Mahtavaa! Unelma on toteutunut ja Kerttu-Liisa on päässyt opiskelemaan yliopistoon kasvatustieteitä. Opinnot ovat lähteneet reippaasti käyntiin ja hyviä numeroitakin on jo tullut. Opiskelu yliopistossa on haastavampaa kuin Kerttu-Liisa oli ennakkoluuloissaan ajatellut, ja erityisesti näin opintojen alkutaipaleella Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on osoittautunut monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Ryhmätyötaidot eivät ole olleet Kerttu-Liisan vahvuusalueella koskaan, eikä Kerttu-Liisan ryhmässä ole yhtäkään tuttua ihmistä. Selviääkö Kerttu-Liisa haasteestaan?
Kohti tutkivaa työtapaa -opintokokonaisuus lähti käyntiin inspiroivasti, sillä saimme valita itsellemme mieluisimman aiheen. Jo ryhmien muodostuessa huomasimme kuitenkin, että näin suuressa ryhmässä toimiminen tulisi olemaan haastavaa. Vaikeuksien kautta pääsimme todelliseen voittoon, sillä suurin ja tärkein oppimiskokemuksemme tapahtui tutkijatentin jälkeisessä ryhmäkeskustelussa siitä, mikä työskentelyssämme on toiminut ja mikä taas ei. Erilaiset taustat ja kokemukset ryhmätöistä toivat haasteensa kun kyseessä oli yhteisesti palautettavat tekstit. Tehtävänantojen jatkuva muokkaaminen meille sopiviksi vaati myös jatkuvaa yhteistä keskustelua ja kirjoittamista, jolloin työmäärää oli myös vaikeampi jakaa pienempiin osiin ja ryhmän jäsenien kesken. Totesimme, että ryhmämme dynamiikka oli kuitenkin muuttunut ryhmätehtävien avulla koko ajan tuottavampaan suuntaan ja että yhdessä tietojen jakaminen ja pohtiminen on avartanut kaikkien ryhmän jäsenten maailmankuvaa. Nyt kurssin lopussa olisi se hetki kun voisimme aloittaa koko ryhmätyöprosessin yhteistoiminnallisena, tutkivana ryhmänä, joka pääsisi pureutumaan entistä syvemmälle positiivisen psykologian tutkimuskenttään! Tavoite suunnasta kohti tutkivaa työtapaa siis saavutettu?
Ryhmätyön materiaaliksi emme saaneet varsinaista tutkimusta, vaan tiivistelmän artikkelista, joka koski VIA-vahvuusmittaria. Tämä tuotti hieman haasteita jo ensimmäisen ryhmätehtävän myötä. Ryhmän kesken pohdimme pitkään sitä, miten voisimme vastata tutkimuspainotteisiin kysymyksiin artikkelimme näkökulmasta. Päädyimme soveltamaan tehtävänantoja parhaimman tietämyksemme mukaisesti ottamalla laajemmin selvää aihealueestamme. Tuntui, että kysymysten soveltaminen meni välillä yli sen hetkisen kompetenssimme, mutta aikaresursseihin nähden selviydyimme mielestämme kunnialla.
Kun kurssia katsoo taaksepäin huomaa, että kehityimme tieteellisemmän ja lähdekriittisemmän tiedon etsimisessä. Keräsimme ja siivilöimme paljon tietoa myös muilta kursseilta tukemaan aihettamme, mitä sovelsimme muun muassa tutkijatentin kysymysten muodostamisessa. Positiivisen psykologian ”asiantuntijoina” saimme aihealueesta paljon eväitä tulevaan opettajantyöhömme. Meiltä kaikilta löytyy varmasti tulevaisuudessa muutama Huomaa hyvä! -kirja opepöydältä.
Ryhmänä lähdimme tutkijatenttiin hyvillä mielin, sillä olimme valmistelleet tenttikysymykset aiheen laajuuteen suhteutettuna todella perusteellisesti. Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa keskusteleminen sujui rennosti ja ammattimaisesti, siitä huolimatta, että tutkijatentin suorittaminen ja siinä onnistuminen aiheuttivat meille paineita. Tentin ilmapiiri oli innostava ja inspiroiva. Tentissä keskustelu painottui eniten Uusitalo-Malmivaaran eri projekteihin, kuten Positiiviseen CV:hen, Huomaa hyvä! -hankkeeseen ja Parental boxiin. Onnistuimme tuomaan tenttiin kriittisiä näkökulmia, ja perustelimme näkökulmamme tutkimiemme lähteiden sekä aikaisemmista oppimistehtävistä keräämämme kokemuksen ja tiedon avulla. Tosin aina jotain unohtuu. Tutkijamme vinkkasi hyvän palautteen jälkeen, että olisimme voineet vielä tuoda esille pitkittäistutkimuksen tarpeen luonteenvahvuuksien ja positiivisen psykologian alueella Suomessa. Juuri tästä olimme keskustelleet melkeinpä joka ryhmäkerralla: tutkimusmateriaalin puutteesta, sen tarpeesta ja ensimmäisellä kerralla tekemästämme tutkimussuunnitelmasta!
Huomasimme kurssin aikana, että tutkijan työ on kokonaisvaltaista asiantuntijuutta siitä alueesta, mitä tutkii, eikä siinä voi hallita kaikkea. Aina on lisää tietoa tutkimatta ja löytymättä. Tutkijatentissä oli hienoa huomata kuinka innostuneesti Lotta Uusitalo-Malmivaara työstään kertoo. Saimme valtavan paljon myös muuta informaatiota aiheeseen liittyen ja tietopohjamme laajeni vielä tentissäkin esimerkiksi suhteessa ”kritiikkiin positiivista psykologiaa kohtaan”.
Matka kurssin alusta tähän pisteeseen on siis ollut haastava ja ajoittain raskaskin, mutta olemme oppineet paljon erityisesti ryhmätyöskentelystä, sekä inspiroituneet aiheestamme, jonka näemme toimivana työkaluna koulun arjessa. Olemme nyt aloittelevia asiantuntijoita, innostuneita positiivisen psykologian airueita, ryhmätyössä onnistujia ja siinä edelleen kehittyviä, taitavia ongelmien asettajia ja niiden ratkaisijoita, ja meillä on enemmän työkaluja syvällisempään pohdintaan. Ymmärrämme nyt koko oppimisprosessin tarkoituksen, tutkivan oppimisen (Hakkarainen, Lonka, Lipponen, 2004.). Ja vaikka oma artikkelimme ei suoranaisesti ollutkaan tutkimus, olemme oppineet tutkimuksen tekemisestä muiden ryhmien esitelmien ja Moodlen materiaalien kautta. Osaisimme nyt varmasti tehdä paremman tutkimussuunnitelman, kuin se minkä kurssin alussa teimme. Meistä on tämän kurssin avulla tullut vahvemmin koko elämän kestävän oppimisen oppijoita. Olemme nyt aloittaneet matkamme kohti tutkivaa työtapaa.
Kuten kaikilla hyvillä tarinoilla, tälläkin tarinalla on onnellinen loppu. Kerttu-Liisa on saanut kurssin kunnialla päätökseen ja oppinut valtavasti uusia taitoja ja tietoja. Vanhemmat ovat jälleen todella ylpeitä nokkelasta tyttärestään. Parasta kurssin antia oli tutustua ihka oikeaan tutkijoiden maailmaan ja unelmoida omasta tutkijan huoneesta tulevaisuudessa. Vai unelmoiko Kerttu-Liisa sittenkin opettajanhuoneesta?
Ryhmä 11
Aili-Maija Hirvonen, Netta Keskinen, Alisa Kettunen, Julia Manni, Amanda Meling, Elli Saharinen, Aurora Salo, Henna Sanaksenaho, Anu Tasajärvi
