Helsingin yliopiston Viikin kampuksen uudet opiskelijat kertovat elämästään ja edesottamuksistaan.
On tiistai aamu ja kello on kahdeksan syyskuun ensimmäisellä viikolla. Ensimmäinen vuosi on nyt takana ja ensimmäinen luento Viikissä alkaa kohta. Vähän alle viikko sitten, keskiviikkona katselin Kevojärveä Pohjois-Suomen kurssilla. Noin vuosi sitten alkoi johdatukseni metsätieteen opintoihin kurssilla ”Johdatus metsätieteen opintoihin”. Olen oppinut näkemään puut metsästä sekä puiden muodostaman metsän. Ja paljon muuta…
Takana taas pari kurssia ja varsavuosi alkaa olla lopuillaan. Koulua on jäljellä vielä reilu kuukausi, mutta tässä välissä vielä lomaillaan pääsiäisen molemmin puolin ja nautitaan kevätsäästä! Ruoansulatuksen kurssin yhteydessä opiskeltiin tietenkin ruoansulatuselimistön anatomiaa ja fysiologiaa, labratöissä tutkittiin pötsin sisältöä ja navettavierailulla pääsi kuuntelemaan pötsiääniä. Pötsin alkueläimissä riitti ihmeteltävää varmaan kaikille!
Kevät etenee vinhaa vauhtia ja pientä väsymystäkin alkaa olla ilmassa ainakin omalla kohdallani. Ruuansulatuskurssi jäi juuri vähän aikaa sitten taakse ja nyt pääsemme syvemmälle hormonien ja erilaisten säätelymekanismien monimutkaiseen maailmaan homeostaasi ja lisääntyminen-kurssin myötä. Päivien päätteeksi päässä vain viliseekin kaikenlaisia kaavioita ja hienoja termejä niin, että sinne ei paljon muuta mahdukaan. Onneksi kesälomaan ei ole enää pitkästi matkaa ja sitten saa työntää tenttikirjat vähäksi aikaa kaapin perukoille.
Kiinnostaako biologia, ilmakehätieteet, liiketaloustieteiden opiskelu, metsätalousinsinöörin koulutus, logistiikka, maataloustieteet, ympäristötieteet, maantieteet, tietotekniikka tai metsän- ja maanmittaus eli geoinformatiikka? Näitä aiheita metsätieteessä sivutaan ja sovelletaan. Kelan tukeman opiskelijalounaan ääressä muiden kanssa höpötellessä olen todennut, että nämä olivat myös nykyisten forstien vaihtoehtoisia hakukohteita.
En todellakaan haaveillut vielä lukiossa ratkaisevani sitten ”isona” ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen liittyivä ongelmia tai estäväni metsien ja monimuotoisuuden vähenemistä tai vaikka keksiväni luovia ratkaisuja maailman resussi- ja energiapulaan puupohjaisen biokiertotalouden kautta.
Niin, silloin joskus lukiossa haaveilin, että ylipäätään saan jatko-opiskelupaikan, ja vielä mieluusti joltain minua kiinnostavalta ja monipuoliselta alalta, jolta valmistuneilla on ihan hyvä työllisyys ja mukava palkka. Ja toki myös siitä, että pääsisin kokemaan fuksivuonna oikeaa opiskelijaelämää, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää. Jatka lukemista ”Ei enää koulua vaan metsätieteiden opintoja”
Moi! Oon Annika, yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät tänä syksynä astelemaan hymy korvissa eläinlääketieteellisen tiedekunnan ovista sisään. Tähän pisteeseen pääseminen ei kuitenkaan käynyt ihan käden käänteessä ja tässä on tarinani
Helsingin yliopisto