Näkemiin, Helsinki

Ihmettelen toisinaan, miksei tiedekuntaamme mainosteta enemmän. Olen varma, että maataloustieteellinen olisi kiinnostanut lukiossa enemmän ja suurempaa osaa opiskelijoista, jos siitä olisi tarjottu tietoa enemmän. Mielikuva maatalouden opiskelusta jäi itsellänikin alkeelliselle ”lehmä, maatila, vilja, jotain niihin liittyvää?” -tasolle.

Enpä olisi ikinä arvannut tätä opiskelun mahdollisuuksien kirjoa ja määrää; ajankohtaisia koko Suomea koskevia asioita, maatalouspolitiikkaa, ratkaisujen etsimistä globaaleihin ympäristökysymyksiin, kasvinjalostuksen menetelmiä, hyönteistutkimuksia… ja paljon muuta. Uskon että tästä tiedekunnasta löytyy kenelle tahansa jotain…! Henkilökohtaisiksi suosikeiksini nousivat kasvintuotantotieteiden maatalouseläintiede sekä agroekologia, joista jo edellisessä kirjoituksessa kirjoitinkin. 

Vuoden opiskelun jälkeen on mukava huomata, että oikeasti ymmärtää maatalouden perusrakennetta – hämmästyksekseni löydän itseni toisinaan sosiaalisen median syövereistä jakamassa mielipiteitäni maatalouden suhteen. Niinä hetkinä tuntuu, että maataloden asiantuntijuus ei välttämättä olekaan hullumpi vaihtoehto ammatiksi.

Olen kuitenkin viimein tehnyt päätökseni – aion lähteä takaisin Raumalle opiskelemaan, merikouluun. Tällä hetkellä minulla on yksinkertaisesti enemmän mielenkiintoa perehtyä merenkulun saloihin. Olen kuitenkin pohtinut, että ehkä joskus tulevaisuudessa voisin palata maataloutta opiskelemaan. Tällä hetkellä en ole vain riittävän kypsä yliopiston akateemiseen opiskeluun. 

Vuosi maataloustieteellisessä on ollut kaiken kaikkiaan hieno: matkan varrelle on sattunut sekä onnistumisia että kömmähdyksiä. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että kulunut vuosi on antanut minulle aikaa ajatella – tuntuu siltä, että viimein tiedän mitä todella tahdon. Tulevaisuus ja ammatinvalinta eivät koskaan ole olleet minulle itsestäänselvyys. Nyt kuitenkin olen yhä varmempi siitä, että kyllä se oma polkuni vähitellen löytyy ja muotoutuu.

Toissapäivänä sanoin hyvästit Helsingille ja Viikin kotoisalle kampukselle. Ehkä palaan jonain päivänä tänne takaisin, kuka tietää, ajattelin. Meri kutsuu, ja ensi kuussa jätän äiti maan jälleen. Sitä ennen vietän aikaa kotona maaseudulla, rauhassa suurkaupungin vilskeeltä.

Seuraavalla ja viimeisellä kirjoituskerralla voisin kertoa hieman kesäkuulumisia. Yritän myös koostaa fuksivuoteni kohokohdat.

– Noora

ps. Lycka till, kaikille jotka hakivat tänä vuonna maa- ja metsätaloustieteellisiin! Ja mukavaa kesän alkua!