Kirjoittajat: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Suvi-Maria Saarelainen
Suomen hautaustoimilain mukaan vainajan katsomusta ja toivomuksia on kunnioitettava hautaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tuore tutkimuksemme selvitti palliatiivisen hoitopäätöksen saaneiden ihmisten hautajaisiin liittyvää tahtoa ja toiveita sekä läheisten ja omaisten näkemyksiä.
Artikkelin teoreettisena lähtökohtana on yksilön itsemääräämisoikeuden periaate. Tätä käsitettä lähestytään artikkelissa relationaalisen autonomian näkökulmasta. Perusajatuksena on, että autonomian ymmärretään olevan kiinteästi ihmissuhteisiin perustuva. Tämä on tärkeää yksilön itsemääräämisoikeuden näkökulmasta: luottamuksellisten suhteiden verkoston kautta yksilö voi saada tukea päätöksilleen. Ihmiset eivät siis ole yksittäisiä yksilöitä, vaan ihmisiä, joiden identiteetti osaltaan rakentuu dialogissa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ihmiset ikääntyvät, monilla on halu jakaa tulevaisuuden toiveensa perheenjäsentensä kanssa. Artikkelissa olemme osoittaneet, että mahdollisuus tällaiseen yhteiseen itsenäisyyteen vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta ikääntyessä.
Tutkimuksessa analysoitiin 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien palliatiiviseen hoitoon osallistuvien ihmisten tahtoa ja toiveita hautajaisista sekä heitä hoitavien läheisten ja surevien omaisten näkemyksiä. Tutkimushaastatteluihin osallistui 35 henkilöä ja tutkimuksen tulokset analysoitiin temaattisen sapluuna-analyysin avulla. Haastattelut osoittivat vainajan selkeiden ja kattavien hautajaisia koskevien toiveiden vähentävän omaisten huolenaiheita kuoleman läheisyydessä.
Tulokset osoittavat, että joissakin tapauksissa kuoleva oli suunnitellut hautajaisensa ja ilmaissut toiveensa kirjallisesti. Kuolevalle itselleen vaikutti olevan tärkeää, että hän sai sanoittaa omia toiveitaan hautajaisista. Osa oli valmistellut omaa kuolemaansa siten, että perheenjäsenten kanssa oli tehty suullisia sopimuksia niin elämän loppuvaiheen hoidosta kuin hautajaisjärjestelyistäkin. Kuoleman läheisyydessä palliatiivisessa hoidossa olevilla haastateltavilla oli vahva luottamus siihen, että perheenjäsenet hoitavat asiat sovitun mukaisesti.
Tapauksissa, joissa kuoleva ei ollut ilmaissut toiveitaan, läheiset pyrkivät noudattamaan vainajan oletettua tahtoa. Tällöin vainajan selkeä uskonnollinen vakaumus tai muu maailmankuva vaikutti hautajaisjärjestelyihin. Lisäksi kuolleen, hänen perheenjäsentensä ja muiden vainajan lähisukulaisten välisillä suhteilla oli tärkeä rooli järjestelyissä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että uusperhetilanteet vaikeuttivat toisinaan vainajan tahdon noudattamista, erityisesti jos läheisillä oli eriävät tulkinnat kuolleen toiveista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että mitä selvemmin vainaja oli ilmaissut toiveensa hautausrituaalin, hautausmenetelmän ja hautapaikan suhteen, sitä helpompaa hautajaisten järjestäminen oli. Riittävän selkeät ja kattavat hautajaisia koskevat toiveet vähentävät omaisten huolenaiheita hautajaisten järjestämisessä.
Tutkimusartikkeli on luettavissa verkossa: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Suvi-Maria Saarelainen (2021). Funeral Wills and the Autonomy of a Dying Person: Experiences of Older People in Palliative Care and their Carers. International Journal of Law, Policy and the Family. Volume 35, Issue 1, 2021, ebab034, https://doi.org/10.1093/lawfam/ebab034.
https://academic.oup.com/lawfam/article/35/1/ebab034/6366971?searchresult=1