Luukku 1: Joku jonka tunsin, Minä ja Alzheimer – kirja uusista mahdollisuuksista

“Haluan keskittyä siihen, mitä voin tehdä, en siihen, mihin en pysty, mutta joskus siihen tarvitaan toisten tukea.” …  “Minä en kärsi, minä elän tätä muistisairautta”

Mitchell, Wendy: Joku jonka tunsin, Minä ja Alzheimer

 

Kirjassaan Wendy Mitchell kertoo sairastumisestaan Alzheimerin tautiin 58-vuotiaana, ollessaan vielä työelämässä. Vääjäämättä elämä muuttuu ja yhtenä sopeutumiskeinona Wendy löytää kirjoittamisen. Hän perustaa blogin tarkoituksena tallentaa muistojaan. Pikkuhiljaa blogi saa enemmän julkisuutta ja Wendy huomaakin ottavansa uusia haasteita vastaan. Häntä kutsutaan puhujaksi ympäri Englantia, hän rupeaa käyttämään sosiaalista mediaa ja hän muuttaa kaupungista pikkukylään. Asioita, joita hän ei ennen sairastumistaan uskonut tekevänsä. Arjen sattumuksista hän usein selviää tyttäriensä ja humoristisen asenteensa avulla.

Kirjan ja blogin avulla Wendy Mitchell haluaa lisätä tietoisuutta muistisairaiden henkilöiden arjen haasteista, mutta myös uusista mahdollisuuksista. Kirja herättää paljon ajatuksia siitä, miten me kaikki voimme suhtautua asioihin, joita elämä tuo mukanaan: “Jokaisen joulu on kolme joulua: menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden juhlapäivät. Minulle menneisyys on kadonnut ja tulevaisuutta on liian pelottavaa ajatella. Minulle on olemassa vain nykyhetken joulu.” Alkuun haikealta tuntuva lause kuvastaakin ehkä taitoa, jota moni meistä tavoittelee, läsnäoloa nykyhetkessä.

Wendy Mitchell ylläpitää edelleen aktiivisesti blogia, jossa voi seurata hänen elämäänsä Englantilaisessa kylässä.

Joku jonka tunsin, minä ja Alzheimer on lainattavissa kirjastoista. Varaa tai lainaa kirja oman alueesi kirjastosta Finna-palvelusta

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.