Helsingin yliopisto
Opiskelukiireet jäivät taakse jo vapun tienoilla, kun sain viimeisenkin kesän kenttäkursseille vaadittavan tentin hyväksytysti suoritetuksi. Jo kahden viikon päästä tutkin kaarnakuoriaisia ja rahkasammalia Hyytiälän metsäasemalla! Fuksivuoden kesästäni kuluu iso ja varmasti ikimuistoinen osa Pirkanmaan syleilyssä muiden forstien kanssa. Luvassa on metsänhoitoa, metsänarvioimis- (tai arvaamis-)tieteitä, moottorisahan kanssa hääräilyä, lavatansseja, lampaita sekä tarinoita, joita jaksaa kertoa vielä vuosikymmenienkin päästä. Kesän jälkeen fuksivuosi on virallisesti ohi, toivottavasti ei identiteettikriisi iske!
Käytännönläheisyys on ollut metsätieteiden opintojen parasta antia. Joka kurssin jälkeen metsästä löytyy uutta tutkittavaa. Kasvitentin aikana tutkiskelu oli lähellä saada neuroottisia piirteitä, sillä muita opintoja ei juurikaan ollut meille valmiiksi räätälöidyn lukujärjestyksen, jota niin orjallisesti noudatin, mukaan. Oikeastaan vasta nyt kevään puolella minulle on alkanut hahmottua, kuinka joustavaa yliopisto-opiskelu onkaan.
Viikko sitten tulin IFSA:n eli International Forestry Students’ Associationin retkeltä Tanskasta. Mukana oli metsäylioppilaita Ruotsista ja Tanskasta. Kiersimme kampusaluetta ja keväistä Kööpenhaminaa, ja Itä-Tanskan kiertueella kävimme Mønin kalkkikalliolla, yövyimme laavuissa ja kulutimme pyökkimetsien polkuja. Kokemusten jakaminen muiden pohjoismaalaisten kanssa oli mielenkiintoista, ja opintojen rakenteesta löytyi yllättävän paljon yhteistä. Ruotsalaisilta supereräjormilta löytyi jopa lähes vastaavat forstiliivit kuin itänaapureiltaan! Suosittelen kaikille kansainväliseen toimintaan mukaan lähtemistä, mikä edistää sitä paljon puhuttua verkostoitumista.
Kannustan kaikkia tulevia forsteja myös ainejärjestötoimintaan ja kaikenlaisiin yliopiston tarjoamiin mahdollisuuksiin. Aika on riittänyt, vaikka olenkin pyörinyt jaloissa vuosikurssimme emäntänä, VITRIS-kerhon (trooppisista opinnoista kiinnostuneiden kerho) hallituksessa, tuutorina ja vaikka missä. Fuksivuodesta onkin päällimmäisenä jäänyt mieleen juhlinnan ja mahtavien tuttavuuksien ohella erilaiset vastuutehtävät, jotka luovat vastapainoa tietokoneella istumiseen luentokalvoja selaten.
Kulunut vuosi on mennyt ohi käsittämättömän nopeasti. Melkein pelottaa mitä tulevien opiskeluvuosien kanssa käy, sillä villin huhun mukaan aika kuluu sitä nopeammin mitä enemmän vuosia karttuu. Hauskaa on ollut ja sehän elämässä taitaa olla tärkeintä!
Kesältä terveisiä, se on kohta täällä taas.
Reetta