Oppi omistajaa myöten – metsänomistajien moninaisuus huomioitava opetuksessa

Iida Viholainen, projektipäällikkö, Suomen metsäkeskus

Metsää voi tarkastella monella tavalla ja puun tuotannon rinnalle on viime vuosina noussut myös muita arvoja. Monitavoitteinen omistajuus kiinnostaa yhä useampaa metsänomistajaa eli puun kasvattamisen lisäksi muutkin tavoitteet, kuten luonnon monimuotoisuuden säilyminen, marjastus ja muiden luonnontuotteiden keruu, metsästys, virkistys, hiilensidonta, suomalaisuus ja perinteet ovat nousseet tärkeiksi. Näiden tavoitteiden tiedostaminen ja edistäminen omassa metsässä on tärkeää ja oppeja niiden toteuttamiseen haetaan kursseilta ja asiantuntijoilta.

Metsäasiat ja mahdollinen tuleva metsäomaisuus kiinnostavat yhä useampaa. Metsäopetuksen haasteena on, miten erilaisten metsänomistajien päätöksentekoa voitaisiin vahvistaa mahdollisimman hyvin kehittäen hyvää metsäsuhdetta ja kestävää metsien käyttöä. Seinäjoella syksyllä 2019 järjestettiin opintopiiri, jonka tavoitteena oli vahvistaa metsänomistajien päätöksentekoa ja lisätä heidän metsätietouttaan. Kurssi pyrki vastaamaan ongelmaan, jossa metsäopetus ei välttämättä ole kaikille saatavilla yhtä helposti, erityisesti nuorille ja naisille. Opintopiirin alustaksi valittiin kansalaisopisto, koska ne ovat tunnettuja, laajalle ulottuvia ja hyvämaineisia instituutteja. Lisäksi naiset käyttävät kansalaisopistojen palveluita aktiivisesti ja kansalaisopiston opinto-opas jaetaan ilmaisjakeluna laajalti. Ongelmana tyypillisillä metsäkursseilla on usein ollut, että monet osallistujista ovat jo osaavia ja kokeneita metsänomistajia. Tähän pyrimme saamaan vaihtelua opintopiirillämme. Tavoitteena oli toteuttaa uudenlainen ja erilainen metsäkurssi, joka olisi erityisesti suunnattu uusille metsänomistajille, nuorille ja naisille.

Altavastaajasta osaajaksi

Metsäasioissa naiset ovat helposti altavastaajan roolissa, sillä he eivät perinteisesti ole päättäneet metsäasioista perheissä. Muutenkin metsäsektori metsäneuvojineen ja asiantuntijoineen on ollut miesvaltainen, mikä on vaikuttanut miehisen mielikuvan syntymiseen. Monien muiden alojen tavoin myös metsäala on kuitenkin muuttunut, ja se työllistää yhä enemmän myös naisia. Metsänomistajina naiset ovat yhä aktiivisempia, ja yhä useampi uusi metsänomistaja on nainen. 2000-luvun alusta lähtien n. 40 % uusista metsänomistajista on naisia (1). Tämä tulisi huomioida viestinnässä ja koulutuksessa. Esimerkiksi koulutusmateriaalien kuvissa ja videoissa voisi olla enemmän naisia, jolloin samaistumispinta olisi laajempi. Kursseja ja opintomateriaaleja suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon, että kurssinvetäjissä olisi molempaa sukupuolta edustavia ja eri-ikäisiä henkilöitä. Lisäksi mahdolliset painotukset kurssinvetäjien taidoissa ja arvoissa tulisi ottaa huomioon, jotta kurssilaiset saisivat mahdollisimman monipuolisen kuvan metsäalasta.

Sanoilla on väliä

Metsäalalla on käytössä oma ammattikielensä, jonka sanasto voi hankaloittaa metsäasioihin tutustumista ja perehtymistä. Uudelta metsänomistajalta alaharvennukset, kantohinnat, leimikot, runkoluvut tai relaskoopit menevät usein ohi, jolloin ymmärrys ja oppiminen eivät etene halutulla tavalla. Tämän vuoksi ”metsäjargonia” tulisi välttää ja ilmaista asiat mahdollisimman kansankielisesti. Lisäksi liian nippeli- ja numeerisen tiedon jakamista tulisi välttää, tai tiedon määrä tulisi aina suhteuttaa vastaanottajan taitoihin. Journal of Language and Social Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (2) tutkijat totesivat, että ammattitermien käyttö tappaa kuulijan kiinnostuksen, sillä ammattitermien käyttö saa kuulijan tai lukijat tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi, eikä edes termien selittäminen helpota tilannetta. Asiat tulisi siis kertoa yleiskielisesti, niin ettei itse terminologia sulje ketään ulkopuolelle.

Ilmasto ja ympäristövaikutukset kiinnostavat

Metsät ja niiden yhteys sekä vaikutukset ilmastonmuutokseen ovat tutkimuksen ja julkisen keskustelun ytimessä tänä päivänä. Helpot ilmastoteot omassa metsässä kiinnostivat kurssilaisia. Ohjeita niihin ei kuitenkaan ole helppoa antaa. Tutkimuksen tekeminen usean menetelmän suhteen on kesken ja tapaus riippuu aina monesta seikasta kuten lajista, kasvupaikasta ja tyypistä sekä tarkasteltavasta ajanjaksosta. On siis tiedostettava, ettemme tiedä kaikkea ja meidän on elettävä tiedon epävarmuuden kanssa. Oppimateriaaleja tulisi kehittää yhteistyössä tutkimuksen kanssa niin, että metsänomistajat voisivat tehdä hiilensidonnan optimointia metsiensä ja koko yhteiskunnan hyödyksi. Luonnonhoidon, monimuotoisuusvaikutusten ja metsien suojelun tulisi olla kiinteästi mukana jokaisessa luennon aihepiirissä kurssin loppupuolella nopeasti läpikäydyn erillisen kerran sijasta.

Metsänomistajuus muutoksessa

Juuri julkaistun suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksen (3) mukaan kaupungeissa tai taajamissa asuu 47 % metsänomistajista ja metsänomistajista puolet ovat eläkeiässä. Metsänomistajat ovat siis yhä vanhempia ja asuvat useammin kaupungeissa ja kaukana metsistään. Verkkopohjaiset oppimisalustat ja webinaarit metsäopetuksessa ovat lisääntyneet ja lisänneet suosiotaan. Erityisesti etämetsänomistajille ne voivat olla oiva tapa tukea metsänomistajuutta. Verkko-oppimisella voidaan saavuttaa helposti suuri määrä osallistujia, mutta sillä helposti myös poissuljetaan vanhempaa väkeä, jotka eivät välttämättä tunne verkko-opiskelua vielä luontevaksi oppimisalustaksi.

Suurempi omistajanvaihdos tulee tapahtumaan noin 10-15 vuoden kuluttua, jolloin noin viidesosa metsäomaisuudesta tulee siirtymään suurilta ikäluokilta heidän perillisilleen. Tämä tulee muuttamaan metsänomistajakunnan keskimääräisiä arvoja, tavoitteita ja käyttäytymistä sekä luo tarvetta uusille metsäpalveluille. Ongelmana tällä hetkellä on, miten sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä olevat metsänomistajat tavoitettaisiin. Lisäksi useimmat palvelut on suunniteltu miehille, vaikka yritykset eivät sitä itse välttämättä tiedostakaan. Olisi siis tärkeää ymmärtää entistä paremmin, miten nuoret ja naiset ajattelevat metsistä, jotta heille osataan kohdentaa sopivia metsäpalveluita nyt ja tulevaisuudessa.

Kurssi on järjestetty Botnia-Atlantica 2014-2020 ohjelman rahoittaman Rikare skog -hankkeen yhteydessä. Tämä yhteispohjoismainen hanke kehittää metsäpalveluita metsänomistajien päätöksenteon vahvistamiseksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Kurssi on osa hankkeen työpakettia, jossa uusilla tavoilla ja näkökulmilla pyritään vahvistamaan metsänomistajien osaamista metsistään. Kurssille osallistui onnistuneesti 11 metsistään kiinnostunutta pohjalaista, joiden keski-ikä oli 30-vuotta ja 60 % osallistujista oli naisia. Opiskelijoiden tunne metsänomistajuudestaan kasvoi ja he kokivat päätöksentekonsa parantuneen metsiään koskien.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on mukana hankkeessa yhdessä Suomen metsäkeskuksen kanssa Suomesta. Ruotsista hankkeessa ovat mukana Ruotsin metsäkeskus Skogsstyrelsen ja Sveriges Lantbruksuniversitet (SLU). Hankkeessa on mm. selvitetty ja tutkittu alueen metsäpalvelutarjontaa, metsänomistajien päätöksentekoa ja metsäsuhteen muutoksia metsäkurssin aikana sekä suunniteltu ja toteutettu pilotteja metsäpalveluyritysten kanssa.

Kirjoittaja Iida Viholainen metsäinen agronomi, joka työskentelee Suomen metsäkeskuksessa projektipäällikkönä.

Interreg Botnia-Atlantica logo suomeksi

 

 

 

1 RÄMÖ, Anna-Kaisa, et al. Suomalaisen metsänomistajan profiili vuonna 2030. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja, 2009, 221: 47.

2 SHULMAN, Hillary C., et al. The Effects of Jargon on Processing Fluency, Self-Perceptions, and Scientific Engagement. Journal of Language and Social Psychology, 2020, 0261927X20902177. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0261927X20902177

3 KARPPINEN, Heimo; AHLBERG, Magnus. Metsänomistajakunnan rakenne 2020: Yleiseen väestömuutokseen perustuvat ennustemallit. 2008. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/545837

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *