5 vinkkiä MOLE-tutkintoon

Valmistuin molekyylibiotieteiden koulutusohjelmasta tavoitesuoritusaikaa nopeammin keväällä 2019. Hurja tahti on vaatinut joitakin kompromisseja, ja opettanut asioita, joista fuksi tai tuleva sellainen voi myös ottaa opikseen.

Aloitin opintoni Kumpulassa, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen totesin, että en jaksa pyöräillä niin kauas, joten siirryin Viikkiin. Molekyylibiotieteitä olen epävirallisesti opiskellut melkein kaksi vuotta ja virallisesti hieman alle vuoden – tarinaan liittyy siirtohaku ja paljon sellaisia Kumpulan opintoja, jotka sopivat myös molekyylibiotieteiden kandiin. Tiedekunnan ja koulutusohjelman vaihtaminen ovat sisältäneet vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten ajattelin jakaa ne 5 virhettä, joihin opintojeni aikana kompastuin.

Älä kahmi liikaa kursseja.

Yliopiston kurssitarjonnassa on vaikka mitä kivaa ja mielenkiintoista. Oman työtaakan vaativuuden sääteleminen voi olla vaikea tehtävä, jos ei oikein vielä tiedä, mitä haluaa tai mikä kiinnostaa. Tällaisessa tapauksessa koulutusohjelman mallipolun seuraaminen voi auttaa. Hyvä itsetuntemus ja omien voimavarojen tunnistaminen ovat avainasemassa kursseja valitessa. Rehellisesti sanottuna en vielä kolmen vuoden jälkeenkään tunnista omia rajojani kunnolla. Sorruin useasti valitsemaan liian kunnianhimoisen määrän kursseja periodia kohti. Kurssitarjottimen äärellä kannattaa valita siis viisaasti ja harkitusti, ettei tule ”ähky”, jolloin saattaa joutua jättämään kursseja kesken (mikä on taas oma vaivansa).

Anna itsellesi aikaa.

Ähkystä puheenollen niin syömisessäkin kuin opiskelussa kannattaa noudattaa vatsaystävällistä sääntöä. Ahmimatta paras; pureskele hitaasti ja nautiskellen, jolloin välttyy syömästä liikaa. Eli toisin sanoen, kun antaa itselleen aikaa käsitellä kursseilla opittuja asioita, päätyy lopulta rakentamaan vahvemman pohjan omalle osaamiselleen. Molekandiin sisältyy paljon uutta ja syventävää tietoa, jonka oppimiseen menee aikaa. Uutta tietoa tulee niin paljon, ettei sitä kaikkea ole edes mahdollista sisäistää kerralla. Ole siis armollinen itsellesi, äläkä ruoski itseäsi osaamattomuudesta, jos et heti ymmärrä jotain käsitettä tai mekanismia. Oppiminen vaatii aikaa, ja on hyvä pitää mielessä, että uusi tieto rakentuu aina edellisen päälle. Ja vanha kansansanontakin toteaa: kertaus on opintojen äiti.

Tiedosta oma oppimistyylisi.

Jos et vielä lukion jälkeen tiedä, miten opiskella tai miten itse parhaiten opit, fuksivuosi on ehkä se viho viimeinen hetki opetella. Olisin säästynyt niin monelta turhautumisen purkaukselta, jos olisin tunnistanut oman oppimistyylini paremmin ja tiennyt, miten minun kannattaa käyttää luennot hyväksi, miten opiskella, kun pääsen kotiin ja miten valmistautua tentteihin. Jokainen oppii omalla tavallaan, joten samat tekniikat, jotka minua auttoivat, eivät välttämättä toimi kaikilla. Jos huomaa olevansa ihan tuuliajolla oppimistekniikoiden suhteen, kannattaa aloittaa tekemällä oppimistyylitesti (niitä löytyy Googlesta pilvin pimein) ja selvittää, oppiiko kuulemalla, katsomalla, itse tekemällä vai jollain näiden yhdistelmällä. Minua auttoi suuresti luonnontieteiden opiskelijan oppimistekniikoista ja oppimisesta kertova A Mind for Numbers -kirja, josta löytyy myös samaan aiheeseen pohjautuva ilmainen Coursera-kurssi. Lisää oppimis- ja ajankäyttötekniikoita on esitelty esimerkiksi Thomas Frank -youtubekanavalla. Loppujen lopuksi oma opiskelutekniikka löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta eli siis kokeilemalla.

Muista vapaa-aika.

Oman oppimistyylini löytämiseen (ja ajankäyttöongelmien kanssa painimiseen) kului niin paljon aikaa ja energiaa opintojen aikana, että vapaa-aika sitten vähän niin kuin unohtui siinä sivussa. Yliopistossa tulevan tiedon määrä on lukioon verrattuna 10 tai jopa 100-kertainen, jolloin kaiken tiedon omaksuminen on täysin mahdoton tehtävä. Kukaan ei jaksa opiskella kellon ympäri, ja elämässä täytyy olla muutakin kuin vain se opiskelu. Siksi heti opintojen alussa kannattaakin asettaa itselleen jonkinlaiset säännöt, jotta muistaa rentoutua, nähdä kavereita, harrastaa tai lukea vaikka hömppäkirjallisuutta. Tällaisia kikkoja voivat olla esimerkiksi ajankäytön hallintaan liittyvät seikat, kuten se, ettei tee mitään opintoihin liittyvää kello kuuden jälkeen illalla tai pitää kurssikirjat kiinni viikonloppuisin.

Kysy.

Tämä oli ehkä se vaikein suden kuoppa, johon törmäsin opintojeni aikana. En ole koskaan ollut hyvä esittämään kysymyksiä tai kysymään ylipäätään, mikä on varsin outoa sinänsä, kun kuitenkin luonnontieteilijäksi hakeuduin. Molekandi kestää kuitenkin ”vain” kolme vuotta, ja kuten aikaisemmin totesin, tietoa tulee enemmän kuin sitä pystyy sisäistämään. Suosittelen siis esittämään PALJON kysymyksiä: mitä, miten, miksi ja entä jos. Silloin saa luennoistakin enemmän irti (ja pysyy hereillä…). Ja jos joku asia menee yli hilseen, on ihan OK mennä juttelemaan luennoitsijan kanssa ja pyytää selittämään, että ai miten tää juttu nyt menikään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän kandivuoteni, ja toivotan intoa opiskeluun kaikille fukseille, fuksinmielisille ja fuksiksi aikoville!