Kuoppa-Jäppisistä asuntomessuihin

Riitta2Asuntomessut ovat yli 40 vuoden ajan esitelleet rakentamisen ja sisustamisen uusia tuulia. Ne järjestetään Ruralia-instituutin sijaintipaikkakunnilla, Seinäjoella vuonna 2016 ja Mikkelissä vuonna 2017. Asuminen muuttuu ja pitkän aikavälin tarkastelu tuo muutokset havainnollisiksi. Siinä missä nykyrakentaminen aloitetaan kuopan kaivamisella, entisaikaan maakuopassa jopa asuttiin. Näin myös eteläsavolaiset Kuoppa-Jäppiset. Heistä löytyi aineistoviite, kun kerättiin materiaalia Ruralia-instituutin LÄHIVALINTA-hankkeen tarpeita varten.

LÄHIVALINTA-hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta lähiruoasta ja edistää lähiruoan käyttöä, vahvistaa alueen ruokakulttuuria ja sen merkitystä sekä lisätä alueen kiinnostavuutta ruokamatkailukohteena. Hankkeen yhtenä osana dosentti Maarit Knuuttila selvitti Saimaan alueen ruoallista kulttuurihistoriaa.
Kuoppa-Jäppiset, ruoalliseen kulttuurihistoriaan tutustuminen ja keskustelut Maaritin kanssa saivat miettimään asumisen ja ruoan välisiä kytköksiä. Nykyasunnoissa ruoka näyttäytyy meille ensisijaisesti keittiönä, joka on hulppeimmillaan pitkälle varusteltu näyttävine kalusteineen, moninaisine koneineen ja välineineen. Kuitenkin ruoanlaittoon käytetään vähän aikaa, vaikka keittiö on hinnakas asunnon osa.

Kuoppa-Jäppisten aika kului pitkälti ruokatarpeiden hankinnassa kuten esimerkiksi kalastuksessa, metsästyksessä ja keräilyssä. Ruoan valmistus vei aikaa. Välineistö oli vähäistä, ja ruoanlaitto oli lähinnä sellaista, mikä nykyisin tunnetaan ja opetellaan eräkokkauksena. Asumuksen ulkopuolella Kuoppa-Jäppisillä lienee ollut rinteeseen rakennettu ulkouuni ruoanlaittoa varten. Saattoipa heillä olla keittokotakin.

Sittemmin Kuoppa-Jäppiset ryhtyivät rakentajiksi. Pienen hirsitöllin myötä heistä tuli pelkkiä Jäppisiä. Kuopasta Jäppiset olivat saaneet tarpeekseen, joten he tekivät taloon maanpäälliset perustukset. Ulkotulisijat tulivat tarpeettomiksi, koska asumusta piti kuitenkin lämmittää. Takkamalleja oli saatavissa vaikkapa keskiaikaisista linnoista, joskin takassa oli heikko lämmitysteho. Lisävarusteina tuli koukussa riippuva pata sekä kolmijalka keittämiseen. Jäppisten mielestä takka sopi paremmin sisustuselementiksi ja he päätyivät uutuuteen, sisäänlämpiävään uuniin. Pihalla oli perunakuoppa ja savusauna, jossa muun lisäksi palvattiin lihaa ja valmistettiin maltaita oluen tekoon. Aitasta varattiin yksi osa liha-aitaksi.

Remontin tultua ajankohtaiseksi Jäppiset rakensivat ruokakomeron. Tämä helpotti ruokahuushollia, vaikka Jäppiset eivät tuolloin voineet tietää, että jääkaapin ja kylmiön oikea lämpötila on +2 – + 6 astetta ja viileäkaapin +10 – + 14. Jäppiset olivat kuitenkin harjaantuneita ruokakomeron lämpötilan ja ruoan aistinvaraisen laadun arvioijia. Remontissa tehtiin myös uusi liedellinen leivinuuni, jossa saattoi sekä keittää että paistaa kätevästi. Paitsi että samalla energialla hoitui lämmitys ja ruoanlaitto, uudessa uunissa oli myös pienempi lämmönhukka. Pihalle tehtiin maakellari.

Ajan myötä Jäppiset päättivät ottaa sähköt ja vetää vesijohdon. Tästä johtuen, ja koska edellisestä remontistakin oli jo aikaa, Jäppiset ryhtyivät uuteen rakennusprojektiin. Ruoanlaittoa varten tehtiin oma tila, keittiö, ja sen kylkeen ruokailutila. Töpselin perään tuli saataville moninaisia koneita ja laitteita. Jääkaapin myötä ruokakomero jäi virattomaksi. Uusi lämmitysratkaisu korvasi uunit, joten leivinuuniakaan ei tehty. Viimeisenä luovuttiin saunan puukiukaasta. Energiaa kului, mutta olihan se tarkoituksenmukaista, kun aika kului palkkatyössä jokapäiväisen leivän hankinnassa. Maakellari kuopattiin. Pakastearkun tuloon ei ollut varauduttu, mutta sille raivattiin tilaa eteisestä. Seuraavaan taloon suunniteltiin tehtäväksi apukeittiö.

Remontin valmistuttua Jäppiset tekivät pihatyöt ja terassille hankittiin kukkia sekä amppelitomaatti. Puutarhaharrastus oli mukavaa vastapainoa työlle. Lähiruokainnostuksen myötä viljelijät tarjosivat ostettavaksi vihanneksia, juureksia ja marjoja. Niille ei kuitenkaan ollut säilytyspaikkaa, kun pakastinkin oli täynnä ja aika kortilla säilömiseen. Pieniä eriä viljelijän taas ei toimittanut kuljettaa. Pientuottajat tarjosivat myös lihaa. Muut ruhon osat kuin filee olivat edullisia, mutta uhkasivat jäädä käsiin. Ne vaativat kuitenkin pitkän haudutusajan eikä niitä Jäppisten toimittanut sähköuunissa joulukinkun tapaan yön yli haudutella.

Viimeisenä Kuoppa-Jäppisten ulkouuni ja ulkotulisijat saivat nykyvastineen pihagrillistä ja -keittiöstä. Tekevätkö vanhat ilmiöt – kuten kotitarveviljely, ruokakomerot, leivinuunit ja maakellarit – energiansäästön ja ruokakulttuurin nimissä paluun jossain uudessa muodossa?
Se nähdään Seinäjoella ja Mikkelissä, Jäppiset.

Kirjoittaja Riitta Kaipainen toimii Ruralia-instituutissa Lähiruoka arkipäivän valinnaksi –LÄHIVALINTA –hankkeen projektipäällikkönä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *