Haalarimerkkejä ja Harry Potter -sitsejä

Omaan syksyyni on tähän mennessä kuulunut hävyttömän paljon kahvia, painavia oppikirjoja ja uusia opiskelijaelämään kuuluvia tapahtumia. Syksyyn on mahtunut mitä viihdyttävimpiä sitsejä – kuten Harry Potter – tai sadonkorjuuteemalla – , latobileitä, beer bongia (ensi vuonna ehditään ehkä pelaamaankin), lautapelejä, osakuntatoimintaa sekä myös opintopisteiden vuoksi laboratoriotyöskentelyä, laskuharjoituksia, liian aikaisia luentoja ja pitkiä päiviä kirjastossa haravoimassa järkyttävää tietomäärää milloin mihinkin tarkoitukseen. Pienimuotoisen kulttuurishokin ja jonkinlaisen päivärytmin muodostamisen jälkeen (syytän voimakkaasti mäkkärissä vietettyä välivuotta – töissä, ei syömässä) syyslukukausi vierähti hämmentävän nopeasti ja pientä häpeän tunnetta jatkuvasti pakoillen ehdin kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiä vasta viimeisen Hobitin ja tentin jälkeen. Syksy on kulunut tasapainoillessa vaihtelevan opiskelu- ja työmäärän kanssa uhraten useammat yöunet aina tarpeen vaatiessa.

Biotekniikkaan päädyin hieman eksyksissä vietetyn välivuoden jälkeen löytämällä kyseisen linjan yliopistohakua tehdessä ja valitsemalla yhdeksän hakukohdetta, jotka sisälsivät joko sanan bio, biologia tai kemia. Alkuperäinen suunnitelma liittyä teekkarien iloiseen joukkoon vaihtui hiljalleen biotekniikkaan lukiokurssin innoittamana ja syksyllä olen upottanut aikaa selvittäen sitä, mitä ala oikein pitää sisällään (toivottavasti jotain muutakin kuin kääpien tutkimista) ja mihin voin päätyä tutkinnon jälkeen (muuallekin kuin tutkijaksi).

Biotekniikka tarkoittaa siis eliöiden, solujen tai niiden osien hyödyntämistä ja nykyään etenkin geeniteknologian hyödyntämistä. Biotekniikalla yritetään esimerkiksi ratkaista maailman kasvavan ruoan tarpeen ongelmaa, jalostetaan kasveja ja eläimiä tai valmistetaan rokotteita. Lukiossa saimme itse eristää DNA:ta ja erotella näitä pätkiä elektroforeesin avulla, mikä herätti kiinnostuksen biotekniikan opiskeluun. Pienessä päässäni olen pyöritellyt mahdollisuutta perustaa oma yritys (mitä bioteknikoilta toivotaan ja odotetaan) tai mahdollisesti toimia rikospaikkalaboranttina, mutta painottaen halua tehdä jotain maailmankaikkeuden pelastavaa. Mahdollisesti suuntautuen lääketieteellisin sovelluksiin (lääkistä vaihtoehtona harkinneena), mutta mitään alaa en heti ensimmäisenä opiskeluvuonna pois.

Näin yhden lukukauden läpirämpineenä käteen jäi kasa ompelemattomia haalarimerkkejä, kourallinen opintopisteitä, uusia ystäviä ja jonkun verran sisäistettyä tietoakin. Kurssit olivat osittain lukiotiedon kertausta, mutta suurin osa ajasta meni ennestään tuntemattoman tiedon pänttäämiseen. Tentteihin ei enää riittänyt lukeminen viimeisenä iltana Frendien pyöriessä samalla vieressä vaan useat illat vietin villisti kirjastossa. Ehkä mielenkiintoisimmaksi kurssiksi osoittautui parin viikon mittainen laboratoriokurssi, missä pääsi työskentelemään happojen, emästen, mallasohran ja Spriten kanssa. Plussaa tietysti siitä, että pääsee näyttämään ammattilaiselta laboratoriotakissa ja finnpipettejä käyttämällä.

Opiskelijaelämää sivuten ja mainostaen: liityin itse osakuntaan lukuvuoden alussa, mikä osoittautui parhaimmaksi päätökseksi sitten Netflixin tilaamisen jälkeen. Osakunnassa pääsee tutustumaan muihin opiskelijoihin yli ainerajojen ja ikähaarukka on laajempi kuin oman fuksiyhteisömme – ja suurinta osaa osakuntalaisia yhdistää yhteinen kotipaikkakunta tai suhteet tiettyyn osaan Suomea. Kun oman ainejärjestön tapahtumat eivät riitä – tai riittävät, mutta uudet kasvot ovat tarpeen – niin osakunnalla löytyy toimintaa lautapelikerhoista leffamaratoneihin ja Harry Potter – sitseihin.

Näin uuden lukukauden alkaessa ja onnistuneesti suoritetun muuton jälkeen on hyvä hiljalleen miettiä niitä mahdollisia uusintatenttejä, kuten myös uuden vuoden lupauksia siitä, kuinka tenttikirja kannattaa avata ennen viimeistä iltaa. Geenitekniikan perusteet –kurssi aloittaa oman lukukauteni, ja toivon saavani selvityksen siihen onko mahdollista kehittää pimeässä loistavat koivut, jotka korvaisivat katulamput kokonaan.

Palaillaan, kunhan sopeudun vankilan vieressä sijaitsevan yksiöni rauhaan ja aavistuksen lyhyempään koulumatkaan.

Aino