Uusi alku

Vuosi sitten asuin Raumalla, opiskellen merialaa. Opin tärkeimmät merimiessolmut, hitsaamisen jalon taidon (ainakin melkein), laivan konehuoneen rakenteen… Kävin ensiapukurssit ja sain työturvallisuus- ja tulityökortin. Suoritin miehistötason savusukelluksen! Elämä oli jännitystä täynnä, sillä sain pelätä jokaisen tulevan kurssin aihekokonaisuutta pohtien, selviäisinkö älyllisesti sekä henkisesti siitä kaikesta käytännössä. Olin keväällä 60 päivää merillä, ja sain vahtimiehen pätevyyskirjan.

Kesäloma.

Helsingin yliopisto. Maataloustieteiden laitos. Kasvintuotantotieteet.

Siis mitä häh? Mitä tapahtui, miksi olen täällä?

Joudun vieläkin päivittäin kuulemaan nuo samat kysymykset ja ihmettelyt päässäni, vaikka fuksivuosi on pyörähtänyt hyvin käyntiin.

Lukion jälkeen minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa ammatinvalinnan suhteen: merikapteenin amk-tutkinto tai maa- ja metsätaloustieteellinen. Hain keväällä 2012 Satakunnan ammattikorkeakouluun sekä Helsingin yliopistoon. Pääsin molemmista pääsykokeista läpi, ja kamppailin vaikean valinnan kanssa. Päädyin ensimmäiseksi merialaan. Merillä oli hyvä olla.

Uteliaisuus maataloustieteelliseen kuitenkin säilyi. Päätin sen vuoksi kokeilla yliopistoelämää vähintäänkin vuoden verran. Ja tässä minä olen. Suunnitelma B:nä minulla on opintojen keskeyttäminen ja merille lähteminen, mikäli yliopistoelämä ei ole minua varten.

Elämä fuksina ei ole ollut helppoa. Ajattelin opiskelun olevan kevyttä näin ensialkuun. Olin väärässä – kalenterini on huomattavasti täydempi verrattuna viime vuoteen. Alkuhäsyssä (muutto ja totuttautuminen ympäristöön) ehdin tipahtaa kärryiltä muutamien kurssien suhteen, ja viimetingan tenttipänttäämiset saivat minut epätoivon partaalle. Näin alkulukuvuodesta opiskelutekniikassakin on puutteita.

Luettavaa ja tehtävää olisi paljon, mutta aikaa liian vähän – pitäisi löytää se kultainen keskitie; tasapainotella opiskelun, harrastusten ja vapaa-ajan välillä.

Ehkä ikävintä on maatalouden pohjatiedon totaalinen uupuminen. Minulla ei ole maataloustaustaa, vain agrologi-isäni opettamat asiat ja kokemukset lomittamisesta kummivanhempieni tilalla kesäisin. Monet opiskeltavat asiat ovat siis täysin uusia, ja omaksuminen aiheuttaa toisinaan päänvaivaa. On kai pakko vain luottaa itseensä ja siihen, että riittävä pohjatietämys alkaa vähitellen rakentumaan fuksivuoden aikana  – reippaan opiskelun tuloksena.

Toistaiseksi ikävöin merikoulua. Moniin asioihin oli helpompi sopeutua siellä ja toisinaan epäilen onko minusta akateemiseen opiskeluun. Silti olen päättänyt opiskella tämän vuoden niin tehokkaasti kuin mahdollista. Opitut asiat eivät mene hukkaan, vaan ovat hyödyllistä tietokantaa tulevaisuutta varten – oli se sitten millainen tahansa.

Näissä tunnelmissa jatkan opiskelua, ja kirjoittelen myöhemmin kokemuksistani lisää.

– Noora –