Uudistetaanko yhteisölainsäädäntöä mahdollistamaan osuustoiminnan uusi aalto?

Osakeyhtiölain mukaan yrityksen tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Useimmille yrityksille kannattavuus on riittävä tavoite ja monille yrityksen tehtävä ja tarkoitus merkitsevät enemmän kuin raha. Myös tuotteilla ja palveluilla on tarkoitus, sisältö ja arvo tekijälleen. Osuustoiminnalliset yritykset kertovat tehtäväkseen tuottaa jäsenilleen näiden tarvitsemia palveluja ja jakaa heille ylijäämää palvelujen käytön mukaan. Säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset käyttävät tuottojaan yhteiskunnallisin perustein yhteistä hyvää edistäviin tarkoituksiin. Talouden kokonaisuudessa taloustoimijoita ovat myös kotitaloudet, vapaaehtoistoiminta, järjestöt ja yhteisöt, joiden tavoitteeksi ja tarkoitukseksi voitontavoittelu sopii varsin huonosti.

Näkymätön käsi vai sääntely?

Markkinafundamentalistien mukaan sääntely on pahasta. Björn Wahlroosia seuraten meidän tulisi luottaa vain ja ainoastaan voiton maksimointiin yritysten tavoitteena. Vapaan kilpailun näkymätön käsi sitten jakaisi vaurauden ja hyvinvoinnin optimaalisesti alueellisesti, kansallisesti, kansainvälisesti ja globaalisti. Julkista valtaa ei kaivata markkinoita häiritsemään. Jos kuuntelemme Sixten Korkmania, hyvinvointivaltiossa julkista valtaa tarvitaan markkinataloutta sääntelemään. Toistuvista talouskriiseistä selviytyminen ei onnistu, elleivät hallitukset riennä markkinataloutta sääntelemään, siis suitsi voitontavoittelua.

Kasvu ja kasautuminen vai yhteinen tulevaisuus?

Talouspolitiikan kriittinen kysymys koskee markkinatalouden tehtävää luoda talouskasvua, vaurautta ja hyvinvointia. Talouden kasvu on teollisuusyhteiskunnassa perustunut fossiilienergiaan ja uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen, jopa riistoon. Ilmaston lämpeneminen, luonnonvarojen ehtyminen ja ympäristön saastuminen ovat kasvun ja kilpailun oloissa kärjistyneet. Eikä kilpailu vahvimpien ehdoilla helpota eriarvoisuutta aiheuttavaa vaurauden kasautumista. Kaupungistumisen megatrendin myötä ja digitalisaation vaatiman uuden teknologian tarpeissakaan ympäristöongelmat ja luonnonvarojen niukkuus eivät häviä. Ilmastokriisi ja kestävän kehityksen vaarantuminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia, ja myös ratkaisut edellyttävät yhteisiä kansainvälisiä toimia. Niihin tarvitaan markkinatalouden yhteiskuntavastuuta ja sen on lähdettävä talouden perusyksiköistä yrityksistä ja niiden tehtävistä.

Maaseutuko tuottavuuden takapajula?

Maaseutua ovat teollistumis- ja globalisaatiokehityksen ajan luonnehtineet krooninen, kaupungistuneita alueita alhaisempi tuottavuus, väestön poismuutto ja ikärakenteen vanheneminen. Menetyksiä on kompensoinut tehokkuuden lisääminen luonnonvarojen talteenotossa ja hyödyntämisessä, toisin sanoen yksikköhintojen alenemisen korvaaminen tuotannon määrän kasvulla. Matala tuottavuus ja sen kompensointitarve on ollut ja on edelleen vakava ongelma maaseudun kehittämiselle. Toki on trendille vastakkaistakin kehitystä, innovaatioita, huomion kiinnittämistä laatuun ja monipuolisuuteen selviytymiskeinoina. Kysymys on kuitenkin myös yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja eriarvoisuudesta. Tuottavuutta tärkeämpää on kokonaisuuksien ymmärtäminen ja yhteensovittaminen. Esimerkiksi kuntien hankintapäätöksissä päädytään usein lyhytnäköiseen tuottavuuspaloitteluun, jos hankintojen kokonaisuutta ei osata käsitellä koko kuntayhteisön ja sen toimintaympäristön elinvoimaisuuden kannalta.

Maaseudulla yritystoiminnan elinvoimaisuutta on perinteisesti vahvistettu esimerkiksi ammattien yhdistelmillä ja perheenjäsenten työnjaolla, kuten esimerkiksi monitoimimaatiloilla. Monipaikkaisuus edustaa samaa toiminnan mallia. Tuottavuusajattelussa tällaiset ratkaisut helposti arvioidaan kannattamattomiksi. Virhe korostuu, kun toimintamalliin liittyvät paikalliset toimintaverkostot ja mahdolliset yhteistoimintasuhteet jäävät huomiotta. Taloustutkimuksessakin ihmisen yhteisöllisyys ja yhteisökohtaisten tekijöiden merkitys jäävät yksilöllisten motiivien varjoon. Kilpailun näkeminen ihmisluontoon kuuluvana viettinä kaventaa näköalaa. Talouskasvun kokeminen korvaamattomaksi vaurauden ja hyvinvoinnin edellytyksenä on tuhoisaa.

Kestävän kehityksen hauraus, kapitalismin valuviat ja evoluutioloikka kohtuuteen

YK:n kestävän kehityksen ohjelmat ja maailmanlaajuisten ilmastosopimusten allekirjoittaminen osoittavat, että huoli maapallon tulevaisuudesta tiedostetaan. Globaalien ongelmien ratkaisujen etsinnässä yhteisvastuu on kuitenkin haurasta, kun kansainvälisessä kilpailussa menestymisen ehtona on, että tingitään yhteisen hyvän tavoitteista. Yksittäisten valtioiden innokkuutta päästöjen rajoittamiseen ja hiilinielujen kasvattamiseen vähentää se, että työllisyydelle tärkeät yritykset voivat siirtyä muualle, maihin joissa lait ja sanktiot ovat löysiä.

Markkinatalouskapitalismin kritiikki voimistuu maailmalla. Poliittista yhteistahtoa tarvitaan muutosten tekemiseksi myös markkinatalouden perusyksiköiden tehtävien määrittelyyn. Tarve yhtiölainsäädännön uudelleenarviointiin markkinatalouden yhteiskuntavastuun kannalta on noussut kansainväliseen keskusteluun yritysjuridiikassa (esim. Sjåfjell, Mähönen, Taylor et al 2020). Saksassa yrittäjien piirissä on noustu vaatimaan vanhentuneena pidetyn yhtiölain muuttamista siten, että yritystoiminnan tavoitteeksi määriteltäisiin voitontavoittelun sijasta tehtävä ja tarkoitus yhteiskunnassa. Markkinakilpailun ja kasvun kierteestä vapautuakseen yrittäjät etsivät työlleen roolia esimerkiksi paikallistalouden toimijoina. (Tönnesmann 2020) Professori Markku Wilenius yhtyy kritiikkiin viittaamalla Suomen osakeyhtiölakiin, joka määrittelee yrityksen tarkoitukseksi ainoastaan voiton tuottamisen osakkeenomistajille (Koho 2020). Tulevaisuudentutkija Wilenius esittää kullanarvoisen neuvon talouden kriisitoimista päättäville poliitikoille: lainsäädäntö ja verotus ovat äärimmäisen tärkeitä asioita markkinatalouden ohjaamisessa. ”Ei ole tekoja ennen kuin on agenda”.

Kapitalismi ei ole sama asia kuin markkinatalous. Suomen kansa tietää tämän. Päättäjät karttavat yhtiökonseptin kriittistä tarkastelua. EVA:n kyselytutkimus suomalaisten suhtautumisesta talous- ja yhteiskunta-aatteisiin osoittaa (eva-analyysi nro 79, maaliskuu 2020), että ihmisten mielikuvat markkinataloudesta ovat selvästi myönteisempiä kuin mielikuvat kapitalismista tai liberalismista. EVA:n kyselyssä ihmiset suhtautuivat markkinatalouttakin myönteisemmin osuustoimintaan. Markkinatalouden kehittämiselle osuustoiminnallisuutta lisäämällä on Suomessa kysyntää. Ei ole kysymys vain osuuskuntamuotoisen yritysmuodon edistämisestä. Muutospaineet kohdistuvat yhtiölainsäädännön yleisiin muutostarpeisiin ja ovat kansainvälisiä. Yksityisen voitontavoittelun motiivi on kestävän talouden uralle kurkottavassa maailmantaloudessa kestämätön markkinatalouden yleiseksi ohjesääntökoodiksi. Maaseudun ja aluetalouksien näkökulmasta yhtiölainsäädännön muuttaminen yhteistoimintaa, vastuullisuutta ja kohtuutta kannustavaksi voi olla vain tervetullut uudistus.

Pohjois-Italian renessanssiruhtinaiden bisneksistä siunaantui innovaatio, osakeyhtiö, joka loihti maailmaan markkinatalouskapitalismin. Teknisen edistyksen ja vaurauden kasautumisen mukana kasvoivat 1800-luvulle tultaessa myös tehdaskaupunkien slummit ja työläisten riisto. Porvariston yrittämisenvapauden rinnalla tasa-arvon aate nosti työväen vaatimaan kansalaisoikeuksia, inhimillistä kohtelua ja toimeentuloa. Kolmannen vallankumousaatteen, veljeyden pohjalta myös solidaarisuuden ja yhteenliittymisen ideat, altruistinen luottamus yhteistyöhön sai puolestapuhujia. Näin sai alkunsa osuustoiminta, kuluttajien ja tuottajien taloudellinen yhteistoiminta oman asemansa puolustamiseksi ja parantamiseksi markkinataloudessa. Tämäkin innovaatio levisi maailmanlaajuisesti. Osuustoimintaa voidaan hyvällä syyllä pitää osakeyhtiön jälkeen talousevoluution tuotteena, vaihtoehtona itsekkään voitontavoittelun ylivallalle. Onko globalisaatio ajautumassa taitekohtaan, jossa voittojen kasautuminen ja elinympäristön tuhoutumisen uhkat vaativat ratkaisuksi markkinatalouden perusteiden uudelleenarviointia, uusien win-win -pelien oppimista maailmantaloudessa, solidaarisuuden talousoppia? Kulkekaamme kohtuuden taloutta kohti.

Kirjoittaja, VTT Tapani Köppä on vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Kirjoitus perustuu hänen Aluekehityspäivässä 20.8.2020 – Uutta elämää maalla? Orivedellä pitämäänsä alustukseen.

Viitteitä

Beate Sjåfjell, Jukka Mähönen, Mark B Taylor et al (2020), Supporting the Transition to  Sustainability: SMART Reform Proposals. University of Oslo Faculty of Law Research Paper No. 2019-63, Nordic & European Company Law Working Paper No. 20-05

eva-analyysi nro 79, maaliskuu 2020; https://www.eva.fi/blog/2020/03/09/suomalaiset-suhtautuvat-myonteisesti-markkinatalouteen/

Koho, Saara (2020), Henkilö: Päästä irti menneisyydestä. Professori Markku Wileniuksen haastattelu. Kauppalehti Fakta 3/2020, s. 12-17.

Tönnesmann, Jens (2020), Glücklich enteignet. Wirtschaft. Serie: Wende zum weniger 4. Die Zeit No 33, 6. August 2020

4 thoughts on “Uudistetaanko yhteisölainsäädäntöä mahdollistamaan osuustoiminnan uusi aalto?

  1. Hyvä kirjoitus. Aikamme vaatii yritysmuotojen tai/ja lainsäädäntöjen uudistusta.
    On myös ns Hyötyosakeyhtiölaki, Benefit Corporation Law. Useissa maissa jo ratifioitu. Lähtöisin jenkeistä jossa huomattiin että johto rikkoo lakia jos edes yrittää käyttää yrityksen varoja johonkin yleishyödylliseen. Sehän on pois osakkeenomistajan voitoista.
    Minusta Suomeenkin tarvitaan tämä laki nykyisen oy ja osk lskuen lisäksi.

    • Kiitos kommentistasi Terhi!
      Myös yhteiskunnalliset yritykset ovat eri puolilla tyrkyllä oman lainsäädännön piiriin. Suomessa on asia ratkaistu niin, että yhteiskunnallisen yrityksen tunnuksen/merkin voi hakemuksesta saada yritysmuodosta riippumatta. Viimeisten tietojen mukaan merkin hankkineitten osakeyhtiöitten, osuuskuntien ja järjestöjen/yhdistysten yhteenlaskettu liikevaihto on jo yli 5,5 mrd euroa. Tarve ja kiinnostus kasvaa.

      Kirjoitukseni tarkoituksena on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen ongelmaan, että yhden yritysmuodon, osakeyhtiön periaate dominoi talouselämän koko toimintakontekstia ja myös poliittisia ja yhteiskunnallisia päätöksenteon prosesseja. On helppo tunnistaa, että voimakkain toimintamalli eli sijoittajaintresseistä huolehtiminen, saa muita vaihtoehtoja paremmin äänensä kuuluviin talous- ja yhteiskuntaelämän foorumeilla, mediassa, hallinnossa ja politiikassa. Siksi tarvitaan keskustelua koko yhtiölainsäädännön uudistamisesta, osakeyhtiölaki mukaan lukien. Yhtiölainsäädännössä muutoksen tulee lähteä lainsäädännön kokonaisuudesta, ja siinä osakeyhtiölaki on ylivoimaisesti tärkein instrumentti. Jos yksityinen voitontavoittelu jää vaille sääntelyä yhteisen hyvän tunnustamiseksi ja noudattamiseksi, muutokset jäävät vapaaehtoiseksi hyvän tahdon ilmaukseksi ja vaille uskottavaa ja hyväksyttyä vaikutusta.
      Aloitteita yhtiölainsäädännön perusteiden kokonaisuudistuksesta ovat esimerkiksi liiketalousjuristit jo tehneet kansainvälisessä keskustelussa. Suomesta on näissä ollut mukana mm. Helsingin yliopiston osuustoimintalain professori Jukka Mähönen.

  2. Hyvä kirjoitus. Aikamme vaatii yritysmuotojen tai/ja lainsäädäntöjen uudistusta.
    On myös ns Hyötyosakeyhtiölaki, Benefit Corporation Law. Useissa maissa jo ratifioitu. Lähtöisin jenkeistä jossa huomattiin että johto rikkoo lakia jos edes yrittää käyttää yrityksen varoja johonkin yleishyödylliseen. Sehän on pois osakkeenomistajan voitoista.
    Minusta Suomeenkin tarvitaan tämä laki nykyisen oy ja osk lskuen lisäksi.

  3. Hyvä kirjoitus. Aikamme vaatii yritysmuotojen tai/ja lainsäädäntöjen uudistusta.
    On myös ns Hyötyosakeyhtiölaki, Benefit Corporation Law. Useissa maissa jo ratifioitu. Lähtöisin jenkeistä jossa huomattiin että johto rikkoo lakia jos edes yrittää käyttää yrityksen varoja johonkin yleishyödylliseen. Sehän on pois osakkeenomistajan voitoista.
    Minusta Suomeenkin tarvitaan tämä laki nykyisen oy ja osk lakien lisäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *