Mitä kuuluu, Green Care -hankemaailma?

Blogiin1 kuva_Ritva MMitä kuuluu Green Care -maailmaan? Ai niiden lannoitteiden kauppaanko – vai tarkoitetaanko sittenkin luontolähtöistä toimintaa, jota alettiin kutsua Green Care -toiminnaksi vain hetkeä ennen kuin näyttävät Green Care -ravinnemainokset lävähtivät messuille ja markkinoille? Hyvää kuuluu ja haasteitakin, vastattiin kun eteläsavolaisen Luontohoiva-hankkeen väki haastatteli vertaisoppimismielessä keväällä 2014 meneillään olevia, aiheen ympärillä työskenteleviä hankkeita. Tavoitteena oli muodostaa yleiskuva Green Care -hankkeiden tilanteesta, saada ajatusta tulevasta ja jakaa saatua tietoa takaisin alan toimijoille. Kaikkia hanketoimijoita emme haastatteluihin tavoittaneet, mutta useimmat kuitenkin voidaksemme pohtia asiaa niin onnistumisten ja haasteidenkin kannalta.
Meneillään on muutamien hankkeiden, esiselvitysten ja pioneeritoimijoiden jälkeen ikään kuin toinen kausi Green Care -toimintaa yhä lukuisampien, usein monimuotoisten hankkeiden voimin: selvityksiä, strategioita, mallien muotoilua, yrittäjien ammatillista koulutusta, opintomatkoja, teeman tunnustelua, laatutarkastelua, kehittämisehdotuksia, verkostoitumista Suomessa ja ulkomailla, tuotekehitystä aluillaan, uusiakin tuotteita jossain määrin jo, asiakastyötä… Ja siinä rinnalla vanhat konkarit jatkavat luontolähtöistä toimintaansa, kuten aiemminkin.

Kevätkukkien lailla lähes joka puolelle Suomea levinneiden hankkeiden kautta on onnistuttu verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisestikin. Tämä vaatii aikaa, sitä on otettu ja onnistuttu. Vaikka eihän yhteistyö aina suju, varsinkin kun soppaa sekoittaa niin monenlaisia toimijoita – on ainakin yrittäjiä, opettajia, kehittäjiä ja tutkijoita. Kansainvälisissä hankkeissa vielä kielikin saa joskus käsittämään asiat väärin. Yrittäjien keskinäinen verkostoituminen on puolestaan usein aluksi toisilta oppimista ja vertaistukea – ja syventynee vasta myöhemmin yhteisten tuotteiden ja muun yritystoiminnan rakentamiseksi. Iloa on, kun yhteistyö kaikissa muodoissaan sujuu ja jatkuu seuraavissakin hankkeissa.

Paikoin yrittäjät ovat sitoutuneet hankkeiden kehittämistoimiin. Käytännön tekeminen, tuotetestaukset ja asiakkailta heti saatu palaute motivoivat. Toisin paikoin yrittäjien aikatauluun ei kehittäminen mahdu. Yritysten sesonkihuiputkin voivat olla eri aikaan. Osa hankkeista toimii maantieteellisesti hyvinkin laajalla alueella. Miten siinä sitten järjestää kaikille sopivia tilaisuuksia kaikille sopivaan aikaan ja vielä kaikkien lähellä? Eipä siinä markkinointikaan aina auta. Maksavia asiakkaita ei näy koulutuksissa ja välillä niitä on vaikea löytää itse Green Care -toimintaankin.

Vaan välillä homma sujuu. Koulutukset pyörivät, seminaarit kiinnostavat, hankkeet järjestävät toimintaa välillä yhdessä, asiakkaita riittää, kehitys etenee. Sisällöiltään harkitut, aihetta monesta näkökulmasta lähestyvät, lämminhenkiset tilaisuudet jäävät osallistujiensa mieliin, ja tietoisuus asiasta leviää. Onko levinnyt tarpeeksi?

Kehittämistoiminnassa on onnistuttu, koska oman osaamisen mukainen kehittämistyö tuo tulosta. Koska hankeporukassa on sitoutuneita toimijoita eri vahvuuksilla. Koska ohjausryhmiltä on saatu arvokasta panosta. Koska opiskelijat ovat innostuneet tekemään harjoitustöitä ja opinnäytteitä. Koska kehittäminen on usein monialaista kuten itse Green Care -toimintakin.

Mutta mitäs se Green Care tarkoittaa? Käsitteenmäärittely jatkuu, niin että se jo joitakin väsyttää. Uusien toimijoiden tullessa kentälle asia nousee yhä uudelleen esiin ja välillä muulloinkin. On kuitenkin oleellista sisäistää asia ja muodostaa yhteinen käsitys niin toiminnan tavoitteiden, toteutuksen, viestinnän kuin itse asiakkaidenkin takia. Aihealueen laajuus haastaa määrittelijät: Mitä lopulta lasketaan Green Care -toiminnaksi? Siinä voi kenttä jakaantua, minkä osa vastaajista koki ajoittain hankalana.

Toiminnan laaja-alaisuus pistää miettimään myös hankkeiden suunnittelijat. Kuinka rajata hankkeet moninaisessa toimintakentässä? Mihin asiakasryhmiin ja
toimialoille missäkin hankkeessa kannattaisi keskittyä? Kiinnostavia kehitysteemoja on paljon.

Entä innostuvatko alan toimijat hyödyntämään aiempien hankkeiden tuloksia, esim. ottamaan kehitettyjä malleja käyttöön? Onko tehty työ ollut tarpeen? Kuka ylläpitää syntyneitä verkostoja? Siirtyykö hiljainen tieto? Muistetaanko aiempien hankkeiden työ, arvostetaanko tehtyä työtä, vältetäänkö päällekkäisyydet?

Kehittämistoiminnassa ollaan nyt siirtymässä ”kolmannelle kaudelle”, jossa asiat syvenevät. Pohjatyötä on tehty paljon, tutkittu, opetettu, tietoisuutta ja kiinnostusta herätetty, verkostoja luotu. Nyt on aika jalostaa tehtyä tuotekehitystä. Siirtyä verkostoissa askel eteenpäin kohti jaettua yritystoimintaa. Vakiinnuttaa hankkeiden koulutuskokeilut osaksi pysyvämpää täydennyskoulutusta ja jopa osaksi tutkinto-opetusta. Laajentaa tarjontaa ammatillisesta koulutuksesta kaikille tasoille. Järjestää entistä kohdennetumpaa koulutusta eri osapuolille. Pitää entistä tiiviimmin yhteyttä hankkeiden välillä, jakaa tietoja ja kokemuksia. Saada laajamittaisesti kunnat, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja päättäjät ymmärtämään asian merkittävyys sekä huomioimaan se päätöksenteossa. Valtavirtaistaa Green Care. Vai onko se sittenkin vasta ”neljäs kausi”?

Kirjoittaja MMM Ritva Mynttinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista työskentelee Luontohoiva – palvelukonseptien ja monitoimijaisten verkostojen kehittäminen Etelä-Savossa -hankkeessa.