Helsingin yliopisto
Hei,
Olen Maria ja esittelen metsätieteen opintoja Helsingin yliopistossa, koska Opintopolku ja yliopiston nettisivut eivät todellakaan kerro kaikkea. Minä taas kerron mietteistäni ja opintojeni alusta, jotta te lukijat voitte samaistua urapohdintaani ja fuksivuoteni koettelemuksiin. Itsekin luin keväällä ex-fuksin, Riinan, bloggauksia.
Tässä postauksessa avaan opintotietäni ja tammikuussa kerron opintojen sisällöstä ja yliopisto-opiskelusta enemmän. Kevään puolella kerron tietysti yhteishausta ja pääsykokeista ja kesän lopuksi miten fuksivuosi on mennyt.
Siis miten päädyin tänne?
Viikkiin Helsingin yliopiston kirjaston neljänteen kerrokseen on kyllä yllättävän vaikea löytää. Yliopisto sen sijaan oli auttamatta ainoa tie uteliaalle ja tiedonjanoiselle mielelleni. Tulevaisuuden haaveita tuli ja meni. Lukiossa halusin biologiksi, fyysikoksi, kemian tai bioinformaatioteknologian diplomi-insinööriksi, aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi. Kuuden vaihtoehdon valintalista oli täynnä erilaisia vaihtoehtoja, mutta metsätieteistä tuli se ykkönen. Tätä järjestystä puolsi monta eri asiaa.
Bussimatkalla ja keskustoissa liikkuessani muutama vuosi sitten bongasin metsäsektorin toimijoiden logoja: kuntakeskuksessa on metsänhoitoyhdistyksen konttori, naapurikaupungissa on taas suurimpien metsäyritysten paikalliset toimipisteet ja osalla tuotantolaitos. Tiesin myös, että yhdessä lähikunnassa on vaneritehdas ja toisessa saha. Lähin paperitehdaskin lienee tunnin matkan päässä. Niistä ja uutisia seuraamalla voi päätellä, että metsätaloudella ja -teollisuudella on Suomelle suuri taloudellinen merkitys ja että erilaisia metsään perustuvia elinkeinoja on nykyisin paljon (ja tulevaisuudessa vielä enemmän).
Oma suhteeni metsään on myöskin läheinen. Joskus metsämörrikerhossa teimme majan lähimetsään ja tuijotimme luupeilla ottimönkiäisiä ja myöhemmin partiossa usein joka kuukausi sisälsi yhden viikonlopun metsässä. Äidin kanssa mustikoita ja vadelmia keräämään, isän kanssa sienestämään. Itse en ole niin innostunut lintujen tarkkailemisesta, metsästyksestä tai kalastuksesta, mutta vuosikurssillani on muutama näitäkin.
Entä sitten, olenko ollut tyytäinen sisäänpääsystä?
Maanantaiaamuna klo 8.29 matematiikan massaluennolla selatessani verkkosta uutisia tunnen olevani täysin oikeassa paikassa. Metsät ovat polttava yhteiskunnalinen puheenaihe, joka nousee esille IPCC:n ilmastoraportin, avohakkuu-aloiteen ja jopa Jenni Haukion koivukuituisen juhlamekon yhteydessä. Jo ensimmäisillä kursseilla meitä on haastettu pohtimaan, että mitä on kestävä metsätalous ja mitä metsästä ylipäätään halutaan nyt ja tulevaisuudessa.
Vaikka metsäsektori toiminta ja metsänhoidon perusasiat eivät ennen opintojen aloitusta olleet kovin tuttuja, ensimmäisenä vuonna aloitetaan perusasioista. Luentojen lisäksi olen tämän syksyn aikana lisäksi nähnyt miten sahalla tukista tulee sahatavaraa, ja yhden esimerkin kokoustilasta yrityksen pääkonttorissa(ja pullakahvit) sekä metsätyökoneen toiminnassa(joku pääsi ihan kyytiinkin). Olimme myös viisi päivää Hyytiälän metsäasemalla muun muassa mittaliemassa puita ja määrittämäässä metsätyyppejä. Kyllä tähän mennessä olisi jo tullut mieleen, jos haluaisin vaihtaa alaa.
Ehkä sinunkin jatko-opintosuunnitelmasi menevät metsään?