Eläinlääkiksen eka vuosi pikakelauksella

Kesä ja kärpäset alkavat olla takana päin, fuksivuosi on saatu päätökseen ja uudet varsat ovat astuneet sisään yliopiston ovista. Paljon onnea uusille eläinlääkiksen opiskelijoille! Nyt onkin aika tehdä yhteenveto vuoden tapahtumista kuvien kera.

Ensimmäinen vuosi yliopistossa kului ihan silmänräpäyksessä ja alkaakin jo mahanpohjassa kutittaa ajatus siitä, miten nopeasti seuraavat opiskeluvuodet kuluvatkaan. Onneksi kuitenkin on vielä monta ihanaa vuotta aikaa opiskella, sillä tuntuu että elän elämäni parasta aikaa juuri nyt.

Monenmoista tapahtumaa ja järjestötoimintaa on opintojen oheen vuoden mittaan mahtunut eikä nenän ole tarvinnut (vaikka olisi melkein pitänyt) olla kirjassa kiinni koko aikaa. Nyt ajattelinkin tutustuttaa uusia varsoja vähän yliopistoelämään ja seuraavaan vuoteen eläinlääkiksessä. Fuksivuodesta tulee varmasti yksi elämänne parhaista, sillä olette päässeet aivan mahtavaan opiskelupaikkaan ja yhteisöön! Ja miksei teksti olisi samalla kaikille muillekin, joita eläinlääkis tai ylipäätään yliopistossa opiskelu kiinnostaa.

Kirjoitan vuodesta tietysti vain omasta näkökulmastani ja jos en olisi ottanut osaa niin moneen tapahtumaan ja toimintaan olisi vuoteni varmasti ollut hyvin erilaisempi. Kaikkiin tapahtumiin ja toimintaan en tietenkään mennyt mukaan, sillä ne kuitenkin vievät paljon aikaa ja rahaa, eivätkä kaikki yksinkertaisesti kiinnostaneet minua niin paljon. Ja vaikka aktiviteetit maksoivatkin jonkun verran, on hyvä muistaa, että mitään valtavia säästöjä ei kuitenkaan tarvita osallistumiseen, sillä suurin osa tapahtumista ei maksa paljoa ja ilmaisiakin tapahtumia ja toimintaa järjestetään. Syksyllä eläinlääkiksessä aloittaville fukseille annettava varsapassi on myös oiva motivaattori kerätä merkintöjä  tapahtumista ja osallistua toimintaan.

Pikku vinkki: kannattaa ehdottomasti kokeilla kaikkea mikä tuntuu yhtään kiinnostavalta!

Orientoiva viikko ja alkusyksy olivat yhtä pyöritystä uudesta paikasta toiseen kymmenien uusien ihmisten ympäröimänä. Oli aluksi hyvin jännittävää olla kaiken aikaa oudossa ympäristössä ja kaukana kotoa ventovieraiden keskellä. Onneksi kaikki kuitenkin olivat mukavia ja kampuskin osoittautui olevan ihan hahmotettavissa. Fukseille voisin suositella osallistumista orientoivan viikon ilta-aktiviteetteihin, vaikka ne eivät ole pakollisia. Ainakin itse sain tutustuttua ihmisiin paremmin iltaohjelmissa kuin päivällä ohjatun toiminnan aikaan, mutta aina kannattaa tietysti mennä oman jaksamisen mukaan.

Kun syksyn alkumyllerryksistä oltiin päästy ja saatu ensikosketus myös opintoihin oli aika tutustua paremmin EKY:n eli Eläinlääketieteen Kandidaattiyhdistyksen toimintaan. Hyppäsin heti mukaan järjestötoimintaan ryhtymällä ekyn virkailijaksi apuemäntänä eli juhlatoimikuntalaisena, jonka toimikuva on ”joka paikan höylä” erilaisissa järjestelyissä. Apuemäntänä olin mukana järjestämässä ja auttelemassa ekyn tapahtumissa ja toiminnassa ympäri vuoden. Se oli tosi hyvä pesti, sillä sitä kautta pääsin ensimmäisten joukossa tietämään ohjelmista ja sain myös etuja esimerkiksi alennuksen muodossa tapahtumiin. Samalla pääsin myös tutustumaan muihin opiskelijoihin yli vuosikurssirajojen. Apuemäntänä toimiminen mahdollisti myös vuosijuhlille osallistumisen.

Syksyn myötä pääsimme ensimmäisille approille ja akateemisille pöytäjuhlille eli sitseille, joissa juodaan ja lauletaan paljon. Sitseistä tulikin pian yksi suosikeistani, vaikka olinkin ensimmäisillä sitseillä hyvin hämilläni.

 

EKY:llä on myös paljon opiskelijoille suunnattuja erilaisia kerhoja kuten mm. koirakerho K9, kissakerho Felis, heppakerho Eqvet, eksoottisten eläinten kerho Arctos jne… Kerhoista eniten kiinnostuin Eqvetin järjestämästä toiminnasta ja liityin myös kerhon hallitukseen. Eqvetin mukana pääsin mm. Vermoon kokeilemaan niin montéa kuin ajoakin.

 

Kuva oikealla: Emilia Väänänen

Eqvet järjesti myös monenlaista muuta heppatoimintaa, kuten viikonloppuleirin ja erilaisia luentoja hevosten terveyteen liittyen. Eqvetin mukana oli myös mahdollista päästä kilpailemaan vuosittaisiin ratsastuskilpailuihin Gaudeamus Grand Prixiin, jossa akateemisten ratsastuskerhojen jäsenet eri puolilta Suomea kilpailevat toisiaan vastaan joukkoeittain. Tämän vuoden GGP:stä voit lukea lisää esim. täältä.

Ensimmäistä kertaa yliopiston kautta ulkomaille luomaan yhteyksiä kansainvälisiin kollegoihin pääsin jo syyskuussa liikunnan merkeissä, kun osallistuin Ruotsin Uppsalan eläinlääketieteellisen yliopiston järjestämiin yleisurheilukilpailuihin eläinlääkisopiskelijoille. Kyseessä oli NVM eli Nordiska Veterinär Mästerskapet eli pohjoismaisten eläinlääkäriopiskelijoiden yleisurheilukilpailut (jotka muuten pidetään nyt syksyllä Suomessa). Suomesta lähti innokas joukko ensisijaisesti pitämään hauskaa niin ruotsalaisten, norjalaisten kuin tanskalaistenkin opiskelijoiden kanssa. Vaikka emme kilpailuja voittaneetkaan saimme silti nauttia hauskasta viikonlopusta muiden opiskelijoiden kanssa ja juhlistaa voittajia illalla banketissa, jotka olivat kuin sitsit, mutta juhlavammat.

Kuva Uppsalan eläinlääketieteelliseltä kampukselta.

Eläinlääkiksen fuksien suurin urakka oli järjestää valmistuville kuutosille päättäjäisjuhlat eli tutummin nimeltään A-tarjous. Pieniltä ongelmilta ei vältytty, mutta juhlat olivat kaiken kaikkiaan suuri menestys. Varsat jakautuivat erilaisiin työryhmiin ja koska ajankohta oli vielä syyslukukauden puolella,  se oli myös mainio tapa tutustua paremmin omiin vuosikurssilaisiin. Itse toimin tarjoilijan pestissä ja ilta sujui pienestä stressistä huolimatta oikein mukavasti.

Kuva: Matilda Mäkinen

Ennen joululoman alkua huomasi kuinka syksyn opinnot ja riennot alkoivat ottaa veronsa eikä voimat tuntuneet millään riittävän. Olin jo aika lailla burn outin partaalla ja joululoma tuli enemmänkin kuin tarpeeseen. Kun vuosi vaihtui, oli kouluun todella mukavaa palata ja opiskelukin sujui paljon paremmin. Heti tammikuussa vaelsimme sankoin joukoin kohti satamaa ja lääkisten kahden päivän superristeilyä. Oli kokemus sinänsä nukkua kaksi yötä laivalla ja vielä risteilyn jälkeen useampana päivänä tuntuivat jalat huojuvan laivan keinumisen tahtiin. Onneksi pääsimme välissä myös Tukholmassa maihin haukkaamaan raitista ilmaa. Risteily oli aika tavoin verrattavissa abiristeilyyn, paitsi että kaikki olivat pukeutuneet ensimmäisenä päivänä johonkin rooliasuun ja toisena päivänä haalareihin. Laiva ei ollut täynnä ainoastaan lääkisläisiä vaan myös monilta muilta aloilta yliopistosta sekä ammattikorkeakoulusta oli saapunut opiskelijoita juhlimaan.

Kuva oikealla: Emilia Väänänen

Tämä oli sellainen reissu mille kannattaa ehdottomasti osallistua ainakin kerran opiskeluaikana!

Helmikuussa menin kaverini luokse Turkuun juhlimaan pikkulaskiaisia. Tämä on yksi talven suurimmista opiskelijatapahtumista ja useat joukkoeet olivat ilmoittautuneet mäenlaskuun jos minkälaisilla kulkuvälineillä. Riemua ja kannustushuutoja riitti ja mäenlaskun jälkeen opiskelijat siirtyivät kiertämään baareja approjen muodossa ennen jatkopaikoille siirtymistä.

Kuva: Jesse Laine

Maaliskuussa kun hiihtoloma koitti, matkustin uudelleen ulkomaille tällä kertaa IVSA:n mukana vaihtoviikon muodossa. Saimme tutustua kosovolaisiin kollegoihimme ja heidän kulttuuriinsa sekä yliopistoon ja Kosovon suurimpiin kaupunkeihin. Pääsimme mm. rokottamaan lampaita sekä vierailemaan maatiloilla, paikallisella klinikalla ja teurastamossa. Kosovon reissusta voi lukea lisää aikaisemmasta postauksestani, jossa kerronkin reissusta paljon tarkemmin sekä IVSA:sta. Kosovolaisten vastavierailu Suomeen ajoittui toukokuulle ja pääsimme näyttämään heille mahtavaa opiskelijakulttuuriamme sekä Helsinkiä ja tietysti kampustamme ja eläinsairaalaa, josta he olivat aivan haltioissaan.

Kannattaa siis ehdottomasti liittyä IVSA:n jäseneksi, jos yhtään kansainväliset yhteydet ja eläinlääketiede ulkomailla kiinnostavat.

Kuva: Samuli Salo

Hiihtoloman jälkeen maaliskuun loppuun sijoittuvat ekyn vuosijuhlat eli ”vujut” olivat tiedekunnan vuoden kohokohta, sillä sitä valmisteltiin viikkoja. Itsekin apuemäntänä osallistuin järjestelyihin ja pääsin nauttimaan juhlahumusta.

Kuva: Samuli Salo

Kuva: Samuli Salo

Toinen ehdoton kohokohta oli Eläinlääkiksen Speksin esitykset, jotka osuivat huhtikuulle. Joulukuusta lähtien esityksiä harjoitelleena ja tahdin vain loppua kohden kiihtyessä oli huojentavaa saada esitykset ohi, mutta samalla niin surullista, kun kaikki loppui kerralla. Näyttelijät harjoittelivat vuorosanojaan ja improvisointia jo syksystä lähtien. Itse olin mukana kuorossa ja tanssitiimissä. Oli aivan mielettömän hauskaa päästä kokeilemaan tätä ja huomasin treenien ja esitysten aikana, miten paljon pidänkään esiintymisestä.

 

Speksin hahmoja. Kuvat: Milla Takala

Speksi siis tarkoittaa teatteria, jossa yleisö voi vaikuttaa esityksen kulkuun. Tällöin näyttelijät joutuvat improvisoimaan vuorosanansa uudelleen yleisön haluamalla tavalla. Speksissä on myös musiikki- ja tanssiesityksiä ja jossain kohtaa saattavat myös soittajat ja tanssijat joutua improvisoimaan. Kaiken kaikkiaan todella hauska kokemus, johon haluan myös ensi vuonna mukaan. Tämä oli mainio tapa tutustua sekä speksin toimintaan että kaikkiin muihin speksiläisiin yli vuosikurssirajojen.

Ensimmäinen opiskelijavappu rantautui luoksemme pääsiäisloman jälkeen, kun riensimme Tampereelle kohti Särkän märkää. Tämäkin on opiskelijoille suunnattu tapahtuma, jossa Särkänniemi täyttyy haalarikansasta ja huvilaitteet saavat pään pyörälle. Särkänniemestä siirryimme jatkoille keskustaan ja bussissa matkalla kohti Viikkiä sai ehkä muutaman silmänräpäyksen verran unta ennen aamun luentoja…

 

Kuva vasemmalla: Sara Rannikko

Vappu ei siihen loppunut vaan jatkui perinteisesti pesispelin muodossa sampsalaisia eli maataloustieteellisiä opiskelijoita vastaan. Eläinlääkiksen vappuun kuului vielä Ekyn järjestämät prevappubileet ja vappuaattona valiovarsojen julistaminen. Valiovarsaksi myönnetään varsapassiin tarpeeksi merkintöjä kerännyt eli siis tarpeeksi aktiivisesti järjestön toimintaan ja opiskelijatapahtumiin osallistunut varsa. Palkintona on kultainen valiovarsa haalarimerkki, joka oli alusta asti tavoitteenani. Nyt voin vihdoin ommella sen myös haalariin kunniapaikalle. Itse vappuaattoa juhlistimme Esplanadin aukiolla ja puistossa kun Havis Amanda lakitettiin ennen kuin riensimme kohti jatkoja, joissa olin itsekin mukana järjestelyissä.

 

Kuva vasemmalla: Veera Huttunen

Yksi vuoden kohokohdista oli tietysti myös jääkiekon MM-kulta, jonka saavuttamista seurasimme ahkerasti kisakatsomoista. Tulihan sitä suihkulähteessäkin pulahdettua kun poika kerran tuli kotiin.

Vuoden aikana opintojen kohokohtia olivat erilaiset vierailut koulun kautta. Kävimme Saaren eläinklinikalla, jossa pääsimme katsomaan lehmiä astetta lähempää stetoskoopit kaulassa. Kävimme myös Viikin tutkimusnavetalla keskittyen tällä kertaa kuuntelemaan pötsiääniä. Yksi reissu tehtiin myös Ollikkalan sikatilalle ja sain itse ensikosketuksen sikoihin ja pikkuporsaisiin, jotka olivat aivan ihania. Tutustuimme samalla tarkemmin myös sikalan eri osastoihin ja sikalan toimintaan.

Näistä vierailusta innostuneena en malta odottaa itse omia sikala- ja navettaharjoittelujani, jotka tulee suorittaa noin vuoden sisällä. Monet vuosikurssilaiseni suorittivat harjoittelujaan jo kesäloman aikana, mutta minun harjoitteluni jäivät tältä kesältä ikävä kyllä tekemättä, sillä kesätyötilanteeni ei sitä mahdollistanut. Onneksi tässä on vielä aikaa ja lomia, joita voin käyttää harjoitteluihin.

 

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa loppukesää ja päätän bloggaamisen fuksivuodestani näihin kesäisiin kuviin kampuksesta, jonne paluuta jo odotan innolla. Lämpimät onnittelut vielä kaikille opiskelupaikan saaneille!