Lesket muistelevat puolisoa ja etsivät yhteyttä edesmenneeseen

Mitä vesiputous kuvaa?

Olen valinnut tämän blogin kuvituskuvaksi vesiputouksen. Virtaava vesi kuvaa ikääntyvien lesken kokemuksia kiintymyssuhteen ylläpitämisen tai muokkaamisen merkityksestä menetyksen jälkeen. Kiintymyssuhteella tarkoitan tässä tunnesidettä edesmenneeseen puolisoon, tämän siteen ylläpito saa eri ihmisillä erilaisia muotoja.  Vesi virtaa putouksessa kuten ennenkin, mutta saattaa löytää uusia uomia, joita myöten ryöpsähtää alaspäin. Samalla tavalla haastattelemamme lesket kokivat, että yhteys puolisoon jatkuu kuoleman jälkeen, mutta vähän erilaisena kuin tämän eläessä.

Leskien kokemuksen pohjalta etsin vastausta kysymykseen: miten kiintymyssuhde puolisoon vaikutti leskien kokemukseen elämän merkityksellisyydestä? Tutkimuksessamme tuli ilmi kolme päätulosta: merkityksettömyyden kokemukset menetyksen jälkeen, vainajakokemukset ja muistorituaalit tapana etsiä elämän merkityksellisyyttä. Kerron seuraavassa lyhyesti näistä kaikista.

Kokemus merkityksettömyydestä

Puolison menetys on suuri muutos elämässä ja tästä johtuen kaikki haastattelemamme lesket kokivat elämässään merkityksettömyyden tunteita. Tuloksemme osoittavat, että ne lesket, joilla oli ollut haastava suhde puolisoonsa ennen kuolemaa kärsivät merkityksettömyyden kokemuksista myös puolison kuoleman jälkeen. Toinen ryhmä, jolle puolison menetys oli haasteellinen, olivat he, jotka eivät uskoneet elämään kuoleman jälkeen. Heillä ei ollut toivoa jälleennäkemisestä. Kolmas ryhmä, jolla oli haasteita suruprosessissa, olivat he, joiden suruun liittyi tavalla tai toisella kolmansia osapuolia esimerkiksi aikaisempia puolisoita tai puolison kuoleman jälkeen tavattuja uusia kumppaneita. Nämä erilaiset haasteet vaikeuttivat kiintymyssuhteen ylläpitämistä tai muokkaamista puolison kuoleman jälkeen.

Vainajakokemukset korostavat kiintymyssuhdetta

Toinen päätulos oli, että vainajakokemukset toimivat leskille kanavana etsiä elämän merkityksellisyyttä. Vainajakokemukset muodostuivat näyistä, unista ja puolison kuvalle puhumisesta. Osalle nämä vainajakokemukset olivat yliluonnollisia kokemuksia, osalle arjen kommunikointia edesmenneen puolison kanssa. Vainajakokemukset toivat menetyksen kokeneen puolison elämään merkityksen tunnetta ja auttoi pitämään yllä kiintymyssuhdetta edesmenneeseen. Vainajakokemukset olivat yksi tapa neuvotella kiintymyssuhteesta, joko pitää kiinni vanhasta suhteesta tai muokata sitä uudeksi menetyksen jälkeen.

Rituaalit apuna oman elämän merkityksen näkemisessä

Leskillä oli erilaisia tapoja muistella puolisoa hautajaisten jälkeen. Osalle heistä oli luontevaa muistella puolisoa perinteisten luterilaisten rituaalien kuten vaikkapa haudalla käynnin avulla. Suurin osa hyödynsi persoonallisia arjen rituaaleja, joiden avulla muistelivat puolisoa ja ylläpitivät tai muokkasivat kiintymyssuhdetta edesmenneeseen. Lesket kertoivat rituaaleistaan ja niiden merkityksestä innokkaasti. Rituaaleihin liittyi niin musiikin kuuntelua tai kuoleman vuosipäivän muistamista jollakin tietyllä tavalla. Rituaalit auttoivat leskiä näkemään oman jatkuvan elämänsä merkityksen surun ja merkityksettömyyden kokemusten keskellä.

Merkityksen etsintä osa suruprosessia

Tulokset osoittavat, että ikääntyvät lesket kohtaavat useita elämän merkityksettömyyden haasteita. Merkityksen etsinnässä auttoi kiintymyssuhteen ylläpitäminen edesmenneeseen tai sen muokkaaminen menetyksen jälkeiseen tilanteeseen sopivaksi. Tässä identiteettiprosessissa auttoi usko kuoleman jälkeiseen elämään, aiempi hyvä suhde puolisoiden välillä, positiivisina koetut vainajakokemukset ja muistelu erilaisten rituaalien avulla.

Kirjoitin leskien kokemusten pohjalta pidemmän tutkimusartikkelin Suvi-Maria Saarelaisen ja Jonna Ojalammin kanssa.  Lue lisää tuloksistamme seuraavan linkin kautta löytyvästä englanninkielisestä artikkelista

http://link.springer.com/article/10.1007/s11089-021-00979-w

 

Ihmissuhteet kuoleman äärellä

Katsoin pitkäperjantaina YLE Areenasta löytyvän elokuvan Marikan kuolema (https://areena.yle.fi/1-50271891), joka kertoo Marika Laineen saattohoitoon liittyvästä surun ja luopumisen prosessista. Elokuva oli hyvin vaikuttava ja pisti minut uudelleen miettimään saattohoidossa olevien potilaiden ihmissuhteita kuoleman lähestyessä tai läheisen menetyksen jälkeen.

Kiinnostus ihmissuhteisiin ja niiden merkitykseen yksilön identiteetille ja selviytymiselle haasteiden kohdatessa näkyy suhteissa olemisen korostumisessa surun yhteydessä. Suhteiden korostuminen lähtee oletuksesta, jonka mukaan yksilön minuus rakentuu sosiaalisissa suhteissa toisiin ihmisiin. Merkitykselliset ihmissuhteet muokkaavat yksilön kokemusta omasta itsestä ja identiteetistä. Suhteiden korostuminen näkyy myös surututkimuksessa, erityisesti niissä suruteorioissa, jotka korostavat ihmissuhteiden jatkumista menetyksen jälkeen.

Kotisaattohoitoa tutkiessamme keskityimme ihmissuhteisiin siksi, että kriisissä ihminen tarvitsee ympärilleen läheisiä ja merkitykselliset ihmissuhteet antavat toivoa myös kuoleman ja surun kohtaamiseen. Lisäksi läheiset ihmissuhteet auttavat kuolevaa henkilöä sopeuttamaan elämän tavoitteita oman voinnin ja fyysisen kestävyyden mukaan. Toisin sanoen läheiset ihmissuhteet tukevat kokonaisvaltaisesti kokemusta elämän merkityksellisyydestä. Omaisen näkökulmasta saattoprosessi vaatii sekä merkityksellisyyden että ihmissuhteen uudelleen rakentamista. Jälkeen jäävän omaisen näkökulmasta ihmissuhteet eivät pääty kuolemaan, mutta suhteen muoto ja merkityksellisyys muuttuvat. Toisinaan kuoleman lähestyminen aktivoi ihmisen suhdetta Jumalaan tai korkeimpaan voimaan.

 Surututkimus korostaa suhteiden merkitystä

Aikaisempi surututkimus korostaa, että leskien aikaisemmat parisuhteet näkyvät myös kuoleman yhteydessä ja saattavat vaikeuttaa lesken suru-prosessia. Erityisesti näin on niissä tilanteissa, joissa aikaisempi parisuhde on ollut pitkä ja erityisen merkittävä. Tästä johtuen koko uuden ikäihmisten solmiman parisuhteen ajan edesmennyt puoliso on ollut läsnä tarinoissa ja usein myös kodin esineissä. Myös edellisestä liitosta syntyneet lapset muistuttavat edesmenneestä puolisosta.

Uusin tutkimus nostaa esiin kuitenkin sen näkökulman, että kaikki muistelun rituaalit eivät ylläpidä suhdetta vainajaan, vaan osa rituaaleista auttaa myös irrottautumaan liian kiinni pitävästä suhteesta menetettyyn läheiseen. Tässä nousevat esiin ihmissuhteiden ylläpitämisen riskit ja ongelmat. Eräänä riskinä nähdään se, jos leski pitää liikaa kiinni suhteesta edesmenneeseen puolisoon eikä ollenkaan suuntaudu uuteen. Ihmissuhteiden muokkaamista korostavissa tutkimuksissa suru ymmärretään sosiaaliseksi prosessiksi, josta neuvotellaan myös läheisten välillä.

Lesket muistelivat puolisoa ja suunnittelivat omaa tulevaisuuttaan

Hautajaisrituaalit ja muut kuoleman jälkeiset tapahtumat auttavat kanavoimaan tunteita ja ymmärtämään tunteiden ja muistamisen merkitystä. Koti oli monelle leskelle tärkeä jäähyväisten paikka. 72-vuotias leskimies kertoo puolison saattamisesta kotona tapahtuneen kuoleman yhteydessä:

Hänen poikansa kysyi multa, että voitko sä nukkua täällä. Mä sanoin, että miksen mä voi nukkua täällä, olenhan mä hänen vieressä nukkunu jo kuus vuotta, että xx:hän hän on edelleenkin. Sitten tämä poika sanoi, että me voitais nyt pitää nelistään sellanen muistoillallinen. Mä hain sitten sisäfileet Stockan herkusta ja poika haki viinit meille, ja me istuttiin jonnekin kolmeen, neljään asti yöllä ja käytiin aina välillä katsomassa häntä. Syötiin ja juotiin hyvin, ja sen jälkeen mä menin hänen viereensä nukkumaan. Sitten seuraavana päivänä puolenpäivän maissa hautaustoimisto haki. Pahimmalta tuntui siinä vaiheessa, kun ruumispussin vetoketju vedetään kiinni ja hän todella lähti.

Kyseinen henkilö ei ollut ollenkaan ainoa haastattelemistamme leskistä, joille saattamisen prosessi kotona oli merkittävä. Hän oli kuitenkin ainoa, joka kertoi nukkuneensa kuolleen puolison vieressä. Muut myös kertoivat rauhallisemmasta kahvittelusta saattamisen yhteydessä, tässä tilanteessa pidettiin kunnon muistoillallinen viineineen.

Iso osa haastattelemistamme leskistä oli kokenut menetyksen vain joitakin kuukausia ennen haastattelua ja heidän tarinoissaan ei vielä keskusteltu esimerkiksi kuolemasiivouksesta. Näille leskille oli tärkeää puhua läheisen sairaudesta, kuolemasta ja hautajaisista. Ajatus tulevasta ja kodin mahdollisesta uudelleen järjestelystä ei heille ollut vielä ajankohtaista.

Oma tutkimuksemme vahvisti aikaisemman surututkimuksen tulokset siitä, että osa suuntautuu tulevaisuuteen ja osa pitää kiinni suhteesta edesmenneeseen. Haastattelemiemme leskien tarinoissa eroja näkyy siinä, kuinka kiinnipitävä tuo suhde edesmenneeseen on ja kuinka paljon suhteen annetaan muuttua ja suuntautua myös tulevaisuuteen. Tulevaisuudesta ja uusista suunnitelmista olisi varmaan ollut enemmänkin puhetta haastatteluiden aikana, mutta koska haastattelut tehtiin tarkoituksella melko pian kuoleman jälkeen ei useimmilla leskillä ollut vielä voimavaroja miettiä tulevaa. Niiden haastateltavien kohdalla, joita tapasimme kaksi kertaa, toisella kerralla keskustelu usein käsitteli myös lesken tulevaisuuden suunnitelmia.

Suosittelen katsomaan Marikan kuolema-elokuvan, jos et ole sitä jo katsonut!