Kuudes kurssikerta lähti liikkeelle urheilullisissa merkeissä. Kyseisellä kurssikerralla oli tarkoituksena käyttää ite kerättyä dataa. Jännää eikö! Datan keruu tapahtui EpiCollect-apin avulla. Kiersimme Kumpulan alueella ja keräsimme appiin pisteitä valituista kohteista käyttämällä pisteen koordinaatteja. Lisäsimme myös pisteen kohdetietoihin tietoja alueen turvallisuudesta, houkuttelevuudesta jne.
Kulussa keräsimme kaiken datamme yhteen yhdeksi tietokannaksi ja siirsimme sen QGIs:iin. Flaminia Puranen kuvasi hyvin blogissaan kokemustaan EpiCollect-apin käytöstä. “-sen keräämää dataa oli miellyttävää käsitellä jo senkin takia, että kerätyt tiedot esimerkiksi eri paikkojen turvallisuudesta (joka perustui ryhmämme opiskelijoiden arviointiin) pystyi sijoittamaan itselle tuttuihin paikkoihin”. Kerätty data interpoloitiin ja siitä tehtiin havainnollistava karttaselitys, jossa punaiset alueet koettiin turvattomimmiksi ja siniset alueet turvallisimmiksi (kuva 1). Hämmästyin hieman siitä, miten nopeasti dataa pystyi keräämään.
Tämän jälkeen jatkoimme samankaltaiset pistekarttojen tekemistä. tein karttoja maanjäristyksistä, kalderatulivuorista ja meteoriittien iskeytymispaikoista. Aloitin etsimällä tietoja kyseististä luonnonmaantieteellisistä ilmiöistä ja kopioin löytämäni tiedot Excel-taulukkoon. Excelissä muutin kaikki pisteet pilkuiksi ja laitoin kunkin tiedonmurusen omaan soluunsa. Tämän jälkeen tallensin taulukkotiedon CSV-muotoon ja siirsin tietokannan QGIS:iin. Kotitehtäväksi jäi kolmen kartan luominen.
Kotitehtävissä käytin pohjana maailmankarttaa. Tässä kohtaa kohtasin ensimmäisen haasteen. Mikko Kangasmaa kertoi blogissaan samasta tuskasta “Mittakaavaa kyseisiin karttoihin ei voinut laittaa, sillä kartan projektion takia mittakaava vaihtelee pohjois-eteläsuunnassa. Kangasmaa tavoin meinasin laittaa karttoihin janamittakaavan, joka näytti sataa metriä. Kuten Janina Vikman toteaa blogissaan ei GIS- ohjelmaan kannata aina sokeasti luottaa.
Koitin tuottaa karttani niin, että ne soveltuisivat hyvin esimerkiksi opetuskäyttöön tekemällä niistä mahdollisimman yksinkertaisia ja selkeitä visuaalisesti. Kuvassa 2 näemme maailmalla tapahtuneiden yli 6 magnitudin maanjäristysten sijoittumisen vuosina 1980-2013. Kyseisestä kartasta voimme nähdä, että järistykset sijoittuvat pitkälti litoosfäärilaattojen saumakohtiin ja muille tuliperäisille alueille. Kuvasta 3 näemme, miten yli 6 magnituden maanjäristykset vuosina 2010-2020 sijoittuvat pitkälti samoille alueille, kuin kuvan 2 järistykset.
Kuvasta 4 näemme, miten kalderatulivuoret sijoittuvat litoosfäärilaattojen saumakohtiin ja muille tuliperäisille alueille maanjäristysten tavoin.
Viimeisimpänä tehtävänä oli etsiä netistä kartta, joka kuvasi samaa hasardia kuin jokin omista kartoista. Päätin verrata maahan iskeytyneiden meteoriittien karttoja. Jo ensisilmäyksellä voi huomata, että netistä löydetty kartta (kuva 6) on paljon runsaampi, kuin oma karttani (kuva 5) iskeytymien suhteen. Uskon tämän johtuvan siitä, että karttani ei esitä iskeymiä niin pitkältä ajalta kuin citylabin kartta.
Voi myös olla mahdollista, että kuvan 5 kartan pohja-aineisto oli vanhaa tai väärää tietoa. Ristiriitaista tässä on se, että kuvan 5 otsikko on “kaikki tunnetut maahan iskeytyneet meteoriitit”. Ristiriidan vuoksi en käyttäisi kuvan 5 karttaa opetuksessa.
Kokonaisuudessaan mielestäni 6 kurssikerta oli opettavainen ja palkitseva. Yhdyn Elias Hirviksoksen blogin lopputekstiin; – karttani eivät ole mitään kaikista havainnollistavimpia yksilöitä, mutta ainakin sain kaikki QGIS-tehtävät tehtyä ja opin jälleen uutta.
Lähteet:
Flaminia Puranen. Maastosta kerätyn datan käyttö. ( luettu 19.2.2020)
https://blogs.helsinki.fi/flaminia/
Mikko Kangasmaa. Kenttätöitä ja hasardeja (6 kurssikerta). (Luettu 19.2.2020)
https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/
Elias Hirvikoski. Kuudes. (Luettu 27.2.2020)
https://blogs.helsinki.fi/eliashir/