Peptidoglukaaneja ja kiertovirtahaihduttimia

Koska ei voi olla parempaa aikaa kirjoittaa blogipostausta kuin keskellä pahinta tenttikaaosta…

 
Vaikka viime postauksesta saikin jo selville oleellisimmat asiat fuksisyksystä, niin täytyyhän sitä välillä istua alas ja miettiä, että mitä muuta tärkeää sitä on oppinut tähän mennessä kuin laulukirjallisen verran sitsilauluja, haalarimerkkien ompelun turhauttavuuden, yöbussien aikataulut ulkoa, tärkeitä sanoja, kuten sillis, speksi ja vujut, ja että B-talon ruokalasta saa aina tuoretta leipää.

Ja (ihme kyllä) kaikesta haalarimerkkien ompelutekniikan opiskeluun käytetystä ajasta huolimatta (miten niistä tulee aina niin rumia??) on jopa ihan oikeasti jäänyt (vähäsen) aikaa opiskella jotain muutakin.

 

Lukujärjestykseen sai hyvinkin pienellä vaivalla kasattua luentoja ja labroja heti syksyn ensimmäisestä periodista asti, maanantaista perjantaihin, klo 8-16. Alkuun mukavaa kemiaa, vähän hasardia fysiikkaa (jos joku ei vielä tiedä miten mitataan lehmän tilavuus, niin nyt on aika kysyä) ja tiivistahtista, mutta mielenkiintoista labraa, jossa mm. eristetään teestä kofeiinia ja määritetään hammastahnan fluoripitoisuutta.

 

 

Näiden päälle sitten voi valita oman maun mukaan vaikka ravitsemustieteen johdatuskurssia, elintarvikeketjun kulkua ja vastuullisuutta, liha-, vilja-, maito- ja yleistä elintarviketeknologiaa, markkinointia, elintarvike-ekonomiaa… Ryhmätöitä raakamaidosta, terveellisistä makeisista, lisäaineista, vegaaniruuasta, paleodieetistä. Ja onpa joku saattanut uskaltautua lähtemään Viikin lintukodostakin (vaikka siellä onkin jokaisen pienen fuksin ja vähän vanhemmankin opiskelijan paras paikka olla), sillä muutkin kampukset ovat mahdollisuuksia täynnä – sen kuin ilmoittautuu kurssille.

 

 

 

Juuri päättyvän kolmannen periodin lukujärjestyksessä näyttää hyppivän silmille yhtä jos toistakin kurssia: pakkausteknologiaa (suunnitellaan ryhmätyönä ihan oma uusi elintarvikepakkaus), elintarviketeknologiaa (miten karkkeja tehdään!) , biokemiaa, mikrobien rakenne ja toiminta –kurssia, fysikaalista kemiaa, englantiakin. Kolme tenttiä takana ja ensi viikolla vielä yksi edessä – ekstruuderit, elektroninsiirtäjät, E. colit ja entropiat alkavat jo pikkuhiljaa tulla uniinkin (edit: silmät ristissä kun lukee tenttiä edeltävän yön niin ei kyllä oikeastaan auta nähdä unia kuin korkeintaan toisella silmällä, jos haluaa päästä tentistä läpi).

 

 

Mutta pian helpottaa! Viimeinen periodi näyttääkin jo paljon leppoisammalta: vähän vielä pakkausteknologiaa, fysikaalista kemiaa ja elintarvikekemian kurssi. Muutama hassu luento viikossa – ja pakkohan sitä on nyt jo vähän fiilistellä, että toukokuun alussa starttaa pisin kesäloma ikinä!!

Yliopistossa on juuri se hauska puoli, että opinnoistaan voi tehdä juuri itselleen sopivan yhdistelmän – lukujärjestystä ei tarvitse, eikä edes kannata, täyttää ihan äärimmilleen. Toiselle sopii tiivistahtisempi, monen asian opiskelu samaan aikaan, toiselle taas keskittyminen yhteen haastavaan kurssiin. Ja koska pian taas alkavat hakuajat ja kokemuksesta tiedän, että siellä ruudun toisella puolella yksi jos toinenkin stressaantunut sielu pohtii, että mitä sitä opiskelisi, niin hakematta ei saa jättää ainakaan siksi, että pelkää, ettei pärjää opiskeluissa yliopistossa. Varmasti pärjää – pitää vaan keksiä se oma tapa. Ja vielä kun löytää sen itseään kiinnostavan, huippumielenkiintoisen aiheen omalta alaltaan. (Seriously, kuka ei haluaisi katsella luentodioista kivoja kuvia karkeista, suklaasta ja lakuista?)

Pitemmittä jaaritteluitta ( = koska korkkaamattomat Mikrobien rakenne ja toiminta -luentomatskut odottavat) hurjasti tsemppiä kaikille opiskelupaikan pohdiskelijoille!

 

-Riina H.