Viikko 4 – rasterikarttoja ja virheitä, joista toivottavasti oppii

Neljäs viikko Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla sisälsi ruudukoita, rastereita ja tietysti tietokantaliitoksia. Tunti sujui tuttuun tapaan puuhastellessa ja opetellessamme tuottamaan rasterimuotoista aineistoa kartalle. Teimme ruututeemakartan pohjan Helsingin alueelta, ja sen myötä tuli meidän luoda teemakartta.

Ruututeemakartassani halusin vertailla eri ikäryhmien sijoittumista Helsingin alueella ja niinpä loin teemakartan sekä 25-29 että 80-84-vuotiaiden sijoittumisesta alueella. Kartoista erottuu ensinnäkin, että nuoria on iäkkäämpiä ihmisiä huomattavasti enemmän, kuten olettaa saattaa. Tiheimmissä nuorten asuttamissa ruuduissa on 1610-2447 asukasta, kun taas vanhusten tiheimmissä ruuduissa on 194-300 asukasta. Jo alussa huomasin, että aineistojen vertaileminen olisi ollut huomattavasti helpompaa ja järkevämpää, jos tulokset olisivat prosentteina, eivät absoluuttisina arvoina. Kartasta 1 kuitenkin selviää, että nuoret ovat asuttaneet erittäin tiheästi etenkin keskustan lähialueet mm. Kallion, kun taas vanhuksien “asutuskeskittymiä” löytyy myös Itä-Helsingistä sekä Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueilta (kartta 2).

Syitä nuorten keskusta-asumiselle on monia, mutta opiskelupaikkojen läheisyys, hyvät kulkuyhteydet sekä vilkas ja eläväinen ympäristö ovat hyviä esimerkkejä. Ikäihmisten laajemmalle alueelle levittäytyminen johtuu luultavasti esimerkiksi siitä, että he ovat nuorempina perheellisinä muuttaneet taajamiin ja kaupungin reuna-alueille suurempiin asuntoihin, joihin he ovat jääneet asumaan esimerkiksi lapsien muuttaessa pois. Ikäihmisten asuinaluetoiveisiin saattaa myös kuulua rauhallinen ympäristö ilman kiireistä elämää enemmän kuin hektisessä keskustassa asuville nuorille. Myös esimerkiksi Itä-Helsingin lähiöalueilla asuvat vanhukset ovat luultavasti monet muuttaneet alueelle jo pian sen rakentamisen jälkeen, vuosikymmeniä sitten. 

Kuva 1. 25-29 vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla.

Kuva 2. 80-84 vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla.

Yllä näkyvien karttojen lisäksi loin harjoituksen kannalta ruudukon Kallion alueelta, jossa ruutukoko on 100m x 100m eli se on huomattavasti suurimittakaavaisempi kuin koko pääkaupunkia kuvaavat kartat. Kuvassa 3 näkyvä Kallion alueen kartta onnistui visuaalisesti suhteellisen hyvin, mutta olin tehnyt jonkin selittämättömän virheen laskiessani asutuksen lukuarvoja ja niinpä karttaa ei voi lukea muuta kuin pääpiirteisesti, sillä vaikka Kallio onkin tiheään asutettua, ei siellä varmastikaan asu neliökilometrin alueella 1 000 052 338 ihmistä…

Onneksi virheistä oppii ja ensikerralla teemakarttoja luodessani muistan varmasti tarkastaa kaksi kertaa aikaansaamani tuloksen ennen kartan lopullista tallentamista. Alla näkyvästä kartasta on kuitenkin nähtävissä nuorten asutuksen sijoittuminen pääpiirteittään, mikä olikin kartan tarkoitus. 

Kuva 3. 25-29 vuotiaden sijoittuminen Kallion alueella. Legendan luvut ovat virheelliset.

Perinteiseen koropleettikarttaan verrattuna ruututeemakartan informaatio on tarkempaa, sillä se antaa tietoa tarkasti jokaiselta ruudulta, mutta sen helppo- ja nopealukuisuus ei ole aina yhtä hyvä. Ruututeemakartalla on hyvä ja varsin selkeä esittää absoluuttisia arvoja etenkin, jos ne vaihtelevat alueella varsin sekalaisesti. Absoluuttinen ruututeemakartta ei kuitenkaan aina ole paras vaihtoehto kuvaamaan alueiden eroja, kuten sain tällä viikolla omakohtaisesti todeta. Ruututeemakartassa on myös muita vaaroja kuten huonon ruutukoon valitseminen kuten Saaga blogissaa kirjoittaa, liian pieni ruutukoko luo valtavan määrän dataa.

Vasta lukiessani Amandan blogia ja hänen puhuessaan kartastaan puuttuvista paikannimistä huomasin, että ne todella olisivat tarpeen myös omissa kartoissani. Kartan lukijalle olisi helpompaa, jos ainakin kuntien nimet olisivat esillä. Suurimittakaavaisessa Kallion kartassa olisi myös hyvä olla näkymissä merkittävimmät paikkojen nimet, sillä tällä hetkellä, jos ei tiedä mitä aluetta kartta kuvaa, on sitä täysin mahdotonta pystyä arvaamaankaan.

Pienistä virheistä huolimatta oli kiva oppia taas täysin uusi toiminto QGIS-ohjelmassa sekä tunnin lopussa talojen ja teiden piirteleminen ei ollut hullumpaa, sillä onhan tässä jo tullut Corelin tapaisia piirto-ohjelmia ikävä. Palataan ensi viikolla seuraavien karttojen ja ongelmien parissa!

Lähteet:

Amanda Ojasalo, Ruutuja, https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/, luettu 18.2.2019.

Saaga Laapotti, Rastereita ja taikuutta, https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/, luettu 18.2.2019.