Loppukesän mietteitä

Kesä on kulunut hurjan nopeasti, puolet ajasta merillä seilaten. Pohdin paljon, mitä kirjoittaisin viimeiseen blogikirjoitukseeni. Ja näihin asioihin päädyin.

Yliopisto ei ollut ehkä minua varten, mutta hieno paikka se kuitenkin on. Minusta mahdollisuuksien kirjo oli parasta yliopistolla – saman lukuvuoden aikana ehdin kokea maataloustieteellisen, mutta myös kurkata matematiikan ja tilastotieteen laitoksen tarjontaan. Nyt minua ei jää harmittamaan se yksi ”kokeilematon vaihtoehto”, ja toisaalta säästin aikaa ja rahaa – kiitos tämän toimivan järjestelmän. Ainoa hankaluus kurssien kokeilussa oli välimatka kampukselta toiselle. Matkaamiseen kului jonkin verran rahaa.

Pidin itse enemmän ammattikorkeakoulun hengestä ja käytännönläheisyydestä. Ujona ja hieman sisäänpäinkääntyneenä ihmisenä minun oli vaikeaa tehdä mitään sosiaalisia kontakteja yliopistolla. AMK:ssa oma ryhmä oli pieni ja kävimme enimmäkseen samoja kursseja, jotka olivat toisinaan hyvinkin käytännönläheisiä – yhteistyötä ja ryhmähenkeä. Myös opettajat olivat helpommin lähestyttäviä. Yliopistolla sen sijaan tuli yleensä vain raahauduttua suureen luentosaliin, kuunneltua opetus ja livahdettua pois mitään kyselemättä. Jotenkin koin professorit ja luennoitsijat vaikeasti lähestyttävinä.

Uskon, että maataloustieteellisen kurssitarjonnasta löytyy jokaiselle jotakin. Omat suosikkikurssini olivat epäorgaaninen ja orgaaninen kemia, agroekologian sekä maatalouseläintieteen perusteet – kuten aiemmin jo hehkutinkin. Edelleenkin kaipaan agroekologian pariin, koska olen herkkä ja murehtimiseen taipuvainen ihminen. Kesän aikana kohtasin ihmisen, joka totesi ilmastonmuutoksen ja ihmisen oletetun vaikutuksen siihen olevan ”pelkkää politiikkaa”. Vaivuin jälleen syvään maailmantuskan koomaan ja sinä yönä laitoin toivoni maataloustieteellisen nykyisiin sekä tuleviin opiskelijoihin. Toivottavasti siellä on niitä, jotka vielä yrittävät pitää tämän maailman kasassa.

Itse asiassa näin vuoden jälkeen, olen sitä mieltä että kaikkien pitäisi tietää tämän verran maataloudesta. Tai olisi ihan yleishyödyllistä. En minäkään mikään tähtioppilas ollut, mutta nyt sentään suunnilleen sivistynyt maatalouden suhteen. Ja jotkin ympäristökysymykset, joihin törmään nyt tai jatkossa keskusteluissa – on mukavaa, kun tietää mistä puhuu. Liian usein olen kohdannut ihmisiä, jotka taistelevat raivokkaasti esimerkiksi tuotantoeläinten oikeuksien puolesta, ymmärtämättä maatalouden taustalla pyörivää järjestelmää.

Vaikka tällainen ”välivuoden pitäminen” voi joidenkin mielestä olla pelkkää yhteiskunnan varojen haaskausta ja ”holhoamista”, väitän että sain vuodestani erittäin paljon irti. Merialaan verrattuna maatalous on ihan oma juttunsa, ja vuoden aikana ehdin tyhjentää mieleni täysin ja miettiä mitä oikein elämältäni haluan. Löysin aivan uudenlaisen motivaation jatkaa merenkulun saralla, ja ujoudestani huolimatta sain kerättyä rohkeuteni palata merille. Kokeilemista perustelen sillä, etten halua päätyä tilanteeseen, jossa työskentelisin ammattiini lopen kyllästyneenä. Enkä halua katua myöhemmin sitä, etten kokeillut. Halusin saada itsevarmuuden ja innon jotain ammattia kohtaan, ja sen löysin vuoden aikana.

Tällaisia sekalaisia pohdintoja mieleeni heräsi!

Uusi lukukausi alkaa olemaan käsillä, ja fuksivuoteni on saatettu tämän blogikirjoituksen myötä onnellisesti loppuun. Toivotan paljon tsemppiä ja onnea tuleville fukseille! Ensimmäiset viikot ovat todennäköisesti yliopistolla melkoista haipakkaa, mutta niistä selviää. Suosittelen yliopiston laajan tarjonnan tutkimista ja avointa, reipasta mieltä. Pitäkää maatalouden lippu korkealla.

Tämä fuksi kiittää ja kuittaa!

– Noora