Ruoka pöydällä

Mikä maatalous-metsätieteellinen? Mikä elintarviketieteet?

Pikkukylän maalaisjuntin (tai täällä oppineena: pönde- /landespeden) sivistymättömyyttä varmaankin, mutta vielä viime kevääseen asti ”maatalous-metsätieteellinen” ja ”elintarviketieteet” eivät soittaneet tässä päässä juuri mitään kelloja. Ai eiks siellä kaikki opiskelekaan puutaheinää?

Ihan varmuuden vuoksi muillekin tynnyrissä eläneille: puu ja heinä ovat elintarviketieteiden opinnoissa toistaiseksi pysyneet Viikin pelloilla ja metsissä, tuomassa opiskeluihin navetanhajun ohella oman kotoisan twistinsä. Pian kaksi periodia elintarviketieteitä opiskelleena kaiken kattavaa informaatiopläjäystäkään ei ole luvassa, mutta ainakin viime keväästä olen viisastunut ja ymmärtänyt toivottavasti edes murto-osan siitä, mitä tuleman pitää.

Elintarviketieteet? 180 op, kolme vuotta ja elintarviketieteiden kandidaatti. Elintarvikekemiaa, -teknologiaa, ravitsemustiedettä tai mikrobiologiaa 120op, kaksi vuotta ja elintarviketieteiden maisteri.

 

Elintarviketieteet oikeasti? Food science, ruokatiedettä, ruokaa. Ruuan kemiaa. Ravitsemustakin. Tuotantoeläinten rehusta elintarvikkeen markkinointiin. Viljateknologiasta ja kasvintuotannosta globaaliin ravinnon riittävyyteen. Kemiallisesta koostumuksesta ja ravintoaineiden imeytymisestä pakkausteknologiaan ja tuotekehitykseen. Ja kaikki ne asiat, minkä olemassaolosta en edes osaa kertoa. Alana siis aivan valtavan laaja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eikä ole yhtäkään ihmistä, joka ei olisi kosketuksissa alaamme joka päivä sillä tutuimmalla tavalla: syömällä. Elintarvikehan käsitteenä kattaa kaiken syömämme ja juomamme. Pöndespeden sivistymättömyyttä taas, mutta viime vuonna sanasta ”elintarvike” tuli vielä ensimmäisenä mieleen nakkipaketti. Edistystä on tapahtunut siinäkin: marjat, hedelmät, sienet, kasvikset, jauhot, leivät, maidot, karkit, limsat, liha, kala, kana… Kaikki elintarvikkeita. Vesikin on elintarvike, tietysti. Aika tärkeä sellainen. Fiksumpi voisi jopa päätellä, että elintarvikkeillahan ihminen elää?

 
Kun kyse on jostakin niin suuresta ja merkittävästä asiasta kuin ruoka, sen tuottaminen mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti, mutta toisaalta parhaalla hyötysuhteella, laadukkaasti, terveellisyyden ja koko ajan kasvavan väestön tarpeet huomioon ottaen, ei ole mikään pikkujuttu. Kaiken tämän lisäksi kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia mitä suuhunsa laittavat. Mitä tuote sisältää, missä ja miten se on valmistettu, miten se vaikuttaa ja imeytyy elimistössä, millainen tuote on ravitsemukselliselta arvoltaan? Tarvitaan yksilöityjä tuotteita jokaiseen ruokavalioon ja makuun, unohtamatta koko ajan korostuvaa elintarvikehygieniaa. Entä mitä tarkoittaa puhdas ruoka ja kelle? Mikä merkitys ruuan aistittavuudella on?

Meidän elintarviketieteilijäfuksien tulevat vuodet toivottavasti kuluvatkin tällaisen valtavan ruokapöydän ääressä (ei siis välttämättä tuon yo. perunapöydän kimpussa, mutta ruoka tulee olemaan tutkimuspöydällä enemmän tai vähemmän konkreettisesti) näitä asioita opiskellessa. Vuoden päästä käsitykseni alasta onkin jo varmaan taas täysin eri (yliopistossa sitä oppii pieni lapsi ajattelemaankin ihan itse?) ja saan lähinnä nauraa tämän hetkisille kuvitelmilleni, mutta juuri nyt en malttaisi odottaa pääseväni tosissaan opiskelemaan kaikkea tätä, jota kuvittelen tulevien vuosien pitävän sisällään!

-Riina H.