Kiitos ja kumarrus ja kesäloma

Minua hämmästyttää näin kesäkuussa, miten nopeasti oma fuksivuosi oikein meni. Ensin syksy, sitten talvi, kevät ja nyt kesä, edennyt siis hurjaa vauhtia! Kai se täytyy vain todeta, että mitä korkeammalle kouluasteelle siirtyy, sitä nopeammin aika kuluu. Yliopisto loppui jo vappuviikolla ja kesätyöt käynnissä. Ehkä siis nyt, kun olen ehtinyt hetken hengähtää tämän tapahtumarikkaan vuoden jälkeen, olisi hyvä hetki muistella kulunutta vuotta.

Muistan vuoden ajalta paljon iloisia päiviä, paljon raskaita päiviä ja paljon opettavaisia päiviä. Muistan sen pääsykoepäivän. Tapani mukaan olin ihan viime tingassa paikalla ja ”pääsin” siis eturiviin raapustamaan. Muistan myös sen päivän, kun pääsin yliopistoon. Odotin sitä kirjettä vasta heinäkuun lopulle, mutta yllätyksekseni se olikin tipahtanut postiluukusta jo yhtenä kesäkuun perjantaina. Sitten muistan, kuin eilisen, sen päivän kun yliopisto alkoi. Meidät uudet opiskelijat toivotettiin yhteisesti tervetulleiksi ja jaettiin sitten ryhmiin oman pääaineen mukaan. Siinä yhteisten puheiden aikana yritti tarkastella, minkälaista porukkaa koulussa oikein aloittaa. Vähän jännityksellä odotti sitä omaa ryhmäänsä…

Yliopiston alku tuntui haastavalta. En ollut koskaan lukiossa mikään kemianero tai biologiafani ja nyt yhtäkkiä tällaisiakin aineita joutui kertaamaan! En olisi sillä yhdellä suorittamallani biologian kurssilla lukiossa arvannut, että siitäkin tulisi olemaan vielä arvaamattoman paljon hyötyä, saatikka että vapaaehtoisesti lainaisin kirjastosta biologian kirjoja lisälukemiseksi opiskeluihin. Rämmittyäni ja tankattuani kaikki pakolliset elintarvikekurssit syksyllä, talven tullessa nämä aineet oli kuitenkin helpotuksekseni opiskeltu.

Kevätlukukauden alkaessa oma opiskeluni helpottui, kun sain keskittyä pääaineeseeni. Mitä pidemmälle vuosi kului, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että olin valinnut juuri minulle oikean opiskelupaikan. Keväällä puhkuin intoa ja keräsin lukujärjestykseeni ylimääräisiä kursseja ihan vain siksi, että ne tuntuivat mielenkiintoisilta. Välillä suuri osa vapaa-ajasta meni tietokoneen ääressä esseitä näpytellen ja minua jouduttiin jopa muistuttamaan, ettei yliopisto ole aina vain pelkkää opiskelua. Minusta kuitenkin tuntuu, että vaikka olenkin tämän vuoden aikana opiskellut paljon, olen sen lisäksi ehtinyt tehdä myös töitä ja ainejärjestöhommia, juhlia ja tutustua uusiin ihmisiin. Täytyy vain itse pitää huoli siitä, että aikaa jää myös muuhun kuin opiskeluun.

Vuoden aikana olen oppinut pitämään elintarviketieteistä, jotka aluksi tuntuivat niin haastavilta. Markkinointi pääainevalintanani on myös vahvistunut, mitä enemmän olen sitä päässyt opiskelemaan. Hyvä ystäväni tapaa sanoa, että ”toisena opiskeluvuonna kannattaa vasta alkaa oikeasti opiskella”. Tämä nyt ei ihan ehkä pidä paikkaansa minun kohdallani, mutta se ainakin pitää, että toisena vuonna opiskelen yliopistossa ihan yhtä mielelläni, kuin tänä ensimmäisenä!