Varsavuoden kesäläksyt

Varsakokelaiden pääsykoe on ohi ja opiskelupaikat varmistuneet. Oli aika jännä olo, kun pääsykoepäivänä B-talo täyttyi hakijoista ja mieleen tuli oma pääsykoepäivä vuosi takaperin. Vuosi on kulunut yllättävän nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua ja muuttua tuon päivän jälkeen.

Kesäloma on vihdoin alkanut, sillä viimeinen tentti (Eläintenpito, hyvinvointi ja ruokinta eli EPHR) oli 28.5. Loppukevät on kulunut tutustuessa eri tuotantoeläinten pito-olosuhteisiin ja ruokintaan. On ollut vaihteeksi vähän erilaista, kun koko vuosi on muuten melkeinpä ollut pelkkää anatomiaa ja fysiologiaa. Tästä kurssista jäi vielä kesälomalle/syksylle tehtäväksi isompi ryhmätyö, sillä kurssi jatkuu vielä reilut pari viikkoa syyslukukauden alussa. Tässä kohtaa vain ei enää oikein löydy normaalia motivaatiota ryhmätöihin eikä muihinkaan kesän aikana palautettaviin kirjallisiin töihin… Voisi melkein sanoa, että saimme kesäläksyjä: pitää kirjoittaa Vastasyntyneen varsan hoito -kurssin reflektio ja kurssipalaute sekä Eläinlääkärin etiikka -kurssin lyhyet esseet.

Tähän Eläintenpitokurssiin kuului myös sikalavierailu Ollikkalan sikalassa. En ollut koskaan aiemmin käynyt sikalassa, ja vierailulla meille opetettiin kaikenlaista sikojen tuotantokierrosta ja sikalan toiminnasta. Ennen sikalavierailua oli pitänyt opiskella itseopiskelumateriaaleista sikojen käyttäytymistä, pitoa ja muun muassa hieman perehtyä emakoiden kuntoluokitukseen. Vierailu jäi ehdottomasti hyvin mieleen tältä keväältä ja olihan se varsin mielenkiintoinen reissu, mutta vähän alkoi heinäkuussa koittava sikalaharjoittelu jännittää etukäteen. Ylipäänsä Eläintenpito- ja Eläinlääkärin etiikka -kurssit yhdessä alkoivat vähän herätellä ajatuksia: toki eläineettisen ajattelun kehittyminen on olennainen osa tulevaa ammattia ja siksi on mielestäni ihan hyvä, että näitä asioita aletaan ottaa esille jo tässä vaiheessa.

Vaikka olen opiskellut jo aiemmin, vietin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ”oikeaa” opiskelijavappua. Tosiasiassa halusin viettää vappua jo pelkästään sen takia, että saisin pukea ylleni hienot vihreät haalarit: ihan kovin paljoa kun en ole niitä vielä päässyt käyttämään. Vappu Helsingissä on mielestäni omanlaisensa kokemus, sillä niin paljon ihmisiä kerralla näkee aika harvoin missään. Opiskelijoita ja muita vapun juhlijoita on oikeastaan joka paikassa iltaan asti ja illalla porukka siirtyy jatkamaan juhlintaa vappubileisiin eri paikkoihin lähinnä keskustassa. Itse olin Hämäläisen Osakunnan vappujuhlissa.

Käytännön asioista sen verran, että varsavuorot on nyt valvottu ja onneksi meille sattui edes yksi sellainen vuoro, jolla pääsi koko ajan tekemään jotakin. Meidän ekat vuorot kun sattuivat olemaan aika helppoja vain yhden hoidettavan varsan kanssa. Tässä kurssissa oli hienoa se, että pääsi oikeasti osallistumaan tekemällä jotain käytännössä. Tuli vähän myös koettua sitä kuuluisaa epävarmuuden tunnetta: vuoroon saapuminen oli aina hetken sekavaa ja tuntui ettei saa otettua tilannetta haltuun. Meidän ryhmä pärjäsi kuitenkin mielestäni hyvin ja selvittiin vuoroista kunnialla.

Kesäloman alku ei ollut ehtinyt tuntua yhtään haikealta ennen kuin viimeisessä illanvietossa kurssikavereiden kanssa, jolloin vielä toivoteltiin hyvät kesät ja nähtiin tällä porukalla viimeistä kertaa ennen syksyä.

 

Maatilaharjoitteluista

Kesälomatunnelmaan ei kuitenkaan pääse kovin pitkälle, kun navettaharjoittelu jo kolkuttelee kesäkuun alussa. Tämä harjoittelu oli kiva tehdä lähellä kotipaikkakuntaa, kun pääsi joka päivä viettämään aikaa myös kotona ja hoitamaan välillä uutta koiranpentua, joka myös on pitänyt kesäloman aika kiireisenä. Ensimmäisten päivien alkuhämmennyksen jälkeen rutiinit alkavat hahmottua ja työ navetassa alkaa tuntua ihan helpolta. Tavanomaiset ruokinta- lypsy- ja puhtaanapitotyöt rytmittävät arkea mukavasti, mutta mielenkiintoa ja jännitystä harjoitteluun tuovat tietenkin kaikki erikoisempi ja satunnainen, kuten eläinlääkärin käynnit, poikimiset ja eläinten lääkintä. Jännittävintä oli varmaankin päästä itse lääkitsemään ja lypsämään ensimmäistä kertaa.

Sikalaharjoittelun vuoro on heinäkuussa, ja tällä kertaa jouduin myös lähtemään kotipaikkakunnalta jonkin matkan päähän ja majoittumaan tilalla, joten pientä koti-ikävää tulee tänä aikana väkisinkin. Sikalaharjoittelu on tähän mennessä ollut navettaharjoitteluun verrattuna antoisampi, koska siat ovat yleisesti minulle vieraampia eläimiä ja odotukset harjoittelua kohtaan olivat aika paljon avoimemmat kuin navettaharjoittelussa. Lisäksi jo tässä vaiheessa olen päässyt näkemään ja tekemään aika kivasti kaikenlaista muutakin kuin ruokkimaan ja siivoamaan. Tähän mennessä mieleenpainuvinta on ollut päästä seuraamaan emakon porsimista.

Harjoitteluissa yleensä ehkä eniten työllistävä osuus tuntuu olevan harjoitteluselostusten täyttäminen: sekä navettaa että sikalaa varten on omat lomakkeet, joissa on huima määrä melko yksityiskohtaisia kysymyksiä liittyen eläinten pitoon ja tilan toimintaan. Lomakkeissa riittää tekemistä sen verran, että oikeastaan joka päivä harjoittelun aikana pyrin täyttämään kysymyksiä parin sivun verran. Monet kysymyksistä ovat lisäksi sellaisia, että en niihin oikein edes osaa vastata ja silloin täytyy pyytää apua tilan isäntäväeltä. Kysymyksiä on myös mielestäni vähän vaikea täyttää töiden lomassa, koska tilalla on vain aika epäkäytännöllistä kävellä ympäriinsä paperinippu ja kynä kädessä, joten lomakkeen täyttö jää enemmän tai vähemmän työmuistinvaraiseen puuhailuun aamu- ja iltatöiden välisenä aikana.

Sikalan jälkeen saakin sitten lomailla kunnolla ennen toisen opiskeluvuoden alkua ja toivottavasti nauttia kesäisistä säistä. Onnea vielä uusille varsoille ja tervetuloa Viikkiin syksyllä!

-Taru