Huomaatko hyvän? – Ryhmä 11

“Kerttu-Liisa pilkkoi joululahjaksi saamansa pyyhekumin pieniksi palasiksi pulpettinsa päälle matematiikan tunnilla. Opettaja kehui Kerttu-Liisaa luovaksi – olihan hän valmistanut hienot havainnointivälineet kertolaskujen oppimiseen! Tunnin päätteeksi Kerttu-Liisa osasi laskea elämänsä ensimmäiset kertolaskut käyttäen pyyhekumin palasia apunaan. Kotona äiti hetkeksi suuttui, koska Kerttu-Liisa oli tuhonnut pyyhekuminsa.” Mitä mieltä sinä olet? Mitä tarinassa tapahtui? Kenen tiimiin sinä kuulut, opettajan vai äidin?  

Tutkijamme Lotta Uusitalo-Malmivaara (http://www.uusitalomalmivaara.fi/) on mukana useissa positiiviseen psykologiaan liittyvissä hankkeissa. Yksi näistä on Kaisa Vuorisen  (http://kaisavuorinen.com/) kanssa koottu Huomaa hyvä! -materiaali, joka on luotu kasvattajien, erityisesti opettajien, vahvuuskasvatuksen tueksi. Positiivinen pedagogiikka eli vahvuusperustainen kasvatus tarkoittaa lyhyesti sitä, että oppilaan luonteenvahvuuksia korostamalla (Uusitalo-Malmivaara 2014) oppilaan itsetuntemus kasvaa ja ymmärrys omasta osaamisesta kanavoituu paremmin oppimisprosessin käyttöön. 

Meidän päähuomiomme kohteena on Values in Action -hanke, josta saamamme “VIA-vahvuusmittari lasten ja nuorten luonteenvahvuuksien kartoitukseen” -tiivistelmä kertoo. Artikkelin pääaiheena olevalla VIA –mittarilla saadaan selville yksilön omat ydinvahvuudet. Testillä kaikki 24 luonteenvahvuutta järjestyvät jokaisen omien vastauksien mukaan vahvin luonteenvahvuus ensimmäiseksi. VIA-mittarin taustalla on yhdysvaltalainen positiivisen psykologian konkari Martin Seligman, jonka myötä positiivinen psykologia nousi keskusteluun, kun amerikkalaisessa Psychology-lehdessä julkaistiin vuonna 2000 artikkeli “Positive Psychology: An introduction”. Positiivinen psykologia on psykologian osa-alue, joka pyrkii edistämään ihmisen hyvinvointia, esimerkiksi rohkaisemalla ihmisiä tunnistamaan ja kehittämään omia positiivisia emootioitaan, kokemuksiaan ja luonteenpiirteitään. Positiivinen psykologia on toisaalta saanut erittäin vahvaa kritiikkiä, kun taas toiset rakastavat sitä!   

Seligmanin tutkimusryhmä määritteli VIA-mittarin 24 luonteenvahvuutta, jotka pohjautuvat kuuteen perushyveeseen; viisaus ja tieto, oikeudenmukaisuus, rohkeus, inhimillisyys, kohtuullisuus sekä henkisyys. Vahvuuksien järjestys voi muuttua eri testikerroilla; vahvuuksien tietoinen työstäminen tai esimerkiksi elämäntilanteen muuttuminen voivat vaikuttaa testituloksiin. Pohdimmekin, onko tarkoitus sinänsä vain oppia tunnistamaan ja sanoittamaan luonteenvahvuuksia, eikä niinkään jäädä kiinni omiin ydinvahvuuksiin?  Myös omaan “ihanneminään” pyrkiminen voi vaikuttaa tiedostamattakin testin tuloksiin. Toisaalta, kun tarkoitus on hyödyntää luonteenvahvuuksia, onko sillä merkitystä kuinka siihen päädytään? Toinen voi saada totuudenmukaisen kuvan luonteenvahvuuksistaan ja alkaa tietoisesti työstämään heikompia vahvuuksiaan, ja toinen taas saattaa  vastaamalla testiin “ihanneminänsä” kriteerein alkaa itseään toteuttavan ennusteen mukaan kehittymään kohti “ihanneminäänsä”. Molemmissa tapauksissa yksilöiden luonteenvahvuudet kehittyvät. Voit tutkia omia luonteenvahvuuksiasi osoitteessa www.via-character.com 

Luonteenvahvuuksien vahvistaminen ja korostaminen on kiinnostava näkökulma opettajan työssä. Mutta miten käytäntö toimii? Opettajan on aina tarkoitus käydä VIA-testin tulokset ja tulosten hyödyntäminen läpi yhdessä oppilaan kanssa (Uusitalo-Malmivaara, 2014). Todellisessa elämässä tämän tyyppisen testin käyttö vaatisi suhteellisen paljon resursseja opettajalta. Tiivistelmässä kerrotaan, että suositelluksi aloitusiäksi on osassa tutkimuksia ehdotettu 11 vuotta (http://www.viacharacter.org/www/enus/viainstitute/surveys.aspx), jolloin lapsi pystyy helpommin täyttämään lomakkeen omatoimisesti (Uusitalo-Malmivaara, 2014, s.7).
Näemme VIA-testin kuitenkin loistavana työkaluna itsetuntemukseen niin kasvattajille kuin oppijoillekin. Kenelle tahansa tekee hyvää tunnistaa omat luonteenvahvuutensa ja heikoimmat vahvuutensa niin, että niitä pystyy kehittämään ja käyttämään hyödyksi tarpeen tullen! Tähän liittyen myös Opetussuunnitelmassa on mainittu seuraavaa laaja-alaisen osaamisen kohdassa: “erityisen tärkeätä on rohkaista oppilaita tunnistamaan oma erityislaatunsa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa sekä arvostamaan itseään” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014. Opetushallitus). Myönteinen itsetuntemus kasvaa sitä mukaan kun oppilas löytää ja oppii käyttämään omia luonteenvahvuuksiaan. Kun oppilas tunnistaa olevansa esimerkiksi reilu, on hänen helppo ratkaista vaikkapa luokkatovereiden erimielisyyksiä (Uusitalo-Malmivaara, Vuorinen. Huomaa Hyvä!, s.169-170).  Suomalaisessa kulttuurissa vahvana esiintyvä puutekeskeisyys on  saanut rinnalleen erinomaisen vastavoiman! 

Muuttuiko mielipiteesi Kerttu-Liisan tarinasta? Ehkä opettajan ja äidin vastakkainasettelun sijaan paras vaihtoehto olisi Kerttu-Liisan oma tiimi. Kasvattajien tulisi aina ajatella lapsen parasta; mikä edistää lapsen hyvää ja oppimista?   

Aili-Maija Hirvonen, Netta Keskinen, Alisa Kettunen, Julia Manni, Amanda Meling, Elli Saharinen, Aurora Salo, Henna Sanaksenaho, Anu Tasajärvi 

Lähteet: 

Uusitalo-Malmivaara. 2014. VIA-vahvuusmittari lasten ja nuorten luonteenvahvuuksien kartoitukseen. Tiivistelmä. 

Uusitalo-Malmivaara, Vuorinen. 2017. Huomaa Hyvä! Ps-kustannus. 

17 Replies to “Huomaatko hyvän? – Ryhmä 11”

  1. Moi,
    Tämä postaus ja artikkeli ovat teemaltaan aivan huippuhyviä – erityisesti suomalaisen (hyvin usein liian pessimistisen) koulukulttuurin ollessa kyseessä. Se, että asioita lähestytään positiivisuuden ja vahvuuksien näkökulmasta on varmasti kaikille arviointiin osallistuville mielekästä ja hedelmällistä, ja sitä kautta henkilökohtainen kehittyminen toteutuu varmemmin.
    Huomaa hyvä! -kirjat pitäisivät kuulua jokaisen opettajan _pakolliseen_ lukemistoon joka kouluvuosi.

  2. Tosi mielenkiintoinen aihe! Mielestäni positiivisella pedagogiikalla on paikkansa kaikessa kasvatuksessa. Liian usein keskitytään niihin asioihin, jotka ovat huonosti ja joissa on parantamisen varaa; tämän takia oppilaan vahvuuksien löytäminen ja niiden huomioon ottaminen on tervetullutta. Oppilaan vahvuuksiin keskittyminen lienee myös opiskeluun motivoitumisen ja sitä kautta oppimistulosten kannalta hedelmällistä.

    Nette/Ryhmä 9

  3. Blogi on kirjoitettu kiinnostavsti ja tärkeästä aiheesta. Oppilaiden on tärkeää löytää vahvuutensa jo varhaisessa vaiheessa koulua, jotta he voivat kehittyä aktiivisiksi toimijoiksi. Vahvuuksiin eikä vaikeuksiin keskittyminen lisää oppimisintoa ja positiivista kuvaa itsestä. Kun oppii esimerkiksi itselleen sopivan oppimistyylin, on siitä paljon apua koko elämän varrelle. Opettajien olisi hyvä auttaa oppilaita löytämään vahvuuksiaan ja toimivia oppimistapoja.

    Susanna/Ryhmä 9

  4. Tärkeää asiaa! Koulumaailmassa ei varmasti olisi pahitteeksi keskittyä välillä huomaaman hyvä. Ainakin omien kokemuksieni mukaan esimerkiksi käytöshäiriöisten oppilaiden kanssa palaute saattaa välillä tuppautua olemaan liikaakin kieltämistä ja torumista. Hyvä muistuttaa silloin itseäkin, että positiivista palautetta kehiin!

    Emma/Ryhmä 7

  5. Blogin aloitus tarina on mahtava! Tämä ohjaa hyvin ajattelemaan teemaa, jota avaatte enemmän varsinaisessa blogitekstissä. Positiivinen pedagogiikka on pinnalla juuri nyt ja aiheestanne on mielenkiintoista lukea. Mielestänne olisitte voinut avata hieman enemmän positiivisen pedagogiikan käsitettä ja lausettanne: ” Positiivinen psykologia on toisaalta saanut erittäin vahvaa kritiikkiä, kun taas toiset rakastavat sitä! ”
    Positiivisen pedagogiikan pitäisi kuulua jokaiseen kouluun ja bloginne kannustaa vahvuuksien löytämiseen.
    Ryhmä 7

  6. Tämän aiheen tärkeyttä ei voi liiaksi painottaa. Liian usein kuulee oppilaiden sanovan “Mä en osaa”, “Siit tulee kuitenkin huomo” tai jotain muuta vastaavaa ennen kuin ovat edes yrittäneet. Liian usein lapset korostavat huonoja puoliaan ja ovat vaatimattomia vahvuuksiensa kanssa.
    Opettajille voisi tosiaan pakolliseksi lukemistoksi laittaa! On hyvä, että edes joku kehuu lasta.
    Ryhmä 8

  7. Olette kirjoittaneet tärkeästä aiheesta kompaktin paketin. Kuten yllä jo mainittiinkin, olen Mirellan kanssa samaa mieltä siitä, että Huomaa hyvä!- materiaalin tulisi kuulua jokaisen opettajan ja kasvattajan lukemistoon. Positiivisen pedagogiikan merkitystä koulumaailmassa ja kasvatuksessa ei voi tarpeeksi korostaa. Mielestäni aivan liian usein kiinnitetään huomiota kehitystarpeisiin ja vaikeuksiin, vahvuuksien ja uusien parempien toimintatapojen löytämisen sijaan.

  8. Blogissanne käsittelette erittäin kiinnostavaa aihetta, johon alkutarina johdattelee hienosti. Se pani miettimään erinäkökulmia tarinassa, ja tajuamaan, että kaikki eivät ole niinkuin ehkä päällisin puolin näyttää. Myös kirjoituksenne VIA- mittaristanne herätti mielenkiintoni suorittaa testi itsekin. On tärkeää tietää omia vahvuuksia, jotta ei aina keskittyisi huonoihin puoliinsa koko ajan. Varsinkin nuorilla oppilailla ja miksei myös vanhemmillakin herää usein epäonnistumisen tunteita, minkä takia omien vahvuuksien tietäminen voisi auttaa oppilasta pääsemään eteenpäin.
    Olen siis myös samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, että tuon Huomaa hyvä!- kirjojen lukeminen olisi hyödyllistä.

    Ryhmä 6

  9. Erittäin mielenkiintoinen aihe, mistä tekisi mieli kuulla lisää!
    Aloitus varsinkin oli mielestäni loistava, joka herätti mielenkiinnon heti. Aihe on varmasti hankala ja jakaa mielipiteitä. Omien vahvuuksien tiedostaminen saattaa olla hankalaa aikuisillekkin., joten olisi hyvä, että omat vahvuudet löytyisivät jo aikaisessa vaiheessa. VIA-testi kuulostaa toimivalta, mutta ollen kanssanne samaa mieltä, että sen toteutuminen saattaa olla hankalaa.

  10. Hyvin jäsennelty teksti, papukaijamerkki! Komppaan myös Iidaa, olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia perusteluja positiivista psykologiaa vastaan on esitetty. Tulevaisuuden opettajana olisi hienoa oppia rohkaisemaan lapsia ja nuoria hyödyntämään paremmin omat voimavaransa ja kehittämään itseään, mikä tietysti vaatisi myös näiden myönteisten piirteiden tunnistamista sekä opelta että oppilaalta itseltään. Käyttipä sitten VIA-testin kaltaista työkalua tai joitakin muita menetelmiä, olisi positiivisella psykologialla kysyntää suomalaisessa koulumaailmassa.

    Ella / Ryhmä 10

  11. Positiivista psykologiaa parodioidaan ehkä usein juuri tuollaisten Kerttu-Liisa-tarinoiden kautta – en ole ihan varma kehuisinko Kerttu-Liisaa luovuudesta jos olisin Kerttu-Liisan äiti tai opettaja. Voi olla, että yrittäisin jalostaa Kerttu-Liisan luonteenvahvuuksia vähän eri tavalla, esim.pyytämällä siivoamaan aiheutettu sotku ja kehottamalla säästämään omaa rahaa uusien ihanien hajukumien ostamiseen. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja huomaaminen on mun mielestä ehdottoman hyvä juttu, samoin positiiviseen keskittyminen – mutta on ehdottomasti hyödyllistä tuntea omat heikommat ja kehittämistä vaativat kohtansa myös. Ajattelisin että koulussa erityisesti pitäs kehittää niitäkin alueita jotka ei ole omia vahvuuksia. Ehkäpä otin tämän liian yksinkertaisesti..?
    Ps. Kävin tekemässä tuon Via-testin, ja oli se ihan kiinnostava, mutta jotain juttuja siinä oli jotka vei hieman uskottavuutta. Esim. jotain älyttömiä musiikki ja leffavinkkejä, kun klikkaili niitä vahvuuksia auki.
    Vanessa/ Ryhmä 10

  12. Hei, kiitos mielenkiintoisesta artikkelista! Aloitus oli mukaansatempaava ja sai ajattelemaan Kerttu-Liisan tilannetta: mikä olisi paras tapa toimia lapsen kannalta? Positiivinen pedagogiikka on erityisen tärkeää, ja asia josta jokaisen tulevan opettajan tulisi saada mahdollisimman paljon ohjeistusta. Sen takia komppaankin aiemmin jätettyä kommenttia siitä, että Huomaa hyvä! -materiaali tulisi opettajaksi opiskelevien lukea.

  13. Hei!
    Aloituksenne toimii hyvänä mielenkiinnon herättäjänä. Aihe itsessään on tärkeä ja jokainen opettaja voi tätä myös omassa työssään pohtia.

  14. Selkeästi kirjoitettu teksti piti hyvin otteessaan ja aihe eteni luontevasti. Positiivinen pedagogiikka on mielestäni erityisen tärkeää, koska lapsi kuuntelee positiivisen kautta annettua palautetta paremmin kuin moitteita. Lapsi myös luonnostaan hakee huomiota, joten kun hän keksii mallin, jolla saada positiivista huomiota, tulee hänelle positiivinen kehä toisin kuin negatiivisista kommenteista. Toki rajansa kaikella myös tässäkin, mielestäni liika ylenpalttinen kehuminen ilman selkeätä perustelua ja syytä saattaa kokea inflaation, jolloin sen teho laskee lapsen rekisterissä.

  15. Blogi alkaa lukijan mielenkiinnon herättävällä ja aihetta havainnoivalla esimerkillä Kerttu-Liisasta, ja kysymys esimerkin lopussa saa lukijan heti orientoitumaan blogin aiheeseen ja miettimään omia henkilökohtaisia arvojaan. Jes! Komppaan myös näkökulmaa heikkouksien kääntämisestä vahvuuksiksi. Etenkin nuoressa iässä heikkouksien tiedostaminen positiivisuuden ja kehittymisen kautta on tärkeää, sillä lapsena uusien asioiden oppiminen sekä tietojen ja taitojen kehittyminen on helpompaa ja nopeampaa kuin vanhemmiten, mutta näkökulma myös erityisen tärkeä lapsen itsetunnon ja minäpystyvyysuskomuksien tukemisen ja vahvistamisen kannalta. Tässä kasvatusympäristöjen kuten koulun ja kodin toimivalla yhteistyöllä on suuri merkitys. Opettajan työssä haasteena voi juurikin olla se, mikä Kerttu-Liisa esimerkissäkin tulee ilmi: kasvatusympäristöjen arvojen/käsitysten erilaisuus kasvatuksessa. Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lapsen kasvatuksesta, mutta koulun tehtävä on antaa vanhemmille tietoa niin, että he voivat seurata ja edistää lapsen koulunkäyntiä ja oppimista. Jos tässä vaiheessa yhteistyö ei toimi, kuinka kotioloista ja koulusta saatu ristiriitainen tieto/palaute vaikuttaa lapsen kehitykseen ja uskomuksiin itsestään?
    Positiivinen pedagogiikka on on aiheena ajankohtainen ja huippu tärkeä! Kaikkien opettajien tulisi tiedostaa sen perusperiaatteet ja hyödyntää niitä koulumaailmassa (vaikka resursseja siihen on rajoitetusti). Etenkin oppilaiden vahvuuksien tunnistamista voisi hyödyntää arvioinnissa. Esimerkiksi perinteisten kirjallisten kokeiden lisäksi voisi käyttää monia erilaisia arviointimenetelmiä oppilaiden vahvuuksien mukaan. Jos oppilaalla on vaikka hankaluuksia tekstin tuottamisessa voisi tälle järjestää suullisen kokeen.
    Kokonaisuudessaan blogi oli hyvä ja olitte tuoneet monia näkökulmia esille. Olen Iidan kanssa samaa mieltä siitä, että positiivisen psykologian kritiikeistä olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisää :-).

    Sanni/ Ryhmä 7

  16. Moi!

    Saitte todella tärkeän aiheen käsiteltäväksenne. Teksti oli tiivis, helppolukuinen ja selkeä. Positiivisen psykologian suuntaus on tärkeä suuntaus psykologian kentällä erityisesti koulumaailmassa, minkä olittekin tuonut esiin. Hienoa, että löysitte aihetta tukevaa tekstiä opetussuunnitelmasta.

    Mielestäni esille nostamanne esimerkki VIA-testin mahdollisesta ongelmasta oli tärkeä. Vastaaja vastaa aina subjektiivisesti, eikä tällöin välttämättä totuuden mukaisesti, mikäli itsetuntemuksessa on puutteita. On myös mahdollista, että vastaaja, joka saa toivomansa tuloksen testistä virheellisten vastaustensa takia, tuudittautuu tulokseen ja toteaa olevansa “valmis”, jolloin tietoinen itsensä kehittäminen saattaa olla vaarassa. Kiitos, että nostitte tämän näkökulman esille, itse en olisi tullut ajatelleeksi asiaa.

  17. Teillä oli todella kiinnostava aihe mihin lähteä perehtymään! Niinkuin aiemmatkin ovat kommentoineet, on minustakin erittäin tärkeää, että opitaan tunnistamaan omat vahvuudet. Koulumaailma voi suosia enemmän tietynlaista tempperamenttia ja hiljaisten puurtajien vahvuudet voivat jäädä huomaamatta. Jos opettajalla olisi mahdollisuus saada tämän tyyppisiä kuvauksia oppilaistaan, voisi opettaja helpommin ymmärtää erilaisia lapsia toimissaan. Tekstinne oli asiantunteva, mutta minä jäin kaipaamaan hieman lisää. Sukellus syvään päähän jäi tekemättä. Ehkä tähän lukukokemuksessa vaikuttaa se, että olin kuulemassa teidän esitelmää ja se sai minun odotukset hyvin korkealle. Hienoa työtä kuitenkin!

    Tuija / ryhmä9

Leave a Reply

Your email address will not be published.