Viimeisen kurssikerran tehtävänä oli tehdä itsenäisesti karttoja haluamastaan aiheesta. Karttapohjat ja aineistot piti hakea itse. Sopivan ja mielenkiintoisen aineiston löytäminen oli haastavaa. Haluamistani aiheista ei meinannut löytyä aineistoa tai mielenkiintoisiin aineistoihin en meinannut löytää sopivaa karttapohjaa. Lopulta päädyin valitsemaan alueekseni Afrikan, jonka karttapohja löytyi helposti (ja saattoi olla jopa sama kuin aiemmin kurssilla käytetty) ja josta löysin mielenkiintoisia ja monipuolisia tilastoja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön sivuilta (http://www.fao.org/faostat/en/#data).
Vietin siis melkein kokonaisen sunnuntain kooten tilastoja Afrikan valtioiden väestöstä ja maankäytöstä, joista sitten tein kurssikerralla muutamia karttoja. Kurssikerran aikana minun ja QGIS:n yhteistyö oli pettämätöntä. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä saimme toteutettua karttoja kivuttomasti valmiiksi asti oikeasti ilman yhtäkään suurempaa kömmähdystä tai edes pienen pientä hermoromahdusta.
Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa Afrikan valtioiden väestön kasvua vuodesta 1950 vuoteen 2017. Halusin tehdä kartan, josta näkee, missä maissa väestö on kasvanut kaikkein eniten kuluneiden vuosikymmenien aikana. Suurinta väestönkasvu on ollut Länsi-Saharassa, jossa väestön kasvu on ollut huimaa. Länsi-Saharan perässä seuraavana tulevat muun muassa Niger, Norsunluurannikko, Tansania ja Kenia, joista esimerkiksi Tansanian väkiluvultaan maailman 24. väestörikkain maa. Norsunluurannikko on samassa tilastossa sijalla 53 ja Niger sijalla 57 (worldometers.info). 
Kuva 1. Afrikan valtioiden väestönkasvu vuodesta 1950 vuoteen 2018.
Tein toisenkin kartan liittyen Afrikan valtioiden väestöihin (kuva 2). Kartta kuvaa valtioittain ympyrädiagrammein maaseudulla ja kaupungissa asuvien suhdetta. Erityisesti Itä-Afrikassa maaseudulla asuu selkeästi suurempi osa väestöstä kuin Afrikan läntisissä ja pohjoisissa osissa. Erityisen suuri osa väestöstä asuu kaupungissa Gabonissa, Algeriassa ja Libyassa.
Kuva 2. Afrikan valtioiden maaseudulla ja kaupungeissa asuvat ympyrädiagrammein esitettynä.
Edellä mainittujen karttojen lisäksi tein myös kaksi karttaa maankäytöstä. Ne kuvaavat sitä, kuinka suuri osa kokonaispinta-alasta on metsää tai käytössä maatalouteen. Metsien pinta-alaa käsittelevä kartta (kuva 3) ei tarjonnut itselleni minkään sortin yllätyksiä. Metsäisimpiä valtioita ovat päiväntasaajan läheisyydessä sijaitsevat valtiot, joissa kasvaa sademetsää. Tämä alue tunnetaan suuren metsäisyyden takia maapallon keuhkoina. Kukaan ei varmaankaan ylläty siitä, missä maissa metsiä on vähiten. Vähiten metsiä pinta-alaan nähden on Saharan alueen valtioissa, jotka ovat vähäsateisia ympäri vuoden, jolloin olosuhteet eivät ole suotuisia metsän kasvamiselle.
Kuva 3. Metsien pinta-ala suhteessa Arfikan valtioiden pinta-alaan.
Toinen maankäyttöä kuvaava kartta esittää maanviljelyyn käytettyä pinta-alaa suhteessa valtion kokonaispinta-alaan (kuva 4). Niillä alueilla, joilla on maanviljelyyn suotuisa ilmasto, kuten Etelä-Afrikassa, on pinta-alasta suuri osa maanviljelyn käytössä. Etelä-Afrikassa jopa 66% pinta-alasta on maanviljelyn käytössä. Suurimmassa osassa päiväntasaajan alueen valtioista on maanviljelyyn käytössä alle 21% valtion pinta-alasta. Tämä johtuu siitä, että kyseisillä alueilla suuri osa pinta-alasta on metsän peitossa.
Kuva 4. Maanviljelyyn käytetty pinta-ala suhteessa valtion kokonaispinta-alaan.
Yhdessä kartassa yhdistin tiedot maanviljelymaan pinta-alasta suhteessa valtion pinta-alaan sekä ympyrädiagrammit maaseudulla ja kaupungissa asuvista (kuva 5). Harmikseni en ainakaan itse löydä näiden tekijöiden väliltä mitään syy-seuraussuhdetta tai sääntöä. Valtiossa voi olla paljon maanviljelyalaa siitä huolimatta, että suuri osa väestöstä asuu kaupungissa, ja toisin päin.
Kuva 5. Kuvan 2 ja 4 tiedot yhdistettynä samaan karttaan. Lopputulos on hieman tylsä ja mitäänsanomaton.
Kuudes tekemäni kartta kuvaa viinin tuotannon määrää suhteessa valtion maanviljelyyn käytettyyn pinta-alaan (kuva 6). Koska suuren viljelyalan omaavassa valtiossa viinin tuotanto on todennäköisemmin suurempaa kuin valtiossa, jossa maanviljelyyn käytettyä alaa on vähemmän, päätin suhteuttaa viinin tuotannon määrän viljelyyn käytettyyn pinta-alaan. Etelä-Afrikka tuottaa ehdottomasti suurimman määrän viiniä, ja sen on lisäksi kärjessä, kun viinin tuotanto suhteutetaan maanviljelyyn käytettyyn pinta-alaan, vaikka kyseisessä valtiossa käytetään pinta-alasta suuri osa maanviljelyyn. Paljon viiniä maanviljelyalaan kohden käytetään lisäksi muun muassa Egyptissä, Marokossa, Angolassa ja Norsunluurannikolla.
Kuva 6. Afrikan valtioiden viinin tuotanto suhteutettuna valtion kokonaisviljelypinta-alaan.
Tuomas Kirjavaisen blogikirjoituksessa ”Seitsemäs kurssikerta – Biogeografiaa feat. QGIS” on nähtävissä karttoja, jotka esittävät endeemisten lintujen tai nisäkkäisen lukumäärää valtioittain. Karttojen perusteella esimerkiksi Etiopiassa ja Etelä-Afrikassa, sekä erityisesti Madagaskarissa, on Afrikan valtioista eniten endeemisiä nisäkäslajeja. Kuitenkin verrattuna joihinkin muihin valtioihin kuten Brasiliaan, Australiaan, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, jäävät Afrikan valtiot kauas jälkeen endeemisten lintujen ja nisäkkäiden määrässä. Muiden valtioiden suureen endeemisten lajien määrään vaikuttaa maantieteellinen sijainti. Esimerkiksi Australia on ollut niin kauan muista mantereista erillään, että sinne on ehtinyt muodostua täysin oma lajistonsa. Täytyy kuitenkin huomioida, että suuren endeemisen lajiston omaavat valtiot ovat myös pinta-alaltaan suurempia kuin Afrikan valtiot, jolloin niiden alueelle luonnollisesti mahtuu enemmän lajeja, jolloin alueella on todennäköisemmin endeemisiä lajeja enemmän.
Kaikissa tekemissäni kartoissa on pieni ongelma, joka on saanut alkunsa jo käyttämistäni aineistoista sekä pohjakartasta. Pohjakartassani ei ole erikseen erotettu Sudania ja Etelä-Sudania. Käyttämissäni tilastoissa nämä taas ovat erillään. Tällöin Sudanin paikka tekemilläni kartoilla on jäänyt vaille tietoa. Kaikista valtioista ei löytynyt jokaiseen karttaan tietoa, jolloin ne jäivät vain harmaiksi. Jos kartassa on useampi valtio vailla tietoa, ei kyseisen ilmiön esiintymisestä maanosassa saa lainkaan kokonaiskuvaa. Myös valtioiden vertailu luonnollisesti vaikeutuu.
Kurssin alussa minulla oli ongelmia legendan tekstien muotoilun kanssa. Minusta oli vaikeaa saada kartan aihe muotoiltua mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi niin, että ilmaisu ei olisi tönkköä. Vaikka ilmaisuni ja muotoiluni on ehkä vähän kehittynyt ensimmäisestä kurssikerrasta, on siinä silti paljon parantamisen varaa, jotta voisin olla siihen täysin tyytyväinen.
Marita Selinin blogikirjoituksen ”Seitsemäs kurssikerta” karttojen legendojen selitykset ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja silti ymmärrettävissä. Sen sijaan että Marita yrittää kertoa kartan legendassa kaiken kartasta, hän avaa kuvien kuvateksteissä tarkemmin sitä, mitä kartta esittää. Tästä voisin yrittää ottaa jatkossa mallia.
Hieman harmittaa, että olin tehnyt omat karttani ennen kuin aloin lueskelemaan muiden blogikirjoituksia. Nelli Junttilan blogikirjoituksesta ” 7. Kurssikerta: Oman kartan laadinta” löytyy upea kartta Brasilian kasvillisuusalueista, jossa jokaista kasvillisuusaluetta esittää kuva kyseisestä kasvillisuudesta. Itselleni ei olisi tullut ikinä mieleenkään tehdä samantapaista karttaa. Mitenköhän samaa tekniikkaa olisi voinut soveltaa omien aineistojeni kanssa?
Yhteinen tulevaisuuteni QGIS:in kanssa näyttää valoisalta. Siltä, että yhteisestä elostamme voi seurata muutakin kuin vain kyyneliä ja valvottuja öitä. Vaikka minulla on vielä yhtä ja toista opittavaa ystäväni oikuista, koen silti pystyväni käsittelemään tätä niin, että yhteinen elomme on sujuvaa. Yritän ajatella positiivisesti niin, että parhaansa kun yrittää ei voi ainakaan ihan hirveästi epäonnistua. Toivottavasti.
Lähteet:
Food and Agriculture Organization of United Nations http://www.fao.org/faostat/en/#data (luettu 25.2.2018)
worlometer.info, Countries in the world by population (2018) http://www.worldometers.info/world-population/population-by-country/ (luettu 3.2.2018)
Kirjavainen, Tuomas. Seitsemäs kurssikerta – Biogeografiaa feat. QGIS (1.3.2018) https://blogs.helsinki.fi/tuokirja/2018/03/01/seitsemas-kurssikerta/ (luettu 7.3.2018)
Selin, Marita. Seitsemäs kurssikerta (26.2.2018) https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/02/26/seitsemas-kurssikerta/ (luettu 7.3.2018)
Junttila, Nelli. 7. Kurssikerta: Oman kartan laadinta (3.3.2018) https://blogs.helsinki.fi/junelli/2018/03/03/7-kurssikerta-oman-kartan-laadinta/ (luettu 7.3.2018)