Mitä fuksivuosi on opettanut minulle?

Viimeisen periodin kurssit ovat hiljalleen saapuneet loppuunsa ja kesä tekee tuloaan – enemmän tai vähemmän. Fuksivuosi kului päätähuimaavaa vauhtia, ja kesä tulee todennäköisesti kulumaan yhtä nopeasti.

Kulunut lukuvuosi on varmasti ollut itse kullekin opettavainen kokemus sekä oman alan perusteiden että opiskelun osalta. Itselleni tämä aika on ollut merkityksellistä monella tapaa, ja olen oppinut paljon itsestäni ja tavastani oppia ja työskennellä.

Viime kesän tieto siitä, että olin vihdoin – liian monen yrityksen ja usean epävarman välivuoden jälkeen – päässyt yliopistoon oli helpotus ja alku sille elämänvaiheelle, jonka olin jo pitkään halunnut aloittaa. Kuitenkin se toi mukanaan myös paljon epävarmuutta ja pelkoa omasta pärjäämisestä. Ylioppilaaksi valmistumisestani oli kulunut jo neljä vuotta, ja vaikka olinkin suorittanut avoimen yliopiston kursseja välillä, jännitin sitä miten ruosteiset opiskelutaitoni sopeutuvat akateemisiin opintoihin. Näin jälkiviisaana voi todeta, että todellisuudessa kehitin opiskelutaitoni kunnolla vasta pääsykokeisiin lukiessa ja fuksivuoden kurssien aikana, lukiossa kun opinnot sujuivat ilman suurempia aikataulutuksia tai opiskelutyylien miettimisiä. Lisäksi lukioaikaiset ainevalinnat mietityttivät, silloin kun en biologiaa lukuun ottamatta opiskellut luonnontieteitä pakollisia kursseja enempää. Nyt olin suuntautumassa alalle, jossa kemia, matematiikka ja fysiikka ovat olennaisessa osassa.

Nyt kun ensimmäinen lukuvuosi on pulkassa ja kokemusta opiskelusta jo kertynyt jonkin verran, on olo luottavaisempi, ja toisaalta myös omia taitoja ja tarpeita kehittyä osaa katsoa realistisemmin. Myönnettäköön, että osa kursseista tuotti paljon harmaita hiuksia ja hetkittäistä epätoivoa, ja omia lukioikäisenä tehtyjä ainevalintoja on tullut soimattua useaan otteeseen. Vuoden aikana on täytynyt myös oppia opiskelemaan ja oppimaan, mikä toki jatkuu koko opiskelun ajan ja varmasti edelleen työelämässä.

Vaikka välillä edelleenkin on hankalia hetkiä, on ollut hienoa huomata, että kaikesta huolimatta pärjään opinnoissani ja voin toteuttaa haaveitani. Vaikka ikäkriisi edelleen välillä vaivaa, osaan jo iloitakin välivuosista, joiden aikana sain etsiä omaa alaani ja punnita vaihtoehtoja; pari vuotta sitten tulevaisuuden suunnitelmani olivat vielä hyvin erilaiset. Fuksivuosi on ehdottomasti vahvistanut sen, että haluan opiskella juuri Viikissä ja kasvaa juuri maatalouden asiantuntijaksi. Haluan myös rohkaista sinua, joka mahdollisesti luet tätä ja epäilet omia valmiuksiasi; pyri epäilyksistä huolimatta kohti sitä mitä haluat tehdä. Päämäärä saattaa matkan aikana muotoutua erilaiseksi kuin aluksi ajattelit ja halusit, mutta se on osa polkuasi. Älä myöskään vertaa itseäsi liikaa muihin, heillä on oma tiensä kuljettavanaan ja sinulla omasi.

 

-Pia