Uusretroa oppimista ja koulutusta

hytinkoskiSuomi saatiin nousuun sekä ennen sotavuosia että niiden jälkeen koulutuksella. Koulutus on nähty suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti investointina, johon on aina kannattanut satsata. Suomen eri tavoin kansainvälisesti koulutuksestaan ja oppimisestaan saamat hyvät tulokset ja opettajien korkea koulutustaso, ovat tämän koulutusinvestointiajattelun konkreettisia tuloksia. Nyt tämä koulutusoptimismi tuntuu olevan julkisessa keskustelussa hiipumassa. Koulutus on muuttunut ainakin mielikuvissa investoinnista kuluksi, liian suureksi menoeräksi.

80- ja 90-luvuilla suhtauduttiin menneiden vuosikymmenten koulutusta koskeviin komiteamietintöihin lempeällä ironialla. Kuitenkin noiden aikojen ”hallinnolliset hedelmät” huokuivat koulutusoptimismia, joka tuntuu nyt olevan kuin toisesta maailmasta. Retro on pop. Olemme tässä bloggauksessa rohkeasti uusretron oppimisen ja koulutuksen kannalla. Kyse ei ole kuitenkaan ”vanhoja hyviä aikoja” ylikorostavasta nostalgiasta, vaan yhä relevanttien asioiden soveltavasta hyötykäytöstä nykypäivänä ja tulevaisuudessa.

Lähimenneisyydessä oli myös vaihe, jonka jälkeen luokkahuoneopetuksesta – luentosaliopetuksesta puhumattakaan – alettiin puhua kuin automaattisesti heikompaa oppimista tuottavan opetuksen synonyyminä. Kuitenkin meillä kaikilla on varmasti kokemuksia siitä, kuinka hyvä (luokkahuone)opettaja tai (luentosali)luennoitsija antaa uutta tietoa, avaa uusia näkemyksiä ja herättää keskustelua. Usein juuri nuo keskustelut ja kysymykset ovatkin aikuisopiskelun parasta antia. Näin voi päätellä ainakin opiskelijoilta saadusta palautteesta, jonka mukaan myös verkostoituminen muiden opiskelijoiden kanssa ja vertaistuki ovat opintojen suola. Kaikki tämä voidaan toki siirtää myös verkkokursseille, mutta vaikutus ei välttämättä ole sama.

Tiedon yhteisöllistä rakentamista ja tulkintaa edesauttaa, että ihmiset ovat kasvotusten, eivätkä yhteydessä toisiinsa vain tietoverkon välityksellä. Kyse ei tällöin tarvitse olla toki perinteisestä luokkaopetuksesta, vaan lähiopetus voi toteutua vaikka kenttäkurssin muodossa. Hedelmällisintä varmaan onkin yhdistää uusia tieto- ja viestintäteknologisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä sekä perinteisempää lähiopetusta pedagogisia periaatteita unohtamatta.

Tätä kirjoitettaessa julkaistiin Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti 8/2013, jonka mukaan Suomessa on listattu 21. vuosituhannen pärjäämistaidot. Ne liittyvät oppimiseen, digitaaliseen lukutaitoon ja työelämäntaitoihin. Sellaisia ovat luovuus, kriittinen ajattelu, vuorovaikutus, ICT-taidot, oma-aloitteellisuus, itseohjautuvuus, sosiaaliset taidot ja johtaminen. Näiden taitojen kehittämiseen tullaan peruskouluissa panostamaan tulevaisuudessa. Me aikuiskoulutustoimijat voimme pohjata myös oman oppimis- ja koulutusfilosofiamme näihin taitoihin.

Nyt jos koskaan on tarvetta monimuotoiselle aikuiskoulutukselle – sekä aikuiskoulutukselle (training) että aikuiskasvatukselle (adult education). Parasta varmaan on, jos näiden elementtejä pystytään yhdistelemään ja annostelemaan myös saman kurssin tai kokonaisuuden aikana. Uusia tietoja ja taitoja tarvitaan, mutta aikuiskoulutukseen voidaan lisätä myös abstraktimpia tavoitteita kuten minäpystyvyyden rakentaminen, aikuisopiskelijan monipuolistunut näkemys itsestään oppijana tai vaikkapa lisääntynyt ymmärrys tiedollisista ja taidollisista kompetensseista (Partanen 2011).

Yliopistoilta odotetaan myös yhteiskunnallista vuorovaikutusta (YVV). Me Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa uskomme, että juuri aikuisopiskelijoiden asiantuntijuuden ylläpidon ja kehittymisen tukeminen – investointi työelämän asiantuntijuuteen – on YVV-työtä parhaimmillaan.

Tekstin ovat kirjoittaneet Ruralia-instituutin verkko-opetuskoordinaattori Pekka Hytinkoski, koulutuskoordinaattori Katja Perttu ja koordinaattori Eeva Uusitalo.

hyppy 

 

 

 

 

 

 

 

Partanen, A. 2011. ”Kyllä minä tästä selviän.” Aikuisopiskelijat koulutustarinansa kertojina ja koulutuksellisen minäpystyvyytensä rakentajina. Kasvatustieteen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

Uusi oppiminen. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 8/2013.
http://www.helsinki.fi/behav/uutisarkisto/2013/trip.pdf

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *