Hypoteettisina oppimistavoitteina ruutukarttojen tekeminen, tiedon esittäminen, rasterit, pistemuotoiset aineistot ja stressinhallinta.
Hej alla! Neljäs kurssikerta alkoi taas iloisin mielin ja täysin teekupposin. Minun on valitettavasti kerrottava teille, että tämä iloisuus kuihtui pos melko nopeasti. En tahdo valehdella – tämä kurssikerta oli melko rankka. Tunteistani myöhemmin lisää, mutta nyt itse blogipostauksen asiaan.
Tunnilla keskityimme pistemuotoisiin aineistoihin, ruutukarttojen tekemiseen ja yleisen tiedon esittämiseen. Päivän tarkastelualueena toimi muun muassa Espoo (olen sieltä siis kotoisin <3). Keskityimme tarkemmin pääkaupunkiseudun väestötietokantaan. Opimme lisäämään pistemuotoiseen tietokantaan ruudukon ja valitsemaan halutut ruudut erilaisilla toiminoilla.
Eikö kuulostakin hauskalta? EI! Ladattuani aineiston QGIS.iin huomasin, että pallurat näytölläni kuvasivat pääkaupunkiseudun asuntoja. Tämän jälkeen loin kyseisen aineiston päälle km x km kokoisen ruudukon käyttämällä työkaluja →vector→ research tools→ create grid-toiminto. Tämän jälkeen oli aika poistaa turhat ruudut, joiden sisältä ei löytynyt yhtään asuntoja. Tämä tapahtui käyttämällä toimintoa select by location. Kaikki oli tähän asti sujunut kuin vettä vaan, mutta yllättäviä juonenkäänteitä oli edessä…
Ensimmäisen haasteen kohtasin, kun aineistojen projektiot ja koordinaatit olivat päin seinää. Tunsin itseni avuttomaksi, mutta en suostunut luovuttamaan tai näyttämään heikkouden merkkejä. Tämän katastrofaalisen ongelman saimme korjattua muuttamalla aineistojen projektioita ja valitsemalla itse QGIS:iin toisen projektion. Suuri juonenkäänne tapahtui, kun huomasin, että ruudukkoni oli päättänyt itsenäistyä ja lähteä kauas kotoa. Löysin tämän mielenvikaisen ja kiukuttelevan ruudukon noin 3000 kilometrin päästä Venäjältä. Loin pääkaupunkiseudun kohdalle uuden ruudukon ja annoin angstisen Venäjä-ruudukon elää omassa solukopissaan. Kuten Elias Hirvikoski blogissaan totesi “Eteenpäin on kuitenkin mummon mentävä myös lumettomassa talvessa”. Eliaksen mummon lailla nostin pääni ylös, täytin teekuppini ja lähdin kohti uusia haasteita parhaat sukset jalassa. Kaikki oli taas (hetkellisesti) ok.
Nopean epäonnistuneen hiihtolenkin jälkeen otin tilanteen haltuun ja aloitin ensimmäisen teemakartan tekemisen. Tästä eteenpäin työtahtini kiihtyi, koska tekeminen muuttui yllättävän helpoksi. Päivän suurimmat vastoinkäymiset oltiin kohdattu. Halusin vertailla pääkaupunkiseudun miesten (kuva 2) ja naisten (kuva 3) lukumäärää per km^2 absoluuttisina arvoina.
Kartat eivät suoraan kuvaa miesten ja naisten väestöntiheyttä ympäri pääkaupunkiseutua, mutta antavat tästä jonkinlaisen käsityksen. Tarkoitukseni kartoissa oli niiden keskinen vertailu. Olisin mielestäni voinut lisätä karttoihin enemmän luokkia, jolloin vertailu olisi ollut helpompaa. Vertaillessani karttojani huomasin myös, että ne näyttävät ensisilmäyksellä identtisiltä. Jos rakas lukija oikeasti perhedyt karttoihini yhtä silmänmulkaisua pidemmälle, tulet huomaamaan, että eroavaisuuksia kuitenkin on. Pidä siis räpsyttimet auki.
Miesten ja naisten jakautuminen pääkaupunkiseudulla on minun mielestäni mielenkiintoinen aihe. Huomasin esimerkiksi, että Otaniemessä on huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Tämä todennäköisesti johtuu Aalto yliopiston tarjoamista teknisistä aloista. Miehet tunnetusti valitsevat pääaineekseen teknisiä aloja naisia enemmän. Tämänkaltainen miesvaltaisuus ei korostu muissa yliopistoissa yhtä paljon.
Haluaisin myös tuoda esille Santahaminan alueen. Tunnettu Santahaminan varuskunta on, yllätys yllätys, miespainoitteinen. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti näy kartasta, koska valitsemani luokkavälit ovat niin suuren.
Kokonaisuudessaan neljäs kurssikerta oli aikalailla yhtä tunnemössöä. Kirjoittaessani tätä uskomattoman henkeäsalpaavaa blogin lopputekstiä tunnen itseni voittajaksi. Sain kaikki kurssikerralla vaaditut työt tehtyä ja jopa kirjoitettua tämän blogin heti kurssikerran perään. Tunnen, että osaan nyt paremmin työstää pisteaineistoja QGIS:issä, vaikka se aluksi tuntui lähes mahdottomalta monien kömmähdyksien takia. Luotan taas hitusen verran enemmän omiin gistaitoihini ja näen himmeän valon tunnelin päässä.
PS… tässä hieman tunnelmia kurssikerralta!
Mitä koneeni näkee….
Lähteet:
Hirvikoski, E. Neljäs. https://blogs.helsinki.fi/eliashir/
