Alkuhuumaa

Heipähei! Olen Eeva, suoraan maalta Helsinkiin muuttanut maataloustieteiden fuksi. Maataloustieteet hakukohteena pitää sisällään tämän vuoden kandiuudistuksen jäljiltä vanhat ja tutut pääaineet: kasvintuotantotieteen, kotieläintieteen, agroteknologian sekä maaperä- ympäristötieteen . Meistä, minustakin toivottavasti vielä joskus, tulee agronomeja, ja sen mukaan mitä olen kuullut, ovat työllistymismahdollisuuteni hyvinkin laaja-alaiset. Kipinän Viikkiin lähtemiselle sytytti rakkaus maatalouteen, maaseutuun ja varsinkin lehmiin, vaikka en ollut läheskään varma miten tuota tunteen paloa parhaiten hyödyntäisi. Myönnettäköön, etten vieläkään ole asiasta täysin varma. Kotona on tullut jo touhuttua oikeastaan kaikkien pääaineiden kanssa; pikkuveljen opastuksella (kyllä, luit oikein) puuhailtu traktoreiden parissa, tehty itävyyskokeita, kokoiltu maanäytteitä ja navetassa lehmien kanssa työskennelty monen monta tuntia. Pääaineiden valinta meillä on edessä ensi keväänä; ensimmäisen vuoden luemme kaikista pääaineista perusteita, sekä muita yleishyödyllisiä aineita. Joulusta kesään on tunnetusti pidempi matka kuin kesästä jouluun, mikä tarkoittaa sitä, että voin vielä rauhassa todeta tekeväni lopullisen pääainevalinnan myöhemmin.

Minun tieni Viikkiin ei ollut pitkä ja kivinen, mutta ei paljon toisinkaan. Hain opiskelupaikkaa jo edellisvuonna, mutta osasin lukemisen vähyyden ja motivaatiopulan ansiosta jo odottaa ”paikkaa ei myönnetty” -kirjettä. Puuhailin välivuoden sitä sun tätä ja hain keväällä 2015 uudelleen. Vaikka Viikki olikin minulle kakkosvaihtoehto, en tähän mennessä ole katunut sitä, että otin tarjotun paikan vastaan.

 

Kahteen ensimmäiseen Viikki-kuukauteeni on mahtunut paljon. Uusia ihmisiä, tapahtumia, luentoja, kotitenttejä, tenttejä, lisää uusia ihmisiä, koetilavierailu, kasvihuoneen hirviögerberoita, eksymisiä, löytämisen riemua, ahdistusta ja naurua, näin muutamia luetellakseni. Olen löytänyt koetilan takana laiduntavat lehmät – ja nauranut yhdistelmälle, jossa liikenteen melu ja Prisman valot elävät sulassa sovussa rauhallisesti käyskentelevien lehmien kanssa. Arboretumissa on tullut käytyä katsomassa erilaisia puita ja ikkunaani pestessä ihmeellisesti nautin siitä vienosta maalaistuoksusta, joka läheiseltä pellolta huoneeseeni kantautui.

Heti opintojen alussa asetin itselleni muutamia tavoitteita:
1. Tutustua moniin ihmisiin
2. Oppia asumaan Helsingissä
3. Suorittaa kurssit heti alusta lähtien ajallaan ja vältellä rästihommia
4. Olla mukana mahdollisimman monissa erilaisissa jutuissa

No, miten meni?

1. Ihmisiin olen kyllä tutustunut, hyvinkin moneen. Heti orientoivan viikon aikana löysin itselleni oman ”jengini” lisäksi Latokartanon ylioppilaskylän soluasunnon kätköistä mahtavia kämppiksiä. Pakko myöntää, että parin ensimmäisen viikon jälkeen kuulin itseni sanovan: ”en jaksa tutustua enää yhteenkään uuteen ihmiseen!” Sen jälkeen yhä useammat kasvot ovat saaneet nimen, kotipaikan, tilataustan ja monia hauskoja yhteisiä muistoja. Facebookin kaverilista täyttyy edelleen kovaa vauhtia, joten voisin sanoa että onnistuin tavoitteessani.

2.Helsinki vaikutti alussa todella suurelta ja jännittävältä, varsinkin kun tulee 10 000 asukkaan kunnasta Pirkanmaalta, jossa kaikki tuntee toisensa. Busseja menee joka suuntaan eri numerolla, mutta olen jo oppinut käyttämään niistä ainakin kolmea, mikä on jo aika saavutus ihmiselle, jonka kodin vierestä menee yksi ainoa bussi kaksi kertaa päivässä: yläasteelle ja takaisin. Prismaan pääsee täällä kävellen, mutta Alepa on vielä lähempänä. Ihmisiä ei kadulla kuulu moikata, mutta siihenkin tottuu. Yksi asia Helsingissä tähän mennessä on muita eniten järkyttynyt: yöllä taivaalla ei näe tähtiä…
Tämäkin tavoite on lähes saavutettu, vaikka kehitettävää löytyy: en kulje jokaista yli 500 metrin matkaa bussilla kuten paikalliset, sanasto on hieman hakusessa ja varsinkin keskustan alueen maantiede on hyvin heikolla tasolla. Viikistä olen kyllä päässyt jo kärryille! Olen löytänyt ihania lenkkimaastoja, oppinut käyttämään Unisportin tarjontaa sekä aiheuttanut hämmennystä hymyilemällä leveästi vastaantulijoille.

3. Ai opiskelu? HAH tälle tavoitteelle on pakko nauraa. On vähän tullut lipsuttua… Aloitin kyllä vahvasti: kävin jokaisella luennolla, opiskelin niiden jälkeen ja luin ahkerasti välitentteihin. Sitten jätin ensimmäisen tentin väliin, ”senhän voi helposti suorittaa yleisenä tenttipäivänä”. Sinne yleiselle tenttipäivälle on menossa nyt kaksi tenttiä… Siihen kyllä jää! Loput suoritan ajallaan. Yritän ainakin parhaani… Puolustukseni on sanottava, että olen jättänyt tapahtumia väliinkin tenttien takia, ainakin yhden. Luennoilla olen ollut parhaani mukaan mukana, enemmän tai vähemmän läsnä, mutta paikalla kuitenkin! Periodi vaihtuu pian ja kyllä minä sitten ensi periodissa opiskelen vielä ahkerammin! Tähän tavoitteeseen ei ole täysin lipsumatta päästy, mutta vielä on aikaa paikata tilanne!

4. Elämä opiskelun ulkopuolella. Ehkä parhaiten saavutettu tavoite, olen oikein ylpeä! Olen jättänyt nimeni kirjoittamatta vain kahteen ilmoitustaululle tulleeseen tapahtumalistaan, ja useammin kuin pari kertaa vastannut ”joo mukana ollaan!” kun kysytään lähdetkö. On tullut käytyä parillakin yritysvierailulla, kokouksissa, opiskelijatapahtumissa, bileissä, talkoissa, vuosijuhlissa ja sitseillä, olen osallistunut jatkojen, silliaamiaisen ja sitsien järjestämiseen sekä ilmoittautunut jo nyt ainakin kahteen toimikuntaan, seminaariin ja talkoisiin. Kohta on kyllä aika alkaa miettimään asiaa ennen myöntävän vastauksen antamista, sillä olen varma että vielä jossain vaiheessa hukun erilaisiin projekteihin ja kiroan sitä, miten olenkaan ilmoittautunut kaikkiin niihin. Ja ilmoittaudun silti yhä useampaan lisää.

Kaiken kaikkiaan yliopistoelämä on pyörähtänyt käyntiin heti suurella vaihteella ja kovalla nopeudella. Onneksi eteenpäin ja hyvään suuntaan. Viikki on kohdellut minua hyvin, opinnot sujuvat enkä ainakaan ehdi tylsistymään!

Jatkossa minua nähdään (toivottavasti) yhä useammin nenä kiinni muistiinpanoissa, varsinkin maatalousekonomian ja maatalouspolitiikan, mutta todennäköisesti jo heti ensi viikolla ainakin kahdessa kolmasosasta tapahtumista!

Ps. Kyllä ne tähdet Viikinkin taivaalla näkyy, kun vaan osaa katsoa.

Valoa pimeneviin iltoihin ja opiskelun riemua!
-Eeva