Kirjoittanut: Sara Sintonen
Opetuksen toteutuksen digiloikka –projektin tavoitteena on tukea pedagogisesti mielekästä digitalisaation hyödyntämistä. Tämä ei tarkoita ainoastaan erilaisten uusien teknologioiden tai digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöönottoa, vaan asiaa voi tarkastella myös digitaalisen kulttuurin ja sisällöntuottamisen näkökulmasta.
Digitaaliseen kulttuuriin sopii luonnehdinta käyttäjälähtöisestä tekemisen ja luovuuden kulttuurista. Monella luokanopettajaopiskelijalla on hyvät edellytykset ja valmiudet oman digitaaliseen sisällön tuottamiseen (erityisesti sosiaalisessa mediassa), mutta taiteen alueilla harvempi heistä tunnustautuu tekijäksi.
Lukuvuoden 2017-18 aikana luokanopettajaopiskelijoiden monialaisiin opintoihin kuuluvalla musiikin didaktiikan kurssilla (5 op) oli osalla ryhmistä yhtenä kurssiin kuuluvana tehtävänä digitaalisen äänitaiteen kokeileminen. Otimme lähtökohdaksi oman elinympäristön äänet ja niistä kiinnostavimpien äänten tallentamisen mobiilaitteella (kuten omalla kännykällä). Toni Palkamon teos ”Projekti 1” rytmittyi kiinnostavalla tavalla arjen äänistä.
Tehtävän tavoitteena oli kehittää erilasiin ääniin liittyvää havainnoivaa tarkkailua ja tutustua ääneen taiteen tekemisen materiaalina. Tavoitteena oli myös kehittää opiskelijoiden äänten tallentamisen ja muokkaamisen taitoja. Opiskelijat käyttivät äänieditorina verkkopohjaista Audacityä tai mobiililaitteelle sopivaa Hokusai 2 –sovellusta (tai muuta itse valitsemaansa sopivaa sovellusta). Useimmalle heistä äänieditorit eivät olleet entuudestaan tuttuja.
Kuuntelukasvatus on yksi oleellinen osa musiikinopetusta. Keskittynyt kuunteleminen on monelle haastavaa, koska elämme toisaalta hektisessä ja samalla äänikylläisessä ympäristössä. Kenties kiireisestä arjesta sai inspiraationsa äänitaiteeseensa Alma Westerholm, jonka teoksen ”almansekoiluseestyy” voi kuunnella tässä.
Niko-Janne Vantalan äänitaiteessa voi kuulla lemmikkieläinsoundeja. Hänen teoksensa ”Miniature Schnautzer Blues” on kuunneltavissa täällä.
Äänten (erilaisten soundien ja äänimaisemien) ja musiikin raja on häilyvä. Mikä on musiikkia ja kuka sen määrittelee? Tämän filosofisen lähtökohdan omalle äänitaiteelleen otti Heidi Idman teoksellaan ”What Is Music?”. Äänillä ja musiikeilla on myös voimakas kommunikatiivinen luonne, joka jää usein musiikinopetuksessa huomiotta. Esimerkiksi monen soittimen alkuperä liittyy ihmisen tarpeeseen tuottaa välineitä, joilla imitoida erilaisia ääniä sekä viestiä toisille.
Digitaalinen äänitaide tuo uutta sisältöä opettajaopiskelijoiden taidekasvatukseen ja heidän taiteelliseen toimijuuteensa. Uskon, että kokeilemalla itse digitaalisen taiteen tekemistä kynnys sen ohjaamiseen esimerkiksi koululuokassa madaltuu.
Äänitaiteen tekeminen on tutustumista erilaisiin ääniin niiden moninaisissa yhteyksissä ja merkityksissä. Kun ääneen ja äänilähteisiin muodostuu suhde, ne eivät ole irrallisia, toissijaisia objekteja, vaan nousevat omaan merkitykselliseen asemaansa. Tällöin myös esimerkiksi hiljaisuudesta tulee merkityksellisempää.
Kiitos kaikille lukuvuoden 2017-18 äänitaiteilijoille!