RYHMÄMME (neljä) VIIMEINEN BLOGIPOSTAUS

“Kello on 09.14. Pahin pelkomme on tapahtumassa: ryhmämme johtava voima Iida on ruuhkassa Länsiväylällä ja nimikkotutkijamme istuu edessämme odottava ilme kasvoillaan. Kätemme hikoavat ja Ninan valmiiksi tulostetut suunnitelmat seisovat edessämme. Nyt se alkaa.”

Alun perin epämääräiseltä tuntunut tutkijatentti alkoi lähestyessään innostaa kaikkia. Tenttiin jännitystä toi pelko siitä, että olemme ymmärtäneet jotain väärin – entä jos tutkijamme toteaa kysymyksiemme olevan täysin typeriä? Tämä motivoi tutustumaan artikkeliin niin hyvin kuin mahdollista, haluamme vakuuttaa tutkijan – me todella otamme tämän artikkelin haltuun! Varsinaisen kritiikin keksiminen tuntuu vaikealta, sillä tutkijamme on perustellut väitteensä tutkimuksessaan todella hyvin ja käyttänyt tutkimuksessaan eri näkökulmia. Lisäksi koko tutkimuksen ote on itsessään kriittinen.

Päädymme jakamaan tutkijatenttimme kahteen osaan: aineistoon liittyviin kysymyksiin sekä tutkimuksen lähtökohtiin ja tuloksiin. Koska kritiikin keksiminen tutkimuksen tuloksista tuntui vaikealta, päätimme haastaa tutkijaa erityisesti aineistonkeruumenetelmiin liittyvin kysymyksin. Olimme tutustuneen menetelmiin kurssikirjan avulla, jonka kautta niitä oli helpompi hahmottaa. Nimikkotutkimuksemme oli osa laajempaa kokonaisuutta, vain yksi artikkeli Ikävalkon väitöskirjasta.

Tutkijatentti tilanteena oli ehkä formaalimpi kuin odotimme. Hannan sanoin: “Tentin sisältö oli kyllä 5/5, mutta tunnelma ja vuorovaikutus eivät yltäneet sen tasolle.” Olimme optimistisesti olettaneet, että jokaisesta kysymyksestä lähtisi käyntiin keskustelua, mutta tutkijan vastauksiin tuntui aluksi haastavalta tarttua. Tilanne kuitenkin etenee. Emma pyrkii esittämään jatkokysymyksiä ja Tommi komppaa luottavaisin silmin. Tunnelma rentoutuu vähitellen ja ryhmämme uskaltautuu heittäytyä keskusteluun. Sofia pamauttaa etukäteen jännittämänsä kysymyksen Foucaultin valta-teoriasta, Juuso jatkaa hiillostaen tutkijaa kyseenalaistamalla ryhmähaastattelun toimivuuden kyseisessä kontekstissa. Saara seuraa keskustelua intensiivisesti. Tutkijatenttiimme vaikutti selvästi Minervatorin tila. Se on akustisesti haastava ison kokonsa vuoksi ja tämä vaikeutti keskustelun seuraamista – myös varjoryhmämme totesi samaa. Tila vaikutti ryhmäämme. Se aiheutti ylimääräistä jäykkyyttä ja turvattomuuden tunnetta. Pinja lopettaa puheenjohtajan ominaisuudessaan keskustelun täydellisesti ajallaan loppu puheenvuoroonsa. Meitä jännittää. Kuitenkin selviää, että tutkijamme oli oikein tyytyväinen suoritukseemme. Olimme helpottuneita. Paneutuminen kannatti.

Nimikkotutkimusta ei pystynyt lukemaan kerta vilkaisulla, eikä se auennut ilman perusteellisempaa käsittelyä. Käsiteltävän asian kompleksisuuden vuoksi on pystyttävä käsittämään Ikävalkon valitsema teoreettinen viitekehys, käsitteistö sekä sen käyttö tutkimuksessa. Ymmärrystä helpotti huomattavasti Ikävalkon vinkkaama artikkeli, jonka lukeminen syvensi ryhmämme osaamista selvästi. Kun kurssin alussa valikoiduimme samaan ryhmään, meitä kaikkia kiinnosti provosoiva, tasa-arvoon liittyvän otsikko – mitä tällä oikein tarkoitetaan? Ryhmätöiden alkaessa artikkeli ahdisti meitä kollektiivisesti, sen haasteellisuus löi päin naamaa ja tuntui vaikealta saada käsitystä yhtään mistään. Kuitenkin ajan kanssa ja yhdessä keskustellen, ymmärsimme vähitellen tutkimustulosten yhteyden koko yhteiskuntaan ja myös omaan rooliin työelämässä. Ja sitten palaset alkoivat loksahdella paikoilleen! Oli avaavaa ymmärtää, miten managerialistinen ote näkyy yhteiskuntamme eri osa-alueilla, politiikasta koulumaailmaan.

Vähitellen selvisi myös, mitä alkuperäinen otsikkomme tarkoitti oikeasti: tasa-arvon käsitteen voidaan sanoa typistyvän nykyisen kaltaista tasa-arvotyötä tehdessä. Otsikosta tuli mielikuva, että sen kirjoittaja toteaa koko tasa-arvotyön turhaksi, ehkä siksi, että systeemi on jo tasa-arvoinen. Oikeasti Ikävalko kritisoi tasa-arvotyön laatua – hän haluaisi tukea tasa-arvotyötä tekevien aktiivista toimijuutta. Ylhäältä päin annetut säännöt ja työpaikkojen hierarkiat rajaavat tasa-arvotyötä ja asettavat sille kyseenalaiset raamit.

            Mitä opimme tutkimuksen teosta yleisesti? Tulevina kasvatusalan ammattilaisina meidän tulisi osata suhtautua kriittisen tarkastelevasti ympärillä vaikuttavaan tutkimukseen. Myös roolimme tulevina tutkijoina ei voi onnistua, mikäli emme ymmärrä tutkimuksen prosessia ja kaikkea sitä mikä tutkimusta ympäröi – validiteetti, reliabiliteetti, eettiset kysymykset, käytettävät metodit…. Mielestämme oli mielenkiintoista kuulla tutkijan kertovan itse tutkimuksestaan käytännössä. Ikävalko kertoi rehellisesti prosessin eri vaiheista – välillä aineisto tuntui tylsältä ja työläältä, ja sen käsitteleminen vaati todella pitkäjänteistä työtä. Nyt ehkä osaamme suhtautua omaan tulevaan tutkimustyöhömme armollisemmin ja ymmärrämme, että hetkellinen tylsistyminen on vain inhimillistä, mutta sen voi voittaa ja löytää uusia piirteitä aineistostaan, niin kuin Ikävalkon kohdalla kävi. Ikävalkoa on mielenkiintoista kuunnella. Hänen asiantuntijuutensa näkyy harkituissa ja perustelluissa vastauksissa, sekä haastattelussa että tutkijatentissä.

Viime blogipostauksessamme lupasimme teille myös tutkimuksemme tuloksia. Seuraava kappale on lainaus tiivistelmästämme, jonka voit lukea, mikäli todella haluat vielä tietää lisää managerialistisen hallintatavan vaikutuksista tasa-arvosuunnittelussa. Jos et halua enää lukea aiheesta, voit myös hypätä seuraavan kappaleeseen, jossa käsittelemme tätä kurssia ja ryhmätyöskentelyämme. Valinta on sinun.

”Analyysin perusteella tasa-arvosuunnittelun vaikuttavuus ja toiminnan mielekkyys ovat kyseenalaisia: suunnitelmia laaditaan ja projekteja perustetaan, mutta niillä ei välttämättä uskota olevan vaikutusta itse toimintaan. Tasa-arvosuunnittelun vaikutusten kyseenalaistaminen ja ironisen etäisyyden ottaminen voidaan nähdä vastarintana hallinnon tuottamia velvoitteita ja yhä uusia suunnittelutarpeita kohtaan. Se voi auttaa näkemään organisaatioiden kehittämisen uudessa valossa ja tunnistamaan tapoja, joilla esimerkiksi opettajien työn edellytykset ovat muuttumassa. Se voi kuitenkin myös toimia tasa-arvon edistämisen tavoitetta vastaan, jos sinänsä hyväksyttäviin tavoitteisiin ei haluta sitoutua vastalauseena lisääntyvää byrokratiaa kohtaan. Tasa-arvosuunnitelmatyö on jatkuvaa neuvottelua toiminnan ehdoista ja oikeutuksesta. Tasa-arvon lineaariseen edistymiseen uskova tasa-arvodiskurssi edellyttää hitaan matkanteon hyväksymistä. Artikkelissa kuitenkin todetaan, että useita eurooppalaisia tasa-arvokoulutuksia tarkastellessa, organisaatiot joissa tasa-arvotilanteen tarkastelu keskittyy vain erilaisten resurssien tarkasteluun, lopputulos organisaatiossa saattaa olla entistä sukupuolijakautuneempi.

Voidaan siis todeta, että pelkän tasa-arvosuunnitelman laatiminen tai dokumentin olemassaolo voi antaa käsityksen siitä, että tasa-arvoasiat on hoidettu, ja ettei niihin tarvitse enää kiinnittää sen suurempaa huomiota. Managerialistinen tasa-arvosuunnittelu rajaa ja ohjaa kokonaisuutta johtaen mahdollisesti siihen, ettei siitä poikkeaville tavoille edistää tasa-arvoa jää mahdollisuutta. Tasa-arvon käsitteen poliittinen painoarvo vähenee, kun sitä käytetään hyödyntämään markkinoita.”    

Mielestämme kurssi oli kokonaisuudessaan työläs, mutta palkitseva. Se vaati jokaiselta omistautumista ja itsenäistä perehtymistä. Ryhmämme onnistui löytämään sopivan työtavan ja siksi työläästä kurssista syntyi hedelmällistä oppimista. Mikäli emme olisi löytäneet yhteisiä pelisääntöjä, emme olisi onnistuneet innostumaan aiheesta ja tutkimuksesta.  Tehtäviä tuli nopealla tahdilla, opimme toimimaan tehokkaasti ja priorisoimaan ajan käyttöämme. Keskustellessamme totesimme olevamme kaikki samaa mieltä siitä, että kurssi on ollut kohdallamme ehdottomasti positiivinen esimerkki ryhmätyöstä. Kurssihan toimi lähes pelkästään ryhmäkurin voimalla, mikä voi helposti aiheuttaa ongelmia. Meiltä kaikilta löytyi kuitenkin joustavuutta ja ymmärrystä toisten opiskelu- ja elämäntilanteisiin. Poissaolijat ovat aina halunneet korvata poissaolonsa jotenkin, ja jokainen on tuonut ryhmään oman panoksensa. Oli hauskaa, että ryhmäämme päätyi opiskelijoita eri linjoilta ja vuosikursseilta.

Mitä kurssin aikana on tapahtunut? Käsitys tutkijan työstä on tullut selvemmäksi ja tutkijuus puhuttelee aivan uudella tavalla. Ratkaiseva ajattelutavan muutos on ollut se, että on tullut tietoiseksi tutkimustiedon luonteesta –  tieteellinen tietokin on vain ihmisen tuottamaa ja näin ollen kyseenalaistettavissa.

”Juuri ennen alkukuulutusta Iida purjehtii Minervatorille harmaa takki päällään ja istuutuu paikalleen. Saaran kynää puristava käsi hellittää. Katsomme toisiamme ja tiedämme: tästä se lähtee.”

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.