Helsingin yliopisto
Hei!
Täällä kirjoittelee Pia, 22-vuotias maataloustieteiden opiskelija tyrnäväläiseltä maitotilalta Oulun kupeesta. Viikkiin minut ajoi kiinnostus tuotantoeläimiin ja niiden hyvinvointiin sekä laajemmin myös halu oppia lisää ruoantuotannosta ja sen kestävyydestä sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti.
Tieni tälle alalle ei kuitenkaan ollut suora, sillä maatalon töiden oltua osa elämääni pienestä asti alkoi mitta jossain vaiheessa täyttyä, ja viisitoistakesäisenä lukiolaisen alkuna olin vakaasti päättänyt että tulevalla ammatillani ei olisi mitään tekemistä maatalouden kanssa, ja urahaaveeni vaihtelivat meribiologista opinto-ohjaajaan. En kuitenkaan vielä ylioppilaaksi kirjoitettuanikaan ollut varma mitä haluaisin opiskella ja tehdä työkseni, joten lukion jälkeen välivuosia pääsi kertymään useampi.
Saatuani pesäeroa lapsuudenkodin ympyröihin heräsi kiinnostukseni maatalouteen aivan uudella tavalla, ja aloin vakavasti harkita pyrkimistä Viikkiin ja uraa maatalouden parissa – ja tänne lopulta päädyin. Näin jälkiviisaana oli hyvä että käytin aikaa alani etsintään ja vaihtoehtojen punnitsemiseen, sillä en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen – tämä ala tuntuu viimein omalta ja palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.
Oma lukunsa tosin on keväällä eteen tuleva valinta suuntaavien opintojen välillä – maataloustieteissä valitsemme ensimmäisen vuoden jälkeen suuntaavat opinnot joko kasvintuotantotieteistä, kotieläintieteestä, agroteknologiasta tai maaperä- ja ympäristieteestä, joihin syvennymme kandivaiheen opintojen ajan.
Lukuvuoden alusta kuluneeseen kahteen kuukauteen on sisältynyt paljon opiskelua, uusia tuttavuuksia, mielenkiintoisia tapahtumia, epätoivoa ja oppimisen iloa sekä aika monta kupillista kahvia. Halusin alusta asti olla jotenkin mukana ainejärjestötoiminnassa, joten päädyin mukaan apuemäntätoimintaan järjestämään maatalousylioppilaiden yhdistyksen Sampsa Ry:n tapahtumia, mikä tuo oman höysteensä opiskelijan arkeen. Järjestötoiminta on oiva tapa tutustua muihin opiskelijoihin sekä saada uusia kokemuksia, ja voinkin suositella sitä lämpimästi kaikille.
Viikki otti uudet opiskelijasti lämpimästi vastaan, ja odotan innolla tulevia kursseja ja haasteita – siitäkin huolimatta että syksy on ollut täynnä työtä eivätkä kiireet helpota nyt talven tultuakaan. Kiire on kuitenkin tervetullutta ainakin itselleni, ja opiskelumotivaatio välivuosien jälkeen on kova. Silti koti-ikävä pääsee välillä iskemään, mutta onneksi ympäristö on kotoisan maalaismainen peltojen ja silloin tällöin ympärillä leijuvan vienon navetan hajun ansiosta.
Mukavaa opiskelua ja menestystä opintoihin kaikille! Kerrottavaa Viikistä ja opiskelijaelämästä on vielä paljon ja lisää tulee joka päivä, joten lisää postauksia on tulossa pian. Käykää lukemassa myös muiden Fuksivuosi Viikissä -kirjoittajien mielenkiintoiset postaukset ja seuratkaa meitä Instagramissa jos siellä satutte majailemaan. 🙂
-Pia
