Taidetta ja historiaa – Mäntyharjun monet keskukset

”Kunnasta löytyy historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuuden visioita, joiden avulla olisi mahdollista luoda yhtenäistä kertomusta Mäntyharjusta.”

Mikkelin Ruralia-instituutista lähti elokuun alussa retkikunta tutustumaan läheiseen Mäntyharjun kuntaan. Me, harjoittelijat Anni, Henna ja Elina sekä tohtorikoulutettava Ryo saimme oppaaksemme Mäntyharjun konkarin, Ruralia-instituutin varajohtaja Torsti Hyyryläisen.

Retkikuntalaiset esittelevät suomalaista henkilökohtaista tilaa Apteekkitalon edessä Taidekeskus Salmelassa.

Mökkikuntana tunnettu Mäntyharju on siitä erikoinen pitäjä, että sen keskusta on vaihtanut paikkaa useita kertoja, ja keskustan lisäksi sillä on myös erillinen kirkonkylä. Retkikohteemme olemus alkoi avautua meille näiden eri aikakausina toimineiden keskustojen tarinoiden kautta.

Mäntyharjun historiaan perehtynyt oppaamme osasi kertoa, että Mäntyharju oli 1700-luvulla jakautunut kahteen osaan Ruotsin valtakunnan ja Venäjän suuriruhtinaskunnan alle, joka johti kauppalan ja kirkonkylän eriytymiseen. Mäntyharjun alkuperäisen keskuksen sijainnista meillä ei ollut tarkkaa tietoa, koska sen jäämistö on ilmeisesti kauan sitten peittynyt metsien alle.

Mäntyharjun kirkonkylä ja keskusta.

Aloitimme retken pyörähtämällä Kiepin sahalla, jolla on merkittävä asema Mäntyharjun kehityksessä ja historiassa. Paikalla on ollut sahatoimintaa jo parisataa vuotta, sillä Kiepin sahan edeltäjä, Hallan saha, työllisti alueen väkeä jo 1800-luvulla. Sahan läheisyyteen muodostui aikoinaan sahatyöntekijöiden ja heidän perheidensä asuinalue.

Sieltä siirryimme vanhaan keskustaan eli Mäntyharjun Asemankylälle (kutsutaan myös Alakyläksi tai “Itä-Berliiniksi”), joka ulottuu rautatieaseman itäpuolelle ja saha-alueelle asti. Mäntyharjuun valmistui junarata vuonna 1889, minkä jälkeen aseman ympärille alkoi syntyä uutta asutusta ja siitä tuli Mäntyharjun Asemankylä. Mäntyharjun keskus ehti siirtyä nykyiseen keskustaan jo 60-luvulla, mutta vanhalla Asemankylällä näkyy edelleen Mäntyharjun historiaa, jota harvoin tunnetaan.

Mäntyharjun Asemankylää leimaa vahvasti työväenkulttuuri, jota edistää mm. Mäntyharjun työväentalo. Työväentalo rakennettiin vuonna 1928 ja se on todella hyvin säilynyt komea rakennus edelleenkin. Maisemiin kuuluu myös osuuskauppa, joka edustaa 1930-luvun funkkistyyliä. Meidän mielestämme rakennus kuitenkin kaipaisi remonttia. Olisiko hienoa, jos vanha osuuskauppa kunnostettaisiin ja sillä tavalla Mäntyharjun Asemankylä nostettaisiin Salmelan taidekeskuksen rinnalle?

Asemamakasiini

Mäntyharjulla on jo yksi rakennus, joka taannoin kunnostettiin ja herätettiin taas henkiin. Vuonna 1903 rakennettu Mäntyharjun asemamakasiini oli surkeassa kunnossa, mutta Mäntyharjun kunta osti sen vuonna 2016 ja remonttityö valmistui viime vuonna. Nykyään asemamakasiini on viehättävän näköinen kahvila ja myymälä, joka saa lumoihinsa niin turistit kuin paikallisetkin. Kunta sai kunnostettua myös aseman toisen rakennuksen, joka oli alun perin aseman odotussali, ja se toimii nykyään näyttelytilana ja konserttisalina. Tässäkin vahvasti näkyy Mäntyharjun taide- ja kulttuuripolitiikka, mikä on todella hieno asia!

Seuraava kohteemme oli Mäntyharjun kunnantalo. Kävimme katsomassa kunnantalossa ja sen ympäristössä sijaitsevaa taidetta. Tapasimme myös kunnanjohtaja Jukka Ollikaisen, joka kertoi meille Mäntyharjun kehittämisestä.

Reissutorin muraali

Mäntyharju on ottanut rohkean ja hyväntuntuisen askeleen alueen kulttuurisen elinvoimaisuuden edistämisessä. Taiteen, kulttuuriperinnön suojelun ja osallistumisen keinoin on luotu lisää viihtyisyyttä taantuvalle keskusta-alueelle. Kunnantalon alapuolelle, Reissutorin betonisiin kaiteisiin ja rakenteisiin on luotu uutta yhteisöllistä taidetta: muraaleja, joissa esiintyy kuntalaisten ideoimia tarinoita ja värejä. Kunnan palkkaama katutaiteilija Maikki Rantala maalasi teokset osallistujien ehdotusten pohjalta. Kunnantalon seinään on toteutettu myös värikäs, yhteisöllisesti luotu virkkausteos.

Muita luovia esimerkkejä ovat kesäasukas Roosa Toivosen järjestämä yhteisöllinen ja lämminhenkinen Ilokuvafestivaali sekä torilla soittava kesämuusikko. Paikallisten ja kesäasukkaiden osallistumista kunnan kehittämiseen edistetään esimerkiksi Rakkaudella Mäntyharju -mobiilisovelluksen avulla.

Kulttuuri houkuttelee kuntaan matkailijoita ja vapaa-ajan asukkaita, joiden merkitys kunnan elinvoimalle on suuri. Kunnan asukasluku moninkertaistuu kesäisin, kun mökkiläiset saapuvat. Mäntyharjulla on enemmän mökkejä kuin asuttuja asuntoja, yhteensä noin 5000.

Kunnan kannattaisi jatkaa paikallisuuden vaalimista myös Asemankylässä. Työläishistoriaan kätkeytyy kiinnostavia tarinoita, joita on avattu kunnan teollisuutta ja muuta historiaa esittelevässä Mäntyharjun verkkomuseossa. Entäpä Mäntyharjun yhteys kuomakenkiin? Kunnassa sijaitsevat Kuomiokoski Oy:n valmistamien suomalaisille tuttujen kuomakenkien varasto, lähettämö ja myymälä. KuomaOutlet myy jalkineita Autobuumin tiloissa Mäntyharjun keskustassa sekä verkkokaupassa. Voisiko kuomakenkiä hyödyntää enemmän vaikka kunnan talvimarkkinoinnissa?.

Puolen päivän aikoihin kävimme lounaalla ravintola Rosmariinissa keskustassa. Siellä söimme maukasta kotiruokaa lounaspöydästä ja listalta á la carte -annoksina. Ravintolan raaka-aineet pyritään hankkimaan mahdollisimman läheltä. Suosittuja herkkuja ovat esimerkiksi tuoreet paistetut muikut ja vegeburgerit.

Taidekeskus Salmela

Viimeisenä kohteenamme oli Taidekeskus Salmela, jonka puitteet ovat hienot: rakennukset ovat entisöity erittäin näyttävästi ja alue pidetään viimeisen päälle siistinä. Kokonaisuus on tarkoin mietitty ja herättää arvostusta liiketoiminnan muotoilun näkökulmasta. Paikan voi ajatella pikemminkin esteettisenä nautintona kuin ajatuksia herättävänä kokemuksena. Taiteella ja miljööllä on monia tarkoituksia ja paikkansa on myös kauneuden tavoittelulla. Esteettisyyttä ja kaupallisuutta ei pidä pitää huonoina liittolaisina, sillä hyvästä työstä tulee saada korvaus ja paikka tarjoaakin mahdollisuuden uusille taiteentekijöille saada jalansijaa.

Salmelaan on mahdollista suhtautua ristiriitaisesti sen kaupallisuuden, kuten myös sen irrallisuuden vuoksi. Salmela on oma kokonaisuutensa Mäntyharjussa, eikä se näyttäydy olevan liitoksissa muuhun ympäristöönsä. Tämä on monen paikan haaste ja myös monen kokema ongelma: erilaiset alueet kehittyvät irrallisena ja koko alueen vetovoima ei kehity yhtenäisenä kokonaisuutena.

Mäntyharju tarjoaakin monenlaisia alueita tarkasteltaviksi. Kunnasta löytyy kokeilunhalua ja tahtoa kehittyä. Alueet kuitenkin pysyttelevät irrallisina toisistaan ja eri alueisiin panostetaan vaihtelevalla intensiteetillä. Kunnasta löytyy historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuuden visioita, joiden avulla olisi mahdollista luoda yhtenäistä kertomusta Mäntyharjusta. Nähtäväksi jää, miten nämä kokonaisuudet kietoutuvat toisiinsa, vai pysyttelevätkö ne erillisinä kokonaisuuksina.

Kirjoittajat, tohtorikoulutettava Ryo Umeda sekä harjoittelijat  Elina Paulus, Henna Fager & Anni Toivanen, työskentelevät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *