Helsinkiläisetkin liian maalaisia?

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruralia-instituutin johtaja, professori Sami Kurki

On järkevää ja trendikästä kaupallistaa elämyksiä. Elämykset ovat palvelutuotteina myös ympäristöystävällisiä. Hyinen avantokellunta, aamuyön tunteina haaskalle saapuvat karhut tai lohijoella päivän päätteeksi saatu tärppi luovat melkein hiilivapaata taloutta – varsinkin jos unohdetaan elämysten äärelle hankkiutumisen edellyttämä liikenne. Ruralia-instituutissa on toteutettu useita kansainvälisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita, joissa erilaisia maaseutuympäristön mahdollistamia elämyksiä on pyritty tuotteistamaan ja myös ratkaisemaan niiden markkinointiin liittyviä haasteita.

Näiden hankkeiden yhteydessä on väistämättä iskenyt kateus Keski-Euroopan pitkälle kaupungistuneita yhteiskuntia kohtaan. Hienot tuotteet ja erityisesti elämyspalvelut nimittäin perustuvat aina maaseudun ja kaupungin väliseen suureen kontrastiin ja asukkaiden elämäntyyleissä oleviin selviin eroihin. Joissakin maissa, kuten Englannissa, tuohon kontrastiin tuo lisäsärmää vielä luokkayhteiskunnasta jääneet eksoottiset rintamalinjat. Suomessa kontrasti maaseudun ja kaupungin välillä on toivottoman heikko kunnon elämysbisnekselle. Ongelmana on, että helsinkiläisetkin ovat liian maalaisia.

Esimerkki Saksasta: tuotteistetaan isä-poika joulukuusen haku. Isä ja poika saapuvat useiden kaltaistensa kanssa aamuhämärissä maatilalle ja nauttivat hienon jouluaamiaisen.  Kuulevat seikkaperäisen esityksen joulukuusen roolista saksalaisessa jouluperinteessä. Seuraavaksi marssitaan suorassa rivissä uutuuttaan kimaltava pokasaha olalla ja katkaistaan pellolla vuoroaan odottava puu. Roudataan se tuliterälle peräkärrylle ja kiinnitetään kilometrillä narua. Lopuksi uupuneina ja tyytyväisinä nautitaan joululounas. Hinta vaikka 500 euroa. Herran tähden! Edes Taka-Töölöstä ei löydy niin luonnosta vieraantunutta porukkaa, että maksaisivat tuollaisesta sellaista summaa – ainakaan vielä.

Olen tyytyväisyydellä pannut merkille, että Suomeenkin on rantautunut uusi aikakausilehti nimeltään Maalaisunelma. Se antaa toivoa paremmasta. Vinossa olevien torppien rääseikköpihoille katetaan hieno elokuu. Pääpaino on kattauksessa ja illan emännän kantrihenkisessä ja trendikkäässä vaatetuksessa. Niin sitä pitää! Näin maaseudun kehittämiseen erikoistuneena toimijana vilpitön toivomus on, että kaikin keinoin vauhditetaan kunnon kaupunkikulttuurin kehittämistä Suomessa. Elämysliiketoiminnan edellytyksenä nimittäin on, että ihminen kokee jotakin itselleen täysin vierasta. Tietysti on olemassa kansainväliset markkinat, mutta kansainvälistyminen ilman kotimarkkinoiden tukea vaatii elämysyritykseltä jo supersuorituksen. Tässä siis maaseudun kehittäjillä ja kaupunkien kehittäjillä on aito yhteinen intressi: tehdään helsinkiläisistä vihdoinkin kunnon kaupunkilaisia.