Tutkimustulokset esittelyssä lokakuun lopussa järjestettävässä HSS-seminaarissa

Journalismin notkuvat rajat -hankkeen työryhmä esittelee hankkeen alustavia tuloksia torstaina 28.10. Päivälehden museossa. Helsingin Sanomain Säätiön järjestämässä seminaarissa esitellään myös muiden Viestintä ja journalismi – samalla kentällä eri säännöillä -haussa rahoitusta saaneiden hankkeiden tutkimustuloksia.

Journalismin notkuvat rajat -hankkeen tutkimusryhmä esittelee tutkimuksen tuloksia lokakuun lopussa Päivälehden museossa järjestettävässä HSS-seminaarissa. Tutkimusryhmä esittelee myös ensimmäistä kertaa haastatteluista ja sisällönanalyysista saatuja alustavia tuloksia. Lisäksi esittelyssä ovat aiemmin saadut tulokset kyselytutkimuksesta.

Seminaarissa kuullaan myös neljän muun viestinnän ja journalismin rajoja tarkastelleen tutkimushankkeen tuloksia. Tutkimustulosten esittelemisen lisäksi seminaari koostuu paneelikeskustelusta, johon osallistuvat professori Anu Koivunen Tampereen yliopistosta, viestintätoimisto Milttonin varatoimitusjohtaja Katri Makkonen sekä Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson. Paneelikeskustelua moderoi Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies Jussi Pullinen.

HSS-seminaari järjestetään Päivälehden museossa 28.10. klo 14–17.

Lisää tietoa seminaarista löydät HSS:n sivuilta.

”Talouden realiteetit lisäävät painetta hyväksyä myös sellaista sisältöä, jonka journalistisin perustein toimiva media olisi vielä jokin aika sitten torjunut yksiselitteisesti” – Tutkimusraportti avaa paikallismedian johdon näkemyksiä viestinnän ja journalismin hämärtyvästä rajasta

Journalismin notkuvat rajat -hankkeen tutkimusraportti on julkaistu. Raportissa Mikko Grönlund, Juho Ruotsalainen, Jaana Hujanen sekä Katja Lehtisaari avaavat paikallismedioiden päätoimittajille ja johdolle kohdennetun kyselytutkimuksen tuloksia. Kysely toteutettiin loppuvuodesta 2020 ja siihen vastasi 103 henkilöä. Kyselyn vastausaste oli 38 prosenttia. Linkki Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin (SSKH) julkaisemaan raporttiin löytyy tämän julkaisun lopusta.

Kysely vahvistaa näkemystä, että eettiset pohdinnat paikallisen journalismin ja viestinnän rajasta ovat ajankohtaisia. Vastaajien mukaan ei-journalistisen sisällön määrä on kasvanut julkaisuissa, ja julkaisuihin päätyy entistä enemmän tiedotteita ja markkinointimateriaalia, jotka eivät käy läpi toimituksellista prosessia. Sisältöjä koskevia ratkaisuja tehdään myös muilla kuin journalistisilla perusteilla. Tämä koskee erityisesti pienempiä julkaisuja, kuten kylä- tai kaupunginosajulkaisuja. Mielenkiintoista on, että lähes kaikkien vastaajien mielestä journalistisen ja kaupallisen sisällön raja koetaan kuitenkin selkeäksi omassa julkaisussa. Rajojen katsotaan siis hämärtyvän ennen kaikkea muissa kuin omassa julkaisussa. Avointen vastausten perusteella paikallismediassa ollaan kuitenkin huolissaan siitä, että rajojen hämärtymisen ja hämärtämisen vuoksi yleisö ei välttämättä enää ymmärrä, miten journalismi eroaa muusta viestinnästä.

Kyselyssä tiedusteltiin myös vastaajien näkemyksiä journalistin ohjeisiin ja siihen, pitäisikö niitä päivittää. Puolet kyselyyn vastanneista ei osannut sanoa, pitäisikö journalistin ohjeita päivittää tai muuttaa. Tämä voi kertoa yhtäältä siitä, että journalistin ohjeita on vaikea sovittaa yhteen arjen rutiinien ja taloudellisten tavoitteiden kanssa. Toisaalta tulos saattaa kertoa myös siitä, että journalistin ohjeita ei tunneta tarpeeksi hyvin toimituksissa. 

Mielenkiintoisena voidaan pitää myös sitä, että vain hieman reilu puolet vastaajista (53%) piti erityisen tärkeänä paikallisen päätöksenteon kriittistä arviointia. Monelle vastaajista tämä ammattimaisen journalismin perinteinen tehtävä ei näyttäytynyt kuitenkaan yhtä tärkeänä, vaan edelle menivät esimerkiksi alueen asukkaiden ja mainostajien palveleminen.

Raportissa maalataan vastausten pohjalta myös kuvaa paikallisen tiedontuotannon tulevaisuudesta kolmen skenaarion avulla:

  1. Journalismi sivuosaan – paikallisjournalismi näivettyy taloustilanteen kurjistuessa ja viestintäalalta tulevan kilpailun kovetessa
  2. Eri kentillä, eri säännöin – journalismi ja viestintä eriytyvät ja löytävät oman tonttinsa
  3. Kaikki on sisältöä – journalismin ja viestinnän rajat hälvenevät

Pääset lukemaan koko raportin täältä: Uusi kenttä, uudet pelaajat – Paikallismedian johdon näkemyksiä journalismin ja viestinnän rajankäynnistä sekä tulevaisuudesta

Kyselytutkimuksen ensimmäiset tulokset on julkaistu: Vastaajien mukaan viestintä ja journalismi toimivat yhä useammin samalla kentällä mutta eri säännöin

Tutkimushankkeen aloitusseminaarissa 4.2. esiteltiin ensimmäisiä tutkimuksen alustavia tuloksia. Loppuvuodesta 2020 teetetyn kyselyn tarkoituksena oli selvittää, millaisia huomioita paikallismedioissa on tehty journalismin ja viestinnän välisestä suhteesta ja rajasta. Kyselyn kohderyhmänä olivat niin sanoma-, paikallis- ja kaupunkilehtien kuin valikoitujen hyperlokaalien julkaisujen päätoimittajat ja julkaisujen taustalla vaikuttavat keskeiset henkilöt. Kysely lähetettiin 272 henkilölle, joista 103 vastasi. Heistä 95 prosenttia oli päätoimittajia.

Vastausten pohjalta paikallismedioiden toiminnasta piirtyi kuva, jonka mukaan erityisesti alueen elinvoimaisuuden tukeminen tuntui olevan monien julkaisujen keskiössä; suurin osa vastaajista piti julkaisun tärkeimpinä tavoitteena alueen asukkaiden palvelemista sekä mainostilan tarjoamista paikallisille yrityksille. Kriittinen kirjoittelu paikallisesta päätöksenteosta nähtiin taas vähiten tärkeimpänä tavoitteena, vaikkakin vastauksissa oli hieman vaihtelua lehtityypin mukaan.

Kyselyssä selvitettiin myös paikallismedioiden mahdollisesti muuttunutta suhdetta journalistisiin ohjeisiin ja periaatteisiin. Tulosten perusteella monen julkaisijan mielestä ero journalistisen ja muun sisällön välillä nähtiin omassa julkaisussa selkeänä, mutta eron on katsottu yleisellä tasolla hämärtyneen. Journalistisista periaatteista lipsumisen katsottiin siis tapahtuvan ennen kaikkea muissa kuin omissa julkaisuissa. Kaksi kolmesta vastaajasta kertoi myös sisältöihin kohdistuvan ulkopuolisen painostuksen lisääntyneen.

Valtaosa vastaajista kokeekin journalismin ja viestinnän toimivan samalla kentällä mutta eri säännöin, mikä ilmenee esimerkiksi journalististen kerrontakeinojen käyttämisenä viestinnässä. Moni vastaajista koki tällaisen kehityksen lisääntyvän seuraavan viiden vuoden aikana.

Kyselyssä tiedusteltiin avoimilla kysymyksillä myös kohderyhmän näkemyksiä paikallisjournalismin tulevaisuudesta. Vastausten pohjalta pystyttiin tunnistamaan neljä teemaa:

  1. Mainostajat, lukijat ja osa tekijöistä eivät välttämättä ymmärrä journalismin ja viestinnän eroa.
  2. Sisältömarkkinointi ja “sisältötiedottaminen” lisääntyvät esimerkiksi kunnissa.
  3. “Tiedotejournalismi” lisääntyy, ja valmiiksi laaditut tiedotteet ja jutut menevät julkaisuissa läpi helpommin.
  4. Taloudelliset ja yrityksiltä tulevat sisältöpaineet lisääntyvät, mikä saattaa ilmetä esimerkiksi maksettuina sisältöinä.

Teemojen pohjalta oli mahdollista hahmotella ainakin kolme vaihtoehtoista ja toisistaan eroavaa tulevaisuusskenaariota paikallismedioille:

  1. Paikallisjournalismi näivettyy taloudellisen tilanteen kurjistuessa ja viestinnän vallatessa alaa.
  2. Journalismi ja viestintä eriytyvät selkeästi toisistaan ja löytävät oman tonttinsa.
  3. Journalismin ja viestinnän rajat hämärtyvät edelleen, mutta uutismedia säilyttää asemansa.

Kyselytutkimuksen tulokset herättivät aloitusseminaarin osallistujien keskuudessa myös arvokasta keskustelua tutkimushankkeen tulevaisuuden kannalta. Keskeisiä huomioita keskustelun pohjalta olivat muun muassa se, miten journalismi usein asetetaan viestinnän yläpuolelle, kun tarkastellaan esimerkiksi kerronnan muotoja ja keinoja. Lehdistön näkökulmasta viestintäalalla on omaksuttu journalistisia kerrontatapoja, vaikka on myönnettävä, että myös uudet journalistiset kerrontakeinot ovat saaneet paljon vaikutteita myös viestinnästä. Toisaalta hämärtyvillä ja notkuvilla rajoilla keskiöön näyttäisi kuitenkin asettuvan kiista uutisesta, kun uudet ja journalistisiin koodistoihin sitoutumattomat tahot (kuten kunnat) kertovat tarjoavansa yleisölleen nimenomaan myös uutisia perinteisen kunta- tai kaupunkiviestinnän ohella.

Esiin nousi myös kokonaisvaltaisempia huomioita alojen välisten rajojen hämärtymisestä: sSn lisäksi, että raja ei ole selkeä enää kaikille median kuluttajille, niin taustalla saattavat olla myös taloudelliset realiteetit. Esimerkiksi yksittäinen freelance-toimittajan saattaa tehdä samanaikaisesti viestintää asiakkailleen ja journalismia perinteisemmille tiedotusvälineille. Samaan aikaan erityisesti nuorempi toimittajasukupolvi kokee viestinnän houkuttelevampana vaihtoehtona kuin esimerkiksi työskentelemisen paikallismedioissa.