Mul on normipäivä

Tämän  kirjoituksen otsikon piti aluksi olla ”Miten vältellä opiskelua – 56 hyväksi havaittua tapaa” mutta tarkemmin asiaa pohdittuani tajusin, että tätä kirjoitusta kohderyhmänsä lisäksi lukee todennäköisesti myös meidän äiti ja isä, terkut vaan kotipuoleen! En halunnut ottaa sitä riskiä tässä näin joulun alla, ties vaikka olisinkin jäänyt ilman lahjoja! Vaikka niin kiltti olen yrittänyt olla. Jätin sen maatalouspolitiikan tentin tekemättä vain kaksi kertaa. Nyt se on edessä. Tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa menneisyyden Eevalle…

Päädyin jakamaan teille tässä kirjoituksessa tavallisen opiskelupäiväni! Tässä periodissa päiväni ovat olleet hyvin vaihtelevia, aamuisin menen joko kahdeksaan, kymmeneen tai kahteentoista. Aloitan aamuni hyvän ihmisen tapaan puurolla, keitetyllä tai mikrotetulla. Usein jämähdänkin ihastelemaan isovanhempieni poimimien vadelmien ja itse kokoon raavittujen mustikoiden yhteen sointuvia makuja liian hartaasti ja huomaan, kun ovi kolahtaa muiden lähtemisen merkiksi, että kellohan onkin jo 11 yli.

Akateeminen vartti pelastaa monta aamua, luennot alkavat siis oikeasti vasta 15 yli, ah autuutta! Latokartanon ylioppilaskylän C-talon ylimmästä kerroksesta alimpaan kestää aika tarkalleen 32 sekuntia, mistä kävelee yliopiston B-rakennukseen tuulen suunnasta riippuen noin viisi minuuttia. Välillä aamut kyllä myös yllättävät: joku onkin siirtänyt luennon siitä lähimmästä salista Infotalolle, johon käveleekin sitten jo 10 minuuttia! Ei se mitään, tossua toisen eteen vaan.

 

 

 

Onneksi kaveria ei jätetä: niinä harvoina kertoina kun olen oikeasti myöhässä (näinkin lyhyillä jaloilla voi kipittää yllättävän nopeasti) löydän lähes aina rikoskumppaneita joiden kanssa aiheuttaa pahoja katseita luentosalissa.

Päivän paras hetki on ruokahetki! Meillä on kampusalueella tällä hetkellä kolme ravintolaa, Ladonlukon ollessa remontissa. Viikuna ja Biokeskus tarjoavat maukkaita lounaita opiskelijahintaan, vain 2,60e! Tarjolla on joka päivä kolme vaihtoehtoa, joista yksi kasvisruoka. On keittoa, laatikoita, kastikkeita, lihaa, kalaa, kanaa, joka päivä lounassalaatti ja kaiken kukkuraksi vielä runsas salaattipöytä. Koronasta saa sitten pienempiä lounaita: panineita, salaatteja ja uuniperunoita, tuohon samaan hintaan. Kun päivällä syö kunnolla, ei illalla paljoa tarvitse kämpillä kokkailla.

Me maataloustieteiden fuksit luemme näin ensimmäisenä vuonna kaikkia yleishyödyllisiä aineita: fysiikkaa, kemiaa, biotieteitä ja matematiikkaa. Niiden lisäksi meillä on myös perusteet kaikista mahdollisista pääaineista: kasvintuotannosta, maaperä- ja ympäristötieteistä, agroteknologiasta ja kotieläintieteistä. Päivän pituus vaihtelee: tässä periodissa maanantaisin olin luennoilla tiistaina 8-16 ja torstaina 12-14. Vaikka päivän pituus olisikin eri, lopputulema on joka päivä ollut sama. Päädyn soluasuntoni olohuoneen sohvalle kämppäkavereideni kanssa juoruamaan, valittamaan ja joskus jopa opiskelemaankin!

Iltapäivisin opiskelen, urheilen tai osallistun tapahtumiin, joita niitäkin on runsaasti. Meillä on yhteensä kolme mahdollista urheiluvuoroa, joilla pelataan yhdessä pelejä. Lisäksi on saunailtoja, haalarimerkkien ompelua, elokuvien katselua tai muuta mukavaa. Näin joulun alla illat ovat täyttyneet mistäpä muustakaan kuin pikkujouluista! Opiskelua täytyisi kyllä selvästi lisätä… Ajattelin jo viime tenttiviikolla, että ”seuraavassa periodissa luen sitten jo aikaisemmin kuin viimeisenä iltana!” Noh, kyllähän yritin! En tosin tiedä, voiko kahta päivää ennen tenttiä luentodiojen läpiselaamista laskea lukemiseksi, varsinkaan, jos samalla ajattelee että: ”onhan tässä vielä aikaa, ei se tentti vielä huomenna ole.”

Ensimmäinen syksy yliopistossa on mennyt hurjan nopeasti! Tentit ovat yhtä vaille takana päin, ja kuukauden joululoma kolkuttelee oven takana! Joululomalla aion syödä hyvin, tehdä töitä ja ehkä vähän opiskella myös. Toisaalta, viimeisenä iltana tehdään eniten tuloksia. Se on fakta.

Uusi vuosi, uudet kujeet ja lupaukset. Olen vuosien mittaan tullut siihen tulokseen, että uuden vuoden lupauksia kannattaa tehdä mahdollisimman monta. Silloin todennäköisyys siihen, että edes yhden saa pidettyä on huomattavasti suurempi!

Glögihuuruisin terveisin,

-Eeva