Neljännen kurssikerran aiheina oli ruutukarttojen tekeminen ja MapInfolla piirtäminen. Tunnilla teimme pääkaupunkiseudulle keskittyvän ruutukartan vapaavalintaisesta aiheesta. Valitsin karttani aiheeksi muunkielisten määrät (kuva1).

Tein ruutukartasta ensin kaksi eri versiota eri ruutukoolla. Alun perin ajattelin, että pienemmällä ruutukoolla kartalta voisi lukea tarkempia tietoja, mutta lopputuloksen tulkinta vaikeutuikin melkoisesti. Päädyin siksi yleistetympään versioon eli yhden ruudun sivu on 500 metriä. Luokittelutavan valinta oli yhtä haastavaa kuin aina ennenkin, samoin luokkien sopivan määrän löytäminen tuotti päänvaivaa. Lopputulos on mielestäni ihan tyydyttävä, mutta muunkielisten määrien kuvaamiseen on varmasti parempiakin vaihtoehtoja ja esimerkiksi luokkien määrää olisi voinut vähentää parilla luokalla. Puhumattakaan sitten siitä, että ruuduilta olisi ollut tarkoitus poistaa rajat, mutta epähuomiossa ne jäivät lopulliseen versioon.

Tekemässäni kartassa muunkielisten määrät näyttävät noudattavan yleistä väentiheyttä: tiiviimmin asutuilla alueilla myös muunkielisten määrät kasvavat. Kartasta näkee, että muunkielisiä on paljon mm. kantakaupungissa sekä liikenneväylien, kuten moottoriteiden ja junaratojen, läheisillä esikaupunkialueilla. Muunkielisten määrät ovat erityisen suuria Helsingin alueella ja laskevat ympäröivillä seuduilla, esimerkiksi Espoossa määrät ovat huomattavasti pienempiä. Myös Helsingissä on jonkin verran sisäistä vaihtelua: muunkielisiä on ydinkeskustan lisäksi paljon kaupungin itäisissä ja koillisissa osissa.

Kartan antamia tietoja olisi varmasti helpompi tulkita, jos tuntisi pääkaupunkiseutua paremmin. Kuten Suvi Heittola blogissaan mainitseekin, erilaisten kaupunginosien sijaintien ja nimien tietäminen helpottaisi kartan analysoimista. Nimistön lisääminen kartalle saattaisi olla hyvä idea ja kokeilemalla selviäisi, tekisikö se kartasta liian sekavan. Ainakin tärkeimpien liikenneväylien merkitseminen olisi kartan tulkinnan kannalta hyväksi.

Kuten Pauliina Hongisto blogissaan toteaa, hyvällä ruutukartalla voi kuvata tietoja esimerkiksi koropleettikarttaa tarkemmin: tiedot eivät ole sidoksissa valmiiksi rajattuihin alueisiin, kuten kunnanrajoihin. Ruutujen kokoa muuttamalla voi itse säädellä, miten tarkasti haluaa esittää tiedot eli sekä hyvin yksityiskohtaiset sekä yleistetyt kartat ovat mahdollisia. Ruututeemakartoilla voi myös esittää sekä absoluuttista että suhteellista tietoa, ja on varmaan tapauskohtaista, kumpi esitystapa toimii paremmin.

Lähteet

Heittola, S. (2015). PAK 2015. Kurssikerta 4 (3.2.2015). <https://blogs.helsinki.fi/heittola/> Luettu 15.2.2015

Hongisto, P. (2015). PAK à la Pauliina. Kurssikerta 4 – Ruotsinkieliset ruutuina. <https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/> Luettu 15.2.2015

Tällä kurssikerralla keskityttiin MapInfon tietokantojen ominaisuuksiin ja opeteltiin mm. siirtämään tietoja muista ohjelmista sekä tuottamaan uutta tietoa vanhan pohjalta. Harjoittelu tapahtui Afrikan kartalla, johon toimme tietoja Afrikan konflikteista, öljylähteistä ja timanttikaivoksista. Kurssikerran tehtävät vaativat jatkuvaa tarkkuutta ja uusia asioita tuli vastaan runsaasti. En siis oleta, että muistaisin niistä puoliakaan seuraavalla kerralla, mutta toivottavasti edes tärkeimmät jäivät mieleen.

Arttu Paarlahden Afrikan karttaa (kuva1) katsomalla näyttäisi siltä, että konfliktit ovat sijoittuneet timanttikaivosten ja öljylähteiden läheisyyteen. Nämä vaurautta tuottavat luonnonvarat ovat varmasti olleet osallisena moniin konflikteihin, mutta täydellistä syy-seuraussuhdetta niiden takana tuskin on. Kuten Joonas Alanko blogissaan totesi, monet Afrikan konfliktit pohjautuvat myös etnisiin taustoihin ja ristiriitoihin.

Afrikan kartan tietokantoihin kuuluu paljon muutakin tietoa konfliktien, timanttien ja öljylähteiden sijaintien lisäksi. Näistä tietokannoista selviää esimerkiksi konfliktien ajankohdat sekä tarkempia tietoja öljylähteiden ja timanttikaivoksien tuottavuudesta. Runsaammilla tiedoilla on mahdollista tehdä huomattavasti tarkempia ja oikeampia päätelmiä alueiden tapahtumista. Esimerkiksi tietoja öljynporauksen ja timanttikaivosten tuotannon alkamisvuosista voitaisiin verrata konfliktien alkamisvuosiin ja etsiä sitä kautta mahdollisia yhteyksiä. Samalla voitaisiin verrata internet-käyttäjien lukumääriä eri vuosina ja seurata siten alueiden elintason ja vaurauden kasvua tai laskua. Näin voisi selvittää, millaisia vaikutuksia alueiden konflikteilla tai uusilla kaivoksilla ja lähteillä on alueen kehitykseen.

Samalla kurssikerralla tehtiin myös toinen teemakartta, tällä kertaa Suomen valuma-alueiden järvisyysprosenteista ja tulvaindekseistä (kuva 2). Kuten Sara Todorovic blogissaan toteaa, tulvaindeksin yhteydessä käytetyt keskiylivirtaaman ja –alivirtaaman kaltaiset käsitteet ovat tässä vaiheessa vielä vähän hämäriä, mutta eiköhän ne siitä ajan kanssa selkene. Jotain perustietoja kartalta voi kuitenkin tulkita, esimerkiksi, kuten olettaa saattaa, Keski-Suomen järvet erottuvat kartalta selkeinä piikkeinä. Erityisesti rannikon tuntumassa valuma-alueiden järvisyysprosentti laskee tuntuvasti, mikä aiheuttikin kartantekovaiheessa hieman haasteita: oli kokeiltava pariin kertaan ennen kuin löysin sopivan mittakaavan pylväiden pituuseroja kuvaamaan.

Kartasta nähdään, että alueilla, joilla tulvaindeksi on korkea, järvisyysprosentti on matala ja toisinpäin. Rannikot erottuvat kartalta korkeiden tulvaindeksien takia, syynä on todennäköisesti meriin laskevat joet ja alava maa, minkä seurauksena keväällä sulavat lumet ja sateet aiheuttavat jokien tulvimista. Myös ihmisen toiminnalla voi olla vaikutusta rannikoiden tulvaindekseihin: pellot ja rakennetut alueet lisäävät pintavaluntaa ja näin tulvariskiä.

Lähteet

Alanko, J. (2015) Alanko’s blog. Pak kerta 3. <https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/> Luettu 6.2.2015

Paarlahti, A. (2015) Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015. Afrikkaa ja konflikteja. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/> Luettu 6.2.2015

Todorovic, S. (2015) Saran blogi. Kurssikerta 3 – Timantteja ja tulvia. <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/> Luettu 6.2.2015