Huhtikuun mietteitä

Alkuvuosi sujui nopeasti matematiikan ja maatalouseläintieteen parissa. Aika rientää, eikä lukuvuodesta ole jäljellä enää kuin vajaa neljännes. Opintopisteet alkavat olla kasassa ja kesätyöt haettuina.

Alkuvuoden ehdoton yllättäjä oli em. maatalouseläintiede-kurssi ötököineen. Naureskelin fuksivuoden alussa, kun kasvintuotantotieteiden opintosuuntia esiteltiin; ”maatalouseläintiede – no se minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa”.

Never say never. Kurssin aikana löysin itseni piirtämästä mitä erikoisempia maatalousekosysteemin hyönteisiä. Suunnittelin vakavissani varastavani isän ulkosaunalta pesuvadin mansikan tuholaistutkimuksia varten. Ihastuin kirppoihin. Kaiken kaikkiaan odotan kesää jokseenkin innokkaasti puutarhatuholaistutkimukset suunnitelmissa.

***

Matematiikan kahden välitentin ja maat-kurssien tenttien jälkeen olin varma, että viimeinen 4. periodi olisi helppo ja kevyt… arvaus meni hiukan pieleen. Eräiden kurssien järjestäjät löysivät heikkouteni – luentomuistiot tarkoilla palautuspäivämäärillä. Kirjalliset työt ovat varmaan ainoa tapa, jolla oikeasti opin jotain;

Kirjoittaminen – ja voit nähdä Nooran halkomassa hiuksiaan kieliasun ja luettavuuden kanssa monta tuskaista tuntia.

Agroekologia on yksi näistä ovelasti suunnitelluista kursseista – 12 palautettavan luentomuistion kera. Jokaisen palautuskerran jälkeen huokaisen helpotuksesta ja lasken suoritettujen tehtävien prosentuaalista osuutta. Tällä hetkellä olen jo voiton puolella; 75% luentomuistioista valmiina. Jos kyseessä ei olisi agroekologia, olisin varmaan luovuttanut jo aikoja sitten.

Agroekologia muistuttaa minua yläkouluajoista. Yläkoulussa minulle valkeni viimein millaiseen tuhoon ihmiskunta on ajamassa itseään kuluttaessaan maailmaa loppuun. Olin ahdistunut. Se, etten voinut yksin vaikuttaa globaalien tapahtumien vyöryyn (ilmastonmuutos, luonnonvarojen väheneminen) ahdisti minua vielä enemmän. Harteillani painoi syvä huoli luonnosta, ja menetin toisinaan yöuneni sen vuoksi.
Luentomuistioiden kirjoittamisen lomassa huomaan toisinaan makaavani huoneeni lattialla kattoa katsellen. Välillä minusta tuntuu, että luennot repivät hajalle viimeisetkin lapsuuden harhaiset ajatukset maailman kauneudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Vanhat yläkouluaikaiset ajatukset palaavat mieleeni, täydentyen uusilla pohdinnoilla.

Agroekologia-kurssi on ollut minulle mieluinen, kaikesta työstä huolimatta. Tuntuu siltä, kuin olisin päässyt lähemmäksi niitä asioita, joille en yläkoulussa voinut mitään.

Lukuvuoden viimeisille kuukausille on luvassa vielä paljon töitä, niin yliopiston kuin harrastukseni suhteen. Musiikkiopistotason klarinettitutkinto häämöttää vajaan kuukauden päässä, ja alkaa jo hieman hermostuttaa… Kaiken tohinan keskellä pohdin tulevaa kesää ja tulevaa lukuvuotta. Tulevaisuuden ääriviivat alkavat jo hahmottua mielessäni; ehkä seuraavassa blogikirjoituksessani kerron aiheesta enemmän.

– Noora –