeakoulussa ja LUT-yliopistossa tällainen digipedagogiikkaan erikoistunut tiimi: Digitaalisen oppimisen tiimi. Digitaalisen oppimisen tiimin toiminta käsittää kummankin korkeakoulun digistrategian ja tavoitteet. Lisäksi tiimi vastaa digitaalisten oppimisympäristöjen, ohjelmistojen, laitteiden ja digipedagogiikan kehittämisestä ja ylläpidosta. (Digitaalisen oppimisen tiimi, 2024.)
Digitaalisen oppimisen tiimi tarjoaa henkilöstölle sisäistä koulutusta ja seuraa teknologian kehittymistä erityisesti korkeakoulupedagogiikan näkökulmasta. Sisäisiä koulutuksia tarjotaan eri digipedagogisia menetelmiä ja välineitä jo hallitsevalle henkilöstölle digipedagogisen osaamisen kehittymisen tueksi mutta myös digipedagogiikkaa vähemmän tunteville tai vaikkapa uudelle henkilöstölle, jolle on tarve ohjeistaa organisaation käytössä olevien välineiden käyttöä.
Sisäisten koulutusten lisäksi Digitaalisen oppimisen tiimi tarjoaa erittäin matalalla kynnyksellä opetushenkilöstölle täsmätukea opetuksen digipedagogisesti laadukkaan toteutuksen tueksi. Tukea tarjotaan ja annetaan kaikilla mahdollisilla tasoilla aina kokonaisten verkossa suoritettavien tutkintojen suunnittelun tuesta yksittäisten opintojaksojen tai yksittäisten tehtävien suunnittelun tueksi.
Digipedagogisen osaamisen jakamista ja kehittämistä tapahtuu paljon Kielikeskuksen opettajan arjessa. Digipedagogisia ohjeita ja vinkkejä jaetaan yksikköpalavereissa ja yksittäisten kielitiimien omissa palavereissa. Osalla opettajista voi olla varattuna työaikaa jonkin digipedagogisen menetelmän tai jopa yksittäisen työkalun haltuun ottamiseksi, tai pieni opettajatiimi saattaa miettiä yhdessä jonkin kyseisen teknologian vaikutuksia ja soveltamista nimenomaan kielten ja viestinnän opetuksen kannalta (esim. tekoäly). Tulokset jaetaan Kielikeskuksen yksikköpalavereissa tai tiimipalavereissa. Lisäksi eri kielten ja viestinnän opintojaksoja tuotetaan ja kehitetään usein verkostomaisesti yhdessä opettajapareissa tai -tiimeissä.
Kielikeskuksen englannin opettajat ovat esimerkiksi tuottaneet yhdessä useista eri opintojaksoista niin sanottuja Master Moodle -pohjia, jotka ovat oppilaitoksen Moodle-oppimisalustalla ja jaettu tietyn opintojakson eri toteutuksia opettaville opettajille. Osa Master Moodle -pohjista on kokonaan valmiita kursseja, osa materiaalipankkeja. Master Moodlejen tarkoituksena on toisaalta jakaa yhdessä tuotettuja materiaaleja ja helpottaa yksittäisen opettajan työtä mutta toisaalta tarjota tiettyä kurssia uutena opettavalle opettajalle mahdollisimman helppo tapa ottaa kurssi haltuun. Master Moodleja tehtäessä ja päivittäessä jaetaan samalla digipedagogista osaamista ja ideoita.
LAB-ammattikorkeakoulussa toimii niin sanottu @Pedatiimi. Tiimi on “monialainen opettajien digipedagogiikan, verkko-opetuksen ja -ohjauksen kehittämisen tiimi” (Kullberg, 2024). Tiimissä on mukana opettajapari ammattikorkeakoulun kustakin eri yksiköstä, myös Kielikeskuksesta. Tiimin vetäjänä toimii kansallisessa Digivisio 2030 -hankkeessa mukana oleva henkilö, tiimissä on mukana edellä jo mainitun Digitaalisen oppimisen tiimin vetäjä sekä lisäksi yksi opinto-ohjaaja korkeakoulujen opintopalvelut-yksiköstä (Pedatiimi, 2023). @Pedatiimi tarjoaakin erinomaisen perustan jakaa digipedagogisesti ajankohtaista osaamista LAB-ammattikorkeakoulun eri yksiköihin.
@Pedatiimin toiminta näkyy organisaatiossa kolmella tavalla. 1) Tiimissä olevat eri yksiköiden opettajaparit toimivat yksiköissään digimentoreina. Esimerkiksi Kielikeskuksen digimentorit tiedottavat digipedagogisesti ajankohtaisista asioista Kielikeskuksen yksikköpalavereissa. 2) @Pedatiimi organisoi digiassistenttitoimintaa. Digiassistentit ovat opiskelijoita, jotka toimivat opiskelun ohessa osa-aikaisesti opettajien tukena esimerkiksi sisällöntuotannossa. Digiassistentit voivat auttaa opettajia esimerkiksi kuvankäsittelyssä, yksittäisten Moodle-oppimisalustalle tulevien tehtävien työstämisessä, verkkokurssien ulkoasun parantamisessa, videoeditoinnissa tai animoinnissa. 3) @Pedatiimi järjestää kuukausittaisia avoimia OpenCafe-tapaamisia. Tapaamisissa jaetaan kokemuksia ja keskustellaan digipedagogiikasta. Kevään 2024 aiheina on esimerkiksi 2digi2-hanke ja erilaisten oppijoiden tukeminen, tekoäly, opintojakson kehittäminen oppimisen muotoilun avulla ja selkä kurssialusta opiskelijoiden antamien vinkkien pohjalta. (Kullberg, 2024.)
Digivisio 2030 -hankkeessa ovat mukana kaikki suomalaiset korkeakoulut. Hankkeessa luodaan oppimiselle tulevaisuutta. Hankkeen myötä oppija voi oppia joustavammin ja kerryttää näin uutta osaamista, opettaja luo laadukkaita sisältöjä ja sekä suomalaisen korkeakoulutuksen taso että suomalaisten työllistyminen paranevat (Digivisio, 2024a).
Digivisio 2030 -hankkeessa on mukana Kielikeskuksen opettaja, joka toimii jo aiemmin mainitun @Pedatiimin vetäjänä. Tehtävä tarjoaa erinomaisen näköalapaikan isoon, kaikkia suomalaisia korkeakouluja koskevaan ja digipedagogiikkaa käsittelevään hankkeeseen. Mukana oleva Kielikeskuksen opettaja tiedottaa hankkeen tapahtumista ja etenemisestä Kielikeskuksen yksikköpalavereissa. Digivisio 2030 -hankkeessa on esimerkiksi luotu digipedagogiset laatukriteerit (Digivisio, 2023). Lisäksi eräs hankkeeseen liittyvä konkreettinen ja yksittäistä opettajaa hyödyttävä esimerkki digipedagogisen kehittymisen kannalta ovat hankkeen myötä opettajille tarjotut koulutukset (Digivisio, 2024b).
Kielikeskuksen englannin opettajia on osallistunut kansalliseen AMK-valintakoehankkeeseen (AMK-valintakoe, 2024). Valintakoe järjestetään tilanteesta ja kohderyhmästä riippuen joko osin tai kokonaan verkossa. Hanketta koordinoi Metropolia ammattikorkeakoulu.
Kielikeskuksen englannin opettajia on ollut mukana järjestämässä esimerkiksi etänä pidettäviä englanninkielisten koulutusten valintakoehaastatteluja yhdessä korkeakoulun eri yksiköiden ammattiopettajien kanssa. Lisäksi yksi englannin opettaja on toiminut valintakokeen päätöksentekotaidot-osion tiimissä suunnittelemassa osion sekä suomen- että englanninkielisen version valintakoetehtäviä. Tiimi on monialainen ja mukana on eri opettajia eri korkeakouluista. Vaikka AMK-valintakoehankkeessa ei ole suoranaista digipedagogista näkökulmaa, on hankkeen puitteissa saatu kehitettyä teknologia- ja digiosaamista ja myös verkostoiduttu oman korkeakoulun ammattiopettajien sekä muiden korkeakoulujen opettajien kanssa.
Useat LAB/LUT-Kielikeskuksen opettajat osallistuvat vuosittain pidettäville valtakunnallisille AMK- sekä Kielikeskuspäiville, joissa on usein digipedagogiikkaan käsitteleviä sisältöjä. Esimerkiksi vuonna 2023 järjestetyillä AMK-päivillä yksi kattoteemoista oli digitaalisuus (AMK-päivät, 2023). Valtakunnalliset AMK-päivät on suunnattu kaikille AMK-opettajille, kun taas Kielikeskuspäivät on rajatusti eritoten korkeakoulujen kielikeskusten kielten ja viestinnän opettajien oma tapahtuma. Vuoden 2023 Kielikeskuspäivillä digipedagogiikkaan liittyvien aiheiden joukossa oli tekoäly mutta myös sosiaaliset robotit, yhteisöllisyyden luominen verkko-opetuksessa ja opiskelijoiden tuntemukset Korona-ajan verkko-opetuksesta lähiopetukseen siirtymisestä (Kielikeskuspäivät, 2023).
Lähteet
AMK-päivät. (2023). Valtakunnalliset AMK-päivät 2023. Viitattu 14.3.2024. https://www.laurea.fi/amk-paivat-2023/
AMK-valintakoe. (2024). Tervetuloa ammattikorkeakoulujen yhteiselle sivustolle! Viitattu 14.3.2024. https://www.ammattikorkeakouluun.fi/#contents
Couros, A. (2008). Networked Teacher Diagram. Viitattu 14.3.2024. https://www.flickr.com/photos/courosa/2922421696/
Digitaalisen oppimisen tiimi. (2024). LUT-korkeakoulut: Digitaalisen oppimisen tiimi. Viitattu 14.3.2024. Rajoitetusti saatavilla: LUT University, @Peda-tiimi, Teams.
Digivisio. (2023). Jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjottimella käytettävät digipedagogiikan laatukriteerit. Viitattu 14.3.2024. https://digivisio2030.fi/wp-content/uploads/2023/03/2023-03-07_Digipedagogiikan_laatukriteerit.pdf
Digivisio. (2024a). Perustietoa Digivisio 2030 -hankkeesta. Viitattu 14.3.2024. https://digivisio2030.fi/perustietoa-digivisio-2030-hankkeesta/
Digivisio. (2024b). Digipedagogiikan koulutukset vuodelle 2024 on julkaistu! Viitattu 14.3.2024. https://digivisio2030.fi/digipedagogiikan-koulutukset-2024/
Hubers, M. D., Moolenaar, N. M., Schildkamp, K., Daly, A. J., Handelzalts, A. & Pieters, J. M. (2017). Share and succeed: The development of knowledge sharing and brokerage in data teams’ network structures. Research Papers in Education, 33(2), 216–238.
Innokas (2024a). Toimintaa ruohonjuuritasolla. Viitattu 15.3.2024. https://www.innokas.fi/
Innokas. (2024b). Monipuoliset materiaalit käytössäsi. Viitattu 15.3.2024. https://www.innokas.fi/materiaalit/
Innokas. (2024c). Toimintaa ruohonjuuritasolla. Viitattu 15.3.2024. https://www.innokas.fi/esittely-toiminta/
Innokas. (2024d). Kumppanit. Viitattu 15.3.2024. https://www.innokas.fi/kumppanit/
Karvonen, E. (1999). Teknologinen determinismi. Media & Viestintä, 22 (4). Viitattu 14.4.2024. https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/62762
Koehler, M.J., Punya, M., Kereluik, K., Shin, T.S. & Graham, C.R. 2014. The Technological Pedagogical Content Knowledge Framework. Viitattu 14.3.2024. https://www.punyamishra.com/wp-content/uploads/2013/08/TPACK-handbookchapter-2013.pdf
Kichizo, T.O. 2023. I’m a Student. You Have No Idea How Much We’re Using ChatGPT. Chronicle of Higher Education. 5/26/2023, Vol. 69 Issue 19, 1-1. Cited 8 Mar 2024. Available at https://www.chronicle.com/article/im-a-student-you-have-no-idea-how-much-were-using-chatgpt
Kielikeskuspäivät. (2023). The future of language learning and teaching abstracts for the Language centre days 2023. Viitattu 14.3.2023. https://www.uniarts.fi/en/documents/the-future-of-language-learning-and-teaching-abstracts-for-the-language-centre-days-2023/
Korhonen, T. (2024). Yhteistyöverkostot. Viitattu 14.3.2024. Saatavilla rajoitetusti: Helsingin yliopisto, DigiErko 7. vuosikurssi, Teams.
Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. (2016). Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa H. Cantell, & A. Kallioniemi (toim.), Kansankynttilä keinulaudalla (s. 215–239). Jyväskylä: PS-kustannus.
Kullberg, O. (2024). @Pedatiimi. Viitattu 14.3.2024. Rajoitetusti saatavilla: LAB Intranet.
Muijis, D., West, M. & Ainscow, M. (2010). Why network? Theoretical perspectives on networking. School Effectiveness and School Improvement, 21(1), 5-26.
Pedatiimi. (2023). @Pedatiimi ja digimentorit 2024. Viitattu 14.3.2024. Rajoitetusti saatavilla: LUT University, Teams.
Turtola, K. (2019). Tekoäly muuttaa miten opimme, mutta edessä on eettisiä ongelmia – ”Se mahdollistaa seurannan ja sen avulla voidaan leimata henkilö”. Viitattu 14.4.2024. https://yle.fi/a/3-10706022