Tekijä: Deleted User

Kesä alkaa hiljalleen kääntyä syksyyn ja ajatukset alkavat suuntautua lomailusta ja kesätöistä toisen vuoden opintoihin ja Viikin luentosaleihin sekä opiskelija-aterioiden pariin. Kokonaan opinnot eivät jääneet pois mielestä kesäkuukausinakaan, sillä suuntasin Islantiin suorittamaan maataloustieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluvaa maatilaharjoittelua. Olin jo pitkään ennen harjoittelupaikan hankkimista halunnut käydä Islannissa, ja sopivan tilan löytyminen juuri täältä tuntui uskomattoman hienolta ja latasi paljon odotuksia tähän kesään. Pohjois-Islannissa sijaitsevalla harjoittelutilalla ennestään tuttujen lypsylehmien lisäksi pääsin työskentelemään myös lampaiden, hevosten ja vuohienkin parissa. Suuri osa työstäni oli lypsämistä, mutta sitä juuri olin kaivannutkin.

Maataloustieteitä opiskelevat suorittavat siis ensimmäisen tai toisen lukuvuoden jälkeisenä kesänä maatalous- tai puutarhaharjoittelun, jossa tutustutaan maatalouteen ja päästään soveltamaan ja näkemään luentojen antia käytännössä. Maitotilalla kasvaneena maataloustyöt olivat toki ennestään tuttuja, mutta oli hienoa päästä työskentelemään tilalla, jossa eläinmäärä oli suurempi, eläinlajeja oli useampia ja jonka toimintatavat erosivat melkoisesti siitä mihin olin kotona tottunut. Tuotantoa ja tehtäviä töitä osasi myös katsoa täysin uusin silmin opiskellun teorian valossa. Islannissa vietetty aika myös toi rutkasti varmuutta omasta pärjäämisestä myös muualla kuin tutuissa kotoisissa ympyröissä, ja mikäli vain mahdollista haluan ehdottomasti lähteä suorittamaan osia opinnoistani Suomen ulkopuolelle myös jatkossa. Töiden ohessa jäi onneksi aikaa myös lomailulle ja pääsin tutustumaan Islantiin myös tilan rajojen ulkopuolelle. (Matkailuvinkki: Jos koskaan matkustatte Islantiin ettekä pelkää korkeita paikkoja, vierailkaa Drangey-nimisellä saarella pohjoisessa; henkeäsalpaavan kaunis ja ainutlaatuinen paikka!)

Tulevista vuosistani Viikissä tulee hieman erilaisia kuin olin alun perin suunnitellut, sillä suunnittelemieni kotieläintuotannon opintojen sijaan päädyinkin pitkän ja hyvin tasaväkisen pohdinnan jälkeen valitsemaan kandivaiheeseen kasvintuotannon suuntaavat opinnot. Takinkääntööni vaikutti muun muassa kasvintuotantotieteiden laaja valikoima erikoistumisaloja ja yleisesti kiinnostus biologiaan sekä fuksivuoden kurssien aikana kasvanut into kasveja ja kasvintuotantoa kohtaan. Valinta oli vaikea ja monta kertaa pyörsin jo tehdyn päätökseni; tuotantoeläimet ja niiden hyvinvointi ovat edelleen lähellä sydäntäni ja uskon, että olisin lopulta varmasti ollut tyytyväinen kumpaankin ratkaisuun. Nyt kuitenkin odotan pian alkavia kasvintuotannon opintoja innolla ja olen iloinen että luennot ja opiskeluarki alkavat taas!

Lopuksi vielä onnittelut uusille fukseille opiskelupaikoista ja tervetuloa! Lähtekää rohkeasti mukaan erilaisiin tapahtumiin ja opiskelijatoimintaan, Viikki on hieno paikka täynnä mahtavia ihmisiä ja kotoisuutta.

-Pia

Viimeisen periodin kurssit ovat hiljalleen saapuneet loppuunsa ja kesä tekee tuloaan – enemmän tai vähemmän. Fuksivuosi kului päätähuimaavaa vauhtia, ja kesä tulee todennäköisesti kulumaan yhtä nopeasti.

Kulunut lukuvuosi on varmasti ollut itse kullekin opettavainen kokemus sekä oman alan perusteiden että opiskelun osalta. Itselleni tämä aika on ollut merkityksellistä monella tapaa, ja olen oppinut paljon itsestäni ja tavastani oppia ja työskennellä.

Viime kesän tieto siitä, että olin vihdoin – liian monen yrityksen ja usean epävarman välivuoden jälkeen – päässyt yliopistoon oli helpotus ja alku sille elämänvaiheelle, jonka olin jo pitkään halunnut aloittaa. Kuitenkin se toi mukanaan myös paljon epävarmuutta ja pelkoa omasta pärjäämisestä. Ylioppilaaksi valmistumisestani oli kulunut jo neljä vuotta, ja vaikka olinkin suorittanut avoimen yliopiston kursseja välillä, jännitin sitä miten ruosteiset opiskelutaitoni sopeutuvat akateemisiin opintoihin. Näin jälkiviisaana voi todeta, että todellisuudessa kehitin opiskelutaitoni kunnolla vasta pääsykokeisiin lukiessa ja fuksivuoden kurssien aikana, lukiossa kun opinnot sujuivat ilman suurempia aikataulutuksia tai opiskelutyylien miettimisiä. Lisäksi lukioaikaiset ainevalinnat mietityttivät, silloin kun en biologiaa lukuun ottamatta opiskellut luonnontieteitä pakollisia kursseja enempää. Nyt olin suuntautumassa alalle, jossa kemia, matematiikka ja fysiikka ovat olennaisessa osassa.

Nyt kun ensimmäinen lukuvuosi on pulkassa ja kokemusta opiskelusta jo kertynyt jonkin verran, on olo luottavaisempi, ja toisaalta myös omia taitoja ja tarpeita kehittyä osaa katsoa realistisemmin. Myönnettäköön, että osa kursseista tuotti paljon harmaita hiuksia ja hetkittäistä epätoivoa, ja omia lukioikäisenä tehtyjä ainevalintoja on tullut soimattua useaan otteeseen. Vuoden aikana on täytynyt myös oppia opiskelemaan ja oppimaan, mikä toki jatkuu koko opiskelun ajan ja varmasti edelleen työelämässä.

Vaikka välillä edelleenkin on hankalia hetkiä, on ollut hienoa huomata, että kaikesta huolimatta pärjään opinnoissani ja voin toteuttaa haaveitani. Vaikka ikäkriisi edelleen välillä vaivaa, osaan jo iloitakin välivuosista, joiden aikana sain etsiä omaa alaani ja punnita vaihtoehtoja; pari vuotta sitten tulevaisuuden suunnitelmani olivat vielä hyvin erilaiset. Fuksivuosi on ehdottomasti vahvistanut sen, että haluan opiskella juuri Viikissä ja kasvaa juuri maatalouden asiantuntijaksi. Haluan myös rohkaista sinua, joka mahdollisesti luet tätä ja epäilet omia valmiuksiasi; pyri epäilyksistä huolimatta kohti sitä mitä haluat tehdä. Päämäärä saattaa matkan aikana muotoutua erilaiseksi kuin aluksi ajattelit ja halusit, mutta se on osa polkuasi. Älä myöskään vertaa itseäsi liikaa muihin, heillä on oma tiensä kuljettavanaan ja sinulla omasi.

-Pia