Kulutus ja valinnat

Vuosi on kääntynyt kauniiksi, lumiseksi talveksi, päivä on alkanut jälleen pidentyä ja vuoden suurin kulutusjuhla on jo takana. Tuntuu että syksy on ollut sisällökkäämpi ja pidempi kuin yksikään syksy aiemmin, ja ensimmäiset kaksi periodia ovat kuluttaneet ajan lisäksi myös energiaa, uskomuksia ja vanhoja oletuksia. Syksyyn on kuulunut joogaa ja uimista, pyöräilyä, paljon illanistujaisia, naurettavan hyvää ruokaa, metsäretkiä, neulontaa ja kehräämistä, liian vähän unta ja hyviä, herätteleviä kirjoja. Luentojen ulkopuoliset opiskelija-aktiviteet ovat suhteellisen kosteita teemoiltaan, oli pukukoodina sitten haalari tai fiinimmät vaatteet, ja se ei välttämättä jaksa innostaa. Jos akateemisten pöytäjuhlien mainoslauseeksi ei mielestäsi riitä se, että edellisissä vain yksi oksensi ruokapöytään, ei huolta; opiskelijatoiminnasta löytyy myös paljon vaihtoehtoja joissa alkoholi ei ole pääosanesittäjänä.

Mitä yliopisto on tähän mennessä antanut? Helpottavan ymmärryksen siitä, miten vähän oikeasti tietää, ja miten äärettömän paljon on mahdollista oppia. Laajan kirjon luennoitsijoita, hyvää pohjustusta tulevia opintoja varten, kivoja uusia tuttavuuksia. Mahdollisuuden kyseenalaistaa, kysyä ja tehdä valintoja.

Kun hain opiskelemaan, olin innoissani luomusta. Tähän saakka eletyn elämäni parhaimman paksun kirjekuoren tipahdettua postiluukusta kesällä olin kiinnostunut mehiläisistä. Syksyn mittaan katse on kääntynyt koko ajan enemmän kokonaisvaltaisempaan ympäristönsuojeluun ja siihen, mikä olisi paras väylä vaikuttaa tasapainottavasti kasvaviin jäte-ja päästömääriin suuremmassa skaalassa. Loppujen lopuksi kaikki nämä nivoutuvat yhteen. Olen kiinnostunut mehiläisiä uhkaavien tekijöiden turvallisemmista vaihtoehdoista, ja luomusta siksi, että kehittämällä luomua voidaan tukea luonnon monimuotoisuutta ja tasapainoa. Olen kiinnostunut Itämeren tilasta ja Talvivaaran kaltaisista, täysin ihmisen aikaansaamista ongelmista ja niiden ennaltaehkäisemisestä, sekä jo aiheutettujen vahinkojen mahdollisimman kestävästä ja tehokkaasta korjaamisesta. Olen kiinnostunut siitä, miten on mahdollista ruokkia kasvava väestö ja jättää tuleville sukupolville muutakin kuin muistoja pienestä, sinisestä pisteestä jolla elämme.

Mitä tällainen puidenhalaaja sitten tekee kasvintuotannossa? Opiskelee, jotta voisi nähdä paremmin ja ymmärtää enemmän, käsittää maatalouden kehittymistä jotta voisi osallistua sen kehittämiseen. Moni asia toimii, mutta jos on mahdollisuus vähentää vesistöihin valuvien lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden määrää ilman että tuotantotehokkuus merkittävästi kärsisi, siitä hyötyisivät kaikki.