Elämää ja opiskelijaelämää fuksivuonna

On tiistai aamu ja kello on kahdeksan syyskuun ensimmäisellä viikolla. Ensimmäinen vuosi on nyt takana ja ensimmäinen luento Viikissä alkaa kohta. Vähän alle viikko sitten, keskiviikkona katselin Kevojärveä Pohjois-Suomen kurssilla. Noin vuosi sitten alkoi johdatukseni metsätieteen opintoihin kurssilla ”Johdatus metsätieteen opintoihin”.  Olen oppinut näkemään puut metsästä sekä puiden muodostaman metsän. Ja paljon muuta…

Opintopisteitä on ropissut tähän mennessä 70 ja muutaman saan vielä kesän kenttäkursseilta. Joku taitaa kysyä, opiskelinko pelkästään. 55 noppaa(=opintopistettä) on lukuvuoden normaali tavoite ja kesän kenttäkursseista tulee noin 15 noppaa. Eli ehkä vain vähän.  

 

 

 

 

 

 

 

 

Takana on myös kahdet sitsit, yhdet vuosijuhlat eli vujut, hämäläiset pidot(ja niiden jatkot), rastitapahtumia ja niiden jatkoja keskustassa, muuten vaan haalaribileet keskustassa, hallituksen vaihtokaronkka, parit c-grundi bileet, yhdet latobileet, tanssi-iltamia, kahdet (Silvica-)approt, yhdeksät kenttäkurssin keskiviikkobileet sekä kesäjuhlaviikonloppuna. 

On hyvä huomata, ettei aika kulu täysin juhlimiseen, vaikka se onkin yksi fuksivuoden pääohjelmista. Lisäksi aikaa riitti kurssihallitukseen (mikä ei vaatinut paljon), MyForin tiedottajana toimimiseen, Fostihuutoon kirjoitteluun sekä opiskelijaedustajaksi.

Suomi on järjestöjen luvattu maa, mikä pätee erityisesti opiskelijapiireissä. Opiskelijajärjestöjen joukko varmistaa  tekemistä kaikille. Jotta pysyt kärryillä tapatumista, Facebook, tuo vihapuhehirviö, on oiva väline opiskelijatapahtumien seuraamiseen ja jossain yhteydessä tavattujen opiskelijatovereiden uudelleen tunnistamiseen. Perinteisemmin tapahtumista kuulee kerhohuoneella eli kertsillä tutuilta tai lukemalla Forstihuudon tiedottajan palstalta eksursioita ja bileet. Tapahtumiin voi toki vain osallistua, mutta niiden hallituksen jäsenä pääsee järjestämään niitä ja viettämään aikaa kokouksissa sekä saa kirjoitella hienoja titteleitä myöhemmin ansioluetteloon.

Aloitetaanpa pienimmistä, kerhoista. Metsäylioppilaat ry  eli MYO rahoittaa kolmea sen alaista kerhoa, joita ovat kansainvälisyyttä korostava MyFor, rauhallista aktiivisuutta osoittava MPTK eli Metsä-ja Puuteknologinen-kerho sekä PK eli Puukaupallinen kerho. Lisäksi MYOn alaisena pyörii  Forstihuuto-järjestölehden toimituskunta. Itse olen muun muassa MyForin tiedottaja olen päässyt tekemään simaa ja leipomana mukkeja ja luomaan Face-tapahtuman englanninkielisellä selostuksella aina, kun pari hallituksesta päättää pitää kiipeilyekskursion(eli lähteä boulderoimaan). Forstihuudon toimituskunnassa olen nähnyt juttuaiheiden vähyyden koiran valitsevan voittajan Kauhein joulutorttu -kisassa. Kurssihallituksen jäsenä olen päässyt siivoamaan bileiden jälkeen c-grundin miesten vessaa, Hyytiälän A-talon kattoa ja monta muuta nurkkaa sekä saanut pari ilmaista drinkkilippua. Kurssihallituksen tehtävänä on järjestää kurssilleen toimintaa, metsäläisille pikkujoulut ja ystävänpäiväbileet ja kerätä näillä rahoja kesäjuhlien järjestämiseen.

Tietenkin metsätieteiden opiskelijoille rakkain ainejärjestö on Metsäylioppilaat. Myo järjestää isompia ja hienompia juhlia, kuten Hirvi- ja taimijuhlat (HT), vuosijuhlat(vujut) ja vappupäivänä Simakeitaan (en tunne lyhennettä tälle). Juhlien lisäksi MYO edistää Metsäylioppilaiden asioita. Muita ainejärjestöjä Viikissa on joku Sampsa, Yet, Lipidi… Näiden bileissä on ihan mukava joskus pyörähtää.

Metsäfuksille tärkein tiedekuntajärjestö on  Maatalous- ja metsäylioppilaiden liitto eli MMYL, joka järjestää muun muassa fuksiaiset, Back to Viikki – bileitä sekä Viikki GP ennen vappua.  MMYL:n hallitushommiin fukseja on hakeutunut.  

Osakunnat ovat opiskelijoille, jotka kaipaavat kotiseudulleen, esimerkiksi Hämeeseen, ja tämän seudun tuntevien ihmisten seuraa. Tämän varjolla voi mennä hengailemaan, järjestämään toimintaa muille tai mennä opettelemaan lavatansseja ja pelaamaan lautalpelejä.

Opiskelijaelämäni kulmakivi, on ollut kämppä viiden minuutin juoksumatkan päästä. Ensikämppäni Helsingissä olisi voinut olla kummitädin sohva, mutta sain solun noin kolmen kilometrin polkupyöräilymatkan päästä kampukselta. Soluasunnosta voi joutua jonottamaan vuodenkin yksiötä. Asuntoja tarjoavat opsikelija-asuntoja tarjoavat tietysti Hoas. Sen ovat löyneet varmasti kaikki uudet fuksit. Myös osakunntien ja ainejärjestöjen säätiöitä ei pidä unohtaa. Esimerksiksi minä sain solun Hämäläisten ylioppilassäätiön kautta ja nykyisen yksiön mestäyliopppilaiden asuntolasäätiöltä. Silvicalla pääsee elämään samanhenkisten opiskelijatovereiden seurassa. Osa asuu Hoasin soluissa Viikissä. 

Asuinympäristönä Viikki on viihtyisä. Lähellä on Viikin Prisma, ja pienempi K-supermarket, ja myös kampusalue, jolta löytyy kampuskirjasto sekä tavallinen kirjasto.  Liikuntaa ja urheilua tarjoaa esimerkksi UniSport, ja koska tällä on vähän palveluita Viikissä, lähes kaikki käyvät Viikin monitoimitalolla kuntoilemassa. Lisäksi MMYLllä ja MYOlla on omia pelivuoroja.

Viikistä pääsee myös helposti kallioiseen lähimetsikköön ja peltojen keskellä lenkkeilemään. Vanhankaupunginlahdelle päin kuljettaessa löytyy arboretum eli puupuisto sekä luonnonsuojelualue monine lintutorneineen. Kun pikku puistot eivät riitä Viikki alkaa ahdistaa, Lahdenvälyän varrella pysähtyvät pikavuorobussit vievät minut kotiseuduille Päijät-Hämeeseen.

Olin fuksivuonna aina, paitsi kerran, viikonloppuisin vanhempien ilona kotikotona. Syitä olivat milloin tanssiharkat keikkaa varten, toisinaan partioretken johtaminen tai muiden rakkaiden näkeminen. Olinkin usein Viikissä vasta maanantaina klo 12 aikohin.  Pääkaupunkiseudulle en varmaankaan jää metsämaisteriksi vihkimisen jälkeen, mutta on täällä avartavaa opiskella.

Tämä olikin viimeinen postaukseni eli on viisaiden sanojen aika (toisin sanat on jo painettu T-paitaan osana metsäalan koulutusten markkinoitia).

Metsä opettaa!