Kurssikerta 1

Kurssikerralla opittua:

Tällä kurssikerralla tutuksi tulivat aineiston tuominen QGIS-ohjelmaan, joitakin itselle uusia tiedostotyyppejä, ohjelman projektin eri tasojen näkyvyyden ja ulkoasun muutokset sekä kartan perusominaisuuksien tuominen karttakuvaan. Kokonaisuudessaan läpikäydyt asiat olivat lähes kaikki täysin uusia, mutta onnistuin pienistä ongelmista huolimatta pysymään muiden mukana. Oli mukavaa myös huomata, kuinka pystyi tunnin jälkeen auttamaan muitakin, heidän töissään heränneissä pulmissa. Tiimityötä kehiin!


Arvio omasta työstä:
Alla sijaitsevassa kartassa (kartta 1) on näkyvissä typpipitoisuuksien osuudet Pohjois-Euroopan maiden päästöistä prosenttiosuuksina välillä 3.20 – 33.70%. Lisäksi karttaan ovat merkitty HELCOM-merialue, järvet, valtiorajat, muut valtiot, syvyyskäyrät sekä välttämättömät karttamerkinnät. Näitä merkintöjä ovat legenda, mittakaava ja pohjoisnuoli.

Kuva 1. Typen prosenttiosuus valtion kokonaispäästöistä. Tarkasteltavat valtiot on merkitty karttaan violetin sävyin. Mitä suurempi valtion typpipitoisuus on, sitä tummempi violetin sävy sillä on kartalla.

Kartasta voi päätellä, että suurimmat typpipäästöt ovat lähtöisin Puolasta ja pienimmät päästöt Virosta. Erittäin tumma sävy kuitenkin korostuu suuresti ja antaa Puolasta hieman pahemman vaikutuksen ympäristön saastuttajana muihin Pohjois-Euroopan maihin verrattuna. Kartasta käy ilmi myös se, että typpipäästöillä olisi jonkinlainen yhteys HELCOM-merialueeseen, kun se kerran on erikseen mainittu ja merkitty.

Kartan pääaiheena on typpipäästöt. Typpipäästöt ovat peräisin erityisesti liikenteestä ja fossiilisien polttoaineiden käytöstä. Typpipäästöt on hyvin pinnalla oleva huolenaihe etenkin laiva- ja rahtiliikenteen yhteydessä, koska se typpi aiheuttaa muutoksia Itämeren vesialueen ekosysteemiin ja sitä myöten myös muuhun sen alueella tapahtuvaan toimintaan.

Teknisesti ja visuaalisesti kartta on melko hyvin onnistunut. Kartalta luettavan informaation luettavuus on hyvä. Värivalinta on sopiva, eikä se tuo mieleen muita mielikuvia. Myös värin väriskaala on sopiva ja looginen. Tumma väri kuvaa suurta pitoisuutta ja vaalea väri vähäistä pitoisuutta. Väriskaalan sävyt eivät myöskään muistuta toisiaan liikaa ja mene siksi sekaisin keskenään. Myös muiden valtioiden vaaleankeltainen väri erottuu esitetystä alueesta hyvin.

Virheitä ja korjattavaakin toki löytyy useammastakin kohdasta. Typpipäästöinformaation kannalta syvyyskäyrät ovat hieman turha tieto, järvet jäävät valtiorajojen päälle, karttatasot ovat hieman väärässä järjestyksessä, merialueet on merkitty karttaan valkoisella mutta sitä ei mainita legendassa ja mittakaavan vasen reuna on jäänyt näkymättömiin taustan tumman värisävyn tähden.

Kuvan kartografinen taso ja informaatioarvo ei aineistoa tuntevalle lukijalle on melko hyvä, sillä kartta on kartografisesti hyvin yksinkertainen ja valittu väriskaala selkeä ja hyvin erottuva. Toisaalta huonosti valtioiden nimiä muistavalle henkilölle saattaa olla hankalaa määritellä tarkemmin, missä kuvattua ilmiötä esiintyy eniten ja missä vähiten. Kartasta ei myöskään käy ilmi ilmiön ajankohtaa, jolloin on vaikeaa päätellä onko tieto uutta vai jo vanhentunutta.