Vapun jälkeen

Vappu taitaa olla omalta osaltani ohi – haalari on laitettu epäsiististi takaisin kaappiin, mutta ylioppilaslakkini odottaa vielä juhlimisen jatkumista toiveikkaana yöpöydällä. Yhtä innokkaana ja positiivisena juhlimista odottaa Elastisen konsertista saatu naamari, jota olen säikähtänyt nyt joka aamu sen nähdessäni.

 
Kuten Sörsselssönin vapussa (https://www.youtube.com/watch?v=9oQfOhEVf4U), ehdin hädin tuskin kotona pyörähtää tai haalareista siviilivaatteisiin. Vapun jälkeen olikin aavistuksen orpo olo ilman tuttua viininpunaista haalareita, joiden taskut ovat vihdoin tarpeeksi isot ja jotka pelastavat pahimmaltakin asukriisiltä. Sörsselssönistä poiketen oma vappuni ei tosin kestänyt kahta ja puolta viikkoa, mikä johtui kenties siitä, etten omista teekkarilakkia tai siitä, että oma kisakuntonikin on rajallinen. Muutaman päivän hulina riitti itselleni ja tulihan siinäkin ajassa juhlittua varsin menestyksekkäästi hyvällä porukalla – edustajia useasta tiedekunnasta. Pitkään kerätyn univajeen pystyi loistavasti ottaa kiinni viikonloppuna, jolloin hoitui myös häpeällisen pitkään laiminlyödyt pyykkivuoret ja tiskit. Yksinasumisen huonoja puolia on se, ettei ole ketään kommentoimassa hallittua kaaostani.

Kuvatodisteiden ovelasti puuttuessa, koitan luoda mahdollisimman elävän kuvan, miltä pienen bioteknikon vappu näyttikään vuonna 2015.
Aatonaattona osallistuin useamman pohjalaisen kanssa vappusitseille Bottalle ja tupa oli täynnä pohjalaisia niin EPO:sta, PPO:sta ja VN:stä. Alkuilta meni nakkeillessa osallistujalistaa tarkistaessa ja maksuja vastaanottaessa – pientä karman parannusta ennen sitsejä (nimim. pudotin puhelimen juuri vessanpönttöön). Ainejärjestöjen ja kiltojen sitseillä olleena osakunnan sitsit erottuvat – edukseen – muista sitseistä ruoallaan ja erilaisilla lauluillaan. Ruoat ovat loistavia ja rahoilleen saa vastinetta, ja lauluja lauletaan niin perinteisistä juomalauluista maakuntalauluihin. Teekkarisitseillä meno on oman kokemukseni mukaan riehakkaampaa, ja ruokaa ei todellakaan ehdi syödä, mutta lukkarien tarinat ovat loistavia.

 
Sitseillä oli hyvä aloittaa vappu, joka jatkuikin seuraavana päivänä kaikkien muidenkin juhlijoiden tapaan Mantan lakitusta seuraamalla. Paljoa en ihmismassan keskeltä nähnyt – vaikka usein koen itseni pitkäksikin, niin hyvä kun näin isoa kuvataulua kaikkien opiskelijoiden takaa. Mutta pisteet AYY:lle, että toivat Mantalle lakin James Bondimaisen tyylikkäästi pienen helikopterin avulla. Tästä matka jatkui erinäisiä polkuja pitkin Circukseen Elastisen luokse. Ja ei mitkään pienet pippalot kyseessä, vaan koko klubi täynnä opiskelijoita – paljon oikislaisia, lääkisläisiä ja farmaseutteja. Niin paljon, että keikka pääsi alkamaan tunnin myöhässä, ettei kovin moni missaisi Elastisen show’ta ja lihaksia. Parempaa keikkaa ei ehkä olisi vappuaattona voinut saada – sen verran hyvin soitti ja sai väsyneimmätkin juhlijat vielä jaloilleen pomppimaan Anna soida – kappaleen tahtiin. Kroppa kaikkensa antaneena pitkän narikkajonon kautta kotio muiden juhlijoiden kanssa. Bussikuski taisi samalla yrittää uutta ennätystä ahtaamalla mahdollisimman paljon kyytiin.

 

Taitaa olla koko vapun ajalta ainoa kuva – mikä ehkä kertoo, että oli hauskaa?

 

 
Vappupäivä meni luonnollisesti Ullalinnanmäellä syöden ja nauttien auringonpaisteisesta säästä, joka myöhemmin muuttui pilviseksi ja tuuliseksi. Edellisenä päivänä tehty perunasalaatti ja kotitekoinen sima maistuvat erinomaiselta ulkosalla hyvien tyyppien seurassa. Ullis oli tupaten täynnä porukkaa, ja oli ihana huomata, kuinka suuri ikähaarukka puistossa juhli. Monta jo kellastunutta teekkarilakkia tuli bongattua luolamiesten päistä kuten myös uutuuttaan hohtavia ylioppilaslakkeja. Jatkossa suunnitelmana on varautua vuosi vuodelta paremmin ja paremmin vappupäivän viettoon, ja seuraavaksi vuodeksi on aikeina hankkia pallogrilli ja teltta sekä varata ruokaa koko päiväksi. Itse pidin melkein eniten vappupäivän juhlinnasta, ja se oli loistava lopetus vapulle. Tämän jälkeen tehokkaasti kaaduin sängylle ja nukuin ansaitut päiväunet.

Vappuhan merkitsee myös pienesti sitä, että kouluvuosi alkaa olla pikku hiljaa paketissa – näin on myös omalla kohdallani. Kesätyö on jo hankittuna, ja kohta voi jo siirtyä kesälaitumille ja nauttia – jos kehtaan väittää – ansaitusta tauosta opiskelusta.

Ja ennen vapautta voin ainakin nauttia tutkimuspalkkioista.